THL: Synnytysten keskittämisellä ei terveydellisiä perusteita

Juuri julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että Suomen synnytysjärjestelmä toimii nykyisessä mallissaan hyvin. Tällä hetkellä järjestelmä perustuu vastuualueisiin ja aktiiviseen lähetekäytäntöön.

THL:n tutkimusprofessorin Elina Hemmingin mukaan tulokset eivät tue ajatusta siitä, että keskittämisen lisääminen olisi eduksi äitien tai lasten terveydelle. Vaikutuksia muuhun hoitojärjestelmään ja kustannuksiin ei tässä tutkimuksessa selvitetty.

– Synnytystoiminnan lopettamisella sairaalassa voi olla vaikutuksia äitiyspoliklinikkatoimintaan ja sitä kautta äitiysneuvoloiden toimintaan, henkilöstön saatavuuteen ja kustannuksiin. Pitkät matkat ja vanhempien huoli sairaalan ehtimisestä voivat vaikuttaa epäedullisesti raskauden ja synnytyksen aikana. Nämä näkökohdat vaativat vielä lisäselvitystä, Hemminki sanoo.

Nykyään oletetut riskisynnytykset pyritään hoitamaan yliopistollisissa sairaaloissa ja muut lähimmässä sairaalassa. Viimeisten 17 vuoden aikana on suljettu useita synnytyssairaaloita, ja yhä useampi lapsi syntyy yliopistosairaalassa tai muussa keskussairaalassa.

Erityisesti hyvin pienipainoiset lapset syntyvät yhä useammin yliopistosairaalassa. Pienipainoisten lasten kuolleisuus onkin pienempi keskussairaaloissa, mutta yli 2 500 grammaa painavien lasten kuolleisuusluvut eivät poikkea toisistaan erityyppisissä sairaaloissa.

Sairaalan ulkopuolella suunnittelematta syntyneiden lasten lukumäärä on hiljalleen noussut. Samanaikaisesti alueelliset erot ovat pienentyneet. Monet sairaalan ulkopuolella syntyneistä lapsista ovat ennenaikaisia. Tutkimuksen avulla ei voitu päätellä, ovatko sairaaloiden sulkemiset syynä sairaalan ulkopuolisiin syntymiin, vai onko ilmiön taustalla muita tekijöitä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin synnytyksiä myös äidin asuinkunnan mukaan Uudellamaalla vuosina 2004–2008. Kunnat jaettiin ryhmiin sen mukaan, missä sairaalassa suurin osa kunnan äideistä oli synnyttänyt. Pienten sairaaloiden alueella asuvien äitien synnytykset sujuivat yhtä hyvin kuin pääkaupunkiseudulla asuvien äitien synnytykset. Tutkimuksessa tarkasteltiin synnytyksen käynnistämistä, keisarileikkausta ja sairaalassaoloajan pituutta.

Lasten vointia mitattiin Apgar-pisteillä, lapsen erityishoidolla, sairaalassaoloajan pituudella, sairaalan ulkopuolisilla syntymillä ja perinataaliajan kuolleisuudella. Tulokset vakioitiin äidin taustamuuttujien suhteen. Tulosten mukaan myöskään lasten voinnissa ei voitu todeta järjestelmällisiä eroja äidin asuinkuntaa palvelevan sairaalan koon mukaan.

(KL)