Tutkimus kuntapäättäjistä: Päätöksenteko ammattimaistuu, valta keskittyy, häirintä huolettaa

Suurten kaupunkien keskeisten kuntapäättäjien toiminta on entistä ammattimaisempaa ja kuntapolitiikka vie yhä enemmän aikaa, kertoo tuore kuntapäättäjätutkimus.

Etenkin yli 100 000 asukkaan kunnissa valtuuston ja hallituksen puheenjohtajien ajankäytössä on tapahtunut selkeä muutos 2015 ja 2020 välillä. Luottamushenkilötyöhön käytetty viikkotyömäärä kasvoi noin seitsemällä tunnilla 14,5 tunnista 21,8 tuntiin.

Taustalla on Åbo Akademin tutkijan Siv Sandbergin mukaan osittain rakenteellinen ilmiö, sillä päätoimisten ja osa-aikaisten puheenjohtajien lukumäärä on kasvanut vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen.

– Valta on keskittymässä yhä enemmän kaupunginhallituksiin ja päätoimisille ja osa-aikaisille poliitikoille, Sandberg sanoo.

Suurten kaupunkien eriytyminen muista kunnista näkyy kaikessa: arvoissa, toimintatavoissa ja myös esimerkiksi vaalikampanjoiden kustannuksissa.

– Ero suurten kaupunkien ja alle 5000 asukkaan kuntien välillä on jo melkoinen. Pienissä kunnissa päättäjäksi voi edelleen päästä ilman mainittavaa kampanjointia, suurissa kaupungeissa se ei ole mahdollista.

Pienissä kunnissa on Sandbergin mukaan nähtävissä kahdenlaista kehitystä.

– Pieni kunta voi olla kuntapäättäjälle taivas tai helvetti. Päätöksenteon ilmapiiri vaihtelee suuresti. Joissakin kunnissa päätöksenteko toimii hienosti, toisessa kunnissa koko järjestelmä on jo vaakalaudalla, kun uusia päättäjiä ei saada rekrytoitua mukaan.

Kunnanjohtajan asema vaakalaudalla?

Siv Sandbergin mukaan tutkimuksesta ja etenkin kyselyn avovastauksista on luettavissa kehitys, jossa luottamushenkilöt pyrkivät ottamaan yhä suurempaa roolia. Joissakin tapauksissa he ovat valmiita myös kyseenalaistamaan kunnanjohtajan aseman. Kunnanjohtajan luottamus pannaan herkemmin puntariin.

– Meillä on ollut hyvin vahvat kunnanjohtajat. Nyt luottamushenkilöiden asemaa on vahvistettu, mutta kuntajohtajan asema on lainsäädännöllisesti pysynyt ennallaan. Tämä voi johtaa siihen, että luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden roolit hämärtyvät.

– Kunnanjohtajan asemaan on varmasti vaikuttanut myös se, että kunnanjohtajat ovat tätä nykyä yleensä ammattijohtajia, eikä heillä ole takanaan jonkun puolueen varmaa tukea. Kun samaan aikaan poliittinen kenttä on monessa kunnassa hyvin pirstaleinen, syntyy herkästi tilanteita, jotka purkautuvat kunnanjohtajaan kohdistuvana arvosteluna.

Häirintä kasvava huolenaihe

Kuntapäättäjiin kohdistuva häirintä on kasvava huolenaihe. Vajaa kolmannes, 31,5 prosenttia, tutkimuksen vastanneista raportoi kokeneensa häirintää työnsä tai luottamustehtävänsä johdosta. Häirintä on myös yksi merkittävä syy siihen, miksi ihmiset eivät halua asettua ehdolle kuntavaaleissa.

Yleisimmät luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden kokemat häirinnän muodot ovat asiaton palaute mediassa sekä sanalliset uhkaukset kasvoista kasvoihin. Uhkauksia tulee myös puhelimen, sähköpostin ja sosiaalisen median välityksellä.

– Sosiaalinen media on vielä tuore ilmiö, joten on vaikeaa tietää, millaiseksi sen rooli muodostuu. Nykyisin some-arvostelu kohdistuu yleensä kunnan johtaviin päättäjiin, joilla on näkyvä rooli ja samalla myös parempi kyky sietää some-puhetta.

Yksittäiselle kuntapäättäjälle some-arvostelu voi kuitenkin olla musertavaa.

– Kuntapolitiikolla ei ole samanlaista suojaverkostoa kuin kansanedustajilla tai ministereillä. Heillä on avustajat ja puolueorganisaation vahva tuki. Paikallispoliitikolta suojamuuri puuttuu – jos hän joutuu myllytykseen, hän on hyvin yksin.

Päättäjätutkimuksia vuodesta 1995

Tutkimuksessa tarkasteltiin keskeisten kuntapäättäjien eli valtuutettujen, hallituksen jäsenten ja johtavien viranhaltijoiden näkemyksiä kunnallisesta päätöksenteosta, kunnan toimintaedellytyksistä ja kunnan toiminnan kehittämisestä 42 suomalaisessa kunnassa.

Raportti perustuu syksyllä 2020 tehtyyn kuntapäättäjäkyselyyn, joka toteutettiin osana Kuntaliiton Erilaistuva KuntaSuomi 2025 -tutkimusohjelmaa. Tutkimus on jatkoa Kuntaliiton aikaisemmissa tutkimusohjelmissa 1995–2017 toteutetuille kuntapäättäjätutkimuksille.

– Kunnallinen päätöksenteko on ollut koko ajan (1995–2020) melko vakaata, vaikka lähes aina on ollut käynnissä jonkinlainen uudistushanke. Kunnissa on osattu mennä eteenpäin omassa päätöksenteossa, vaikka uudistushankkeet ovat painaneet päälle. Se kertonee myös poliittisen johtamisen kehittymisestä.

– Toki kuntakohtaiset vaihtelut ovat suuria, ja yksittäisissä kunnissa on ollut suuriakin poliittisia kriisejä esimerkiksi kuntajohtajien erottamisiin liittyen.

Eniten muutoksia on Sandbergin mukaan tapahtunut Paras-hankkeen (2006-2011) aikana. Silloin toteutettiin muun muassa suuria monikuntaliitoksia, jotka muuttivat päätöksentekokulttuuria ja joiden vaikutukset näkyivät paikallisesti pitkään päätöksenteon ilmapiirissä.

– Viimeisessä tutkimuksessa päättäjien vastauksissa alkaa jo näkyä väsymistä ainaisiin uudistushankkeisiin, hän sanoo.

Tutkimuksen kysely toteutettiin viime vaalikauden lopulla eli syksyllä 2020. Tuolloin sote-uudistuksen lopullinen muoto ei ollut vielä tiedossa.

Murrosajan kuntapäättäjät -tutkimus