Tutkimus: Poliitikkojen ja virkamiesten välinen epäluottamus on merkittävä ilmiö kunnissa – Epäilyksiä tiedon oikeellisuudesta, epäselviä valtasuhteita, huonoja henkilökemioita
Poliitikkojen ja virkamiesten välistä luottamusta ei ole juurikaan aiemmin tutkittu, vaikka aiheesta puhutaan paljon. (Kuva: Pixabay)
Poliitikkojen ja virkamiesten välillä esiintyy epäluottamusta niin valtion kuin kuntien tasolla, selviää Helsingin yliopiston tuoreesta väitöskirjasta. Epäluottamus on molemminpuolista, eli poliitikot kokevat epäluottamusta virkamiehiä kohtaan ja vastaavasti virkamiehet poliitikkoja kohtaan. Poliitikkojen ja virkamiesten välillä on silti huomattavasti enemmän luottamusta kuin epäluottamusta.
– Epäluottamusta voi esiintyä kaikissa päätöksentekoprosessin vaiheissa, mutta valmisteluvaihe on epäluottamuksen syntymisen ja esiintymisen kannalta kriittisin, sanoo väitöskirjan tehnyt valtiotieteiden maisteri Mervi Katainen yliopiston tiedotteessa.
Tutkimuksessa löydettiin poliitikkojen ja virkamiesten väliseen epäluottamukseen lukuisia erilaisia syitä. Näitä olivat esimerkiksi epäilykset tiedon oikeellisuudesta ja objektiivisuudesta, tietovuotojen pelko, poliitikkojen ja virkamiesten välisen roolituksen sekoittuminen, epäselvyydet valtasuhteissa sekä henkilökemiaongelmat.
Katainen muistuttaa, että epäluottamuksen esiintymisessä on suuria organisaatiokohtaisia eroja. Epäluottamus liittyykin vahvasti organisaatioiden vakiintuneisiin toimintakulttuureihin ja toimintatapoihin.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Katainen tarkasteli tutkimuksessaan poliitikkojen ja virkamiesten välistä epäluottamusta ilmiönä, epäluottamuksen syitä ja seurauksia sekä mahdollisia keinoja vähentää epäluottamusta. Tutkimus on toteutettu valtion ja kuntien tasolla. Se perustuu suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten haastatteluihin, minkä lisäksi siinä on käytetty aineistona poliitikkojen ja virkamiesten välistä epäluottamusta käsitteleviä lehtijuttuja.
Epäluottamuksella on tutkimuksen mukaan paljon haittavaikutuksia: päätöksentekoprosessien hidastuminen, valmistelun laadun heikkeneminen ja kustannusten lisääntyminen. Lisäksi huono ilmapiiri ja toimijoiden välinen epäluottamus heikentävät työhyvinvointia.
– Toisaalta epäluottamuksella on tärkeä rooli toimijoiden välisen valtatasapainon ylläpitäjänä ja järjestelmän toimivuuden varmistajana, Katainen sanoo.
Aihe esillä esimerkiksi kuntajohtajien erottamisten yhteydessä
Poliitikkojen ja virkamiesten välisestä epäluottamuksesta on puhuttu paljon julkisuudessa, ja ilmiön koetaan kasvaneen 2000-luvulla. Kunnissa epäluottamus on ollut esillä muun muassa lukuisten kunnanjohtajien erottamisprosessien yhteydessä. Vaikka poliitikkojen ja virkamiesten välinen epäluottamus on ollut säännöllisesti otsikoissa, ei poliitikkojen ja virkamiesten välistä epäluottamusta ole juurikaan aiemmin tutkittu.
Poliitikkojen ja virkamiesten välisen haitallisen epäluottamuksen vähentämiseen ja luottamuksen lisäämiseen pitäisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota julkisen hallinnon toimintakyvyn varmistamiseksi.
Kataisen mukaan olennaisimmat keinot epäluottamuksen vähentämiseksi ovat avoimuuden ja vuorovaikutuksen lisääminen sekä poliitikkojen ja virkamiesten välisten roolien ja toimivaltasuhteiden selkiyttäminen.
– Haluan tutkimuksellani herättää keskustelua poliitikkojen ja virkamiesten välisestä epäluottamuksesta ja epäluottamuksen vaikutuksista poliittisen päätöksentekojärjestelmän toimivuuteen. Uskon, että ilmiön tunnistaminen ja syiden ja vaikutusten ymmärtäminen ovat edellytyksiä sille, että epäluottamukseen voidaan puuttua, Katainen sanoo.
Oma kokemukseni kuntatyöstä on, että juuri roolien sekoittuminen on usein juurisyy ongelmiin. Erityisesti se, että luottamushenkilöt puuttuvat sekä valmisteluun että operatiiviseen toimintaan.
Viranhaltijat ovat usein paljon koulutetumpia ja kokeneempia kuin neljän vuoden välein päättäjiksi si ngahtavat monenkirjavan koulutuksen omaavat kuntalaiset.
Juuri näin, miten Tietävä sen osasi kertoa.
Ei se ole omiaan lisäämään luottamusta kun virkamies valtuuston kokouksessa esittää väitteen, joka tarkistettaessa osoittautuu olevan vähemmän yhtäpitävä todellisuuden kanssa.
25.1.2010 Iltalehti julkaisi jutun otsikolla ”Kela neuvoo työntekijöitään: Vaslehdelkaa tarvittaessa”. Minulla on siitä kuvadumppi. Tällainen ei ole omiaan lisäämään luottamusta.
Heh
Täältäkin löytyy esimerkkejä, eikä varmaan miedoimmasta päästä.
Kerron sopivan sekavasti tarinan kun on
Kuntaliitostakin lievempiin ilmiöihin apua pyydetty, ja saatukkin -> ”Kannattaa keskustella (kunnan kanssa) niin kyllä asiat selviää”… ja samaa virttä saa kuulla kaikilta, ja niinhän se ”terveessä”, kirjoitettujen sääntöjen ja lakien mukaan jäsentensä eteen toimivassa kunnassa varmaan menisikin. Meillä on eri säännöt ja järjestelyt.
Entä kun yhdistyksen, päättäjille lähettämään ryhmäviestiin ja siinä esittettyihin viiteen, kysyjälle (elin)tärkeään kysymykseen/yhteistyöaloitteeseen ei kahdeksasta kuntapäättäjästä vastaa yksikään ja koronavelkakeskusteluun osallistuu vain kunnanjohtaja joka vastasi yhteistypyyntöön perinnällä uhkaamalla eikä muuta.
Yhdistyksen musiikki-tapahtumalle vuosittain kohonnutta tuhansien eurojen tukea myöntäneistä vapaa-aika ja kulttuuri toimen ihmisistä vain vapaa-aikajohtaja laittoi lopulta yksityisviestin kertoakseen ettei toimi esittelijänä, kun pyysimme että hän veisi, kunnanhallituksen yhdistykseltämme eväämän tapahtumatuen kunnanvaltuuston päätettäväksi.
Yhdistyksellämme oli tuolloin edellisen hankkeen viimeisen maksuerän , ensin viivästymisestä ja sitten romahtamisesta johtunut poikkeustilanne, jonka vuoksi emme hakeneet tapahtumatukea hakuaikana, vaan ensin piti saada tietää tuon odottamamme maksuerän suuruus, sillä kun piti maksaa ensin kunnasta hankkeeseen sadun lainan loppusumma (20%), ja hakea sitten piikkeustilaan vedoten kunnan suoraa tukea.
Asiaa ei valtuustoon haluttu viedä, eikä tapahtumatukea enää herunut, eikä keskusteluyhteyttä kuntaan ole edelleenkään.
Ja kun kysytään miksi kunta ei myöntänyt musiikkitapahtumalle enää tukea on vastaus ” Tapahtumatukea ei voida myöntää hakuajan ulkopuolella” tai että ”Hakemus on myöhästynyt”. Vaikka ei olla hakuaikana edes haettu.
Mielestämme meillä oli poikkeusjärjestelyin, hakuajan ulkopuolella myönnettävälle tuelle hyvät perustelut.
Tapahtuma jäi miinukselle suurinpiirtein saamatta jääneen kunnan tapahtumatuen suuruisen summan.
Tapahtumaa vuosittain viranhaltijapäätöksen suuruisella summalla tukenut Maakuntaliitto ilmoitti myös ettei voi enää tukea.
Järjestämämme musiikkitapahtuma kuntakeskuksessa pidettiin 7. kertaa.
Käytännössä ketään ei tullut.
Mediatiedote meni yhteystietoineen kaikkiin alueen lehtiin. Ainoastaan paikallislehdessä oli yhdistyksen sivuilta kopioitu pieni puffi, muussa mediassa ei sitäkään.
Tuntuu oudolta ettei media tehnyt artisteistamme yhtään ennakko uutista.
Pauanne, Isa & Pauanne, Vilma Jää, Junna duo, päivätanseissa Isto Hiltunen. Romanimuusikot jne.
Sitä kun kuvittelee että kulttuuri on median yhteinen juttu, joka voi pahoin ilman mediatukea. Mysteeriksi jää, miksi Isa & Pauanne koko perheen lasten konsertiin saapui vain neljä lasta. Ja päivätansseissa tanssahteli vain kaksi paria. Iltakonserteissakin oli melkein enemmän talkooväkeä kuin muita.
Nyt yhdistyksen toiminta on lakannut, jäsenmaksuja maksaa enää muutama kokouksia ei saada koolle ja tilillä 3€.
Asiat voisi olla toisin mikäli olisimme kirjoilla keskustelevassa ja kulttuuria tukevassa kunnassa.
Perisyy tilanteeseen lähtee läpi korona ajan jatkuneista tappiollisista toiminnoista ja siitä että kuvittelimme hankerahoittajan ottavan koronarajoituksista johtuvat seikat huomioon, mutta ei ELY eikä kunta kompensoinut mitenkään koronatappioita. Vaan päinvastoin yksi peruste tukiprosentin romahdukselle kolmasosaan alkuperäisestä oli vajaaksi jäänyt hanke.