Tutkimus: Tällaiset kunnat selviytyvät huonosti lastensuojelun kysyntäpaineesta – "Lasten edun toteutuminen ei saisi riippua lapsen asuinkunnasta”
Köyhyys on niin vahvasti läsnä sosiaalityön asiakkaiden elämässä, että siihen ei oikein enää kiinnitetä kunnolla huomiota, pohtii Itä-Suomen yliopiston professori Timo Toikko. Kuva: Raija Törrönen, UEF
Tuoreen tutkimuksen mukaan lastensuojeluilmoitusten määrä vaihtelee merkittävästi kunnittain, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tiedotti alkuviikolla.
Kunnissa, joissa on esimerkiksi työttömyyttä ja suuret tuloerot, tehdään vähemmän lastensuojeluilmoituksia.
– Tämä voi johtaa siihen, että apua tarvitsevat lapset jäävät ilman tarvitsemaansa tukea. Myös suurten tuloerojen kunnissa havaittiin, että ilmoituksia tehdään vähemmän, kun taas pienempien tuloerojen kunnissa ilmoituksia tehdään useammin, Itä-Suomen yliopiston professori Timo Toikko kertoo.
Kunnissa, joissa on enemmän sosioekonomisia ongelmia, apua tarjotaan vähemmän.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Epätasa-arvoisuus on merkittävä ongelma suomalaisessa sosiaalihuoltojärjestelmässä, Toikko myöntää.
Aihetta tutkinut Toikko painottaa, että lastensuojelujärjestelmän tehtävä on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön.
Suurin osa läpäisee stressitestin
Professori Timo Toikko kertoo Kuntalehdelle, että kunnat voidaan jakaa karkeasti ottaen neljään ryhmään sen mukaan, miten paljon niissä on kysyntää lastensuojelulle.
– Ja toisaalta sen suhteen, miten hyvin ne pysyvät lastensuojelulle asetetuissa määräajoissa.
Jos kuntien sijoittelua neljään eri ryhmään ajatellaan eräänlaisena lastensuojelujärjestelmän stressitestinä, niin suurin osa kunnista läpäisee stressitestin.
Ensimmäisen ryhmän 110 kuntaa (44,5 prosenttia) selviävät kohtuullisen hyvin lastensuojelun kysynnästä.
Myös toisen ryhmän kunnat selviytyvät lastensuojelulle asetetuista määräajoista, vaikka niissä on suhteellisesti ottaen paljon kysyntää lastensuojelulle.
Tämän ryhmän 91 kuntaa (36,9 prosenttia) ovat myös panostaneet avohuollon palveluihin, vaikka kunnissa on myös paljon sijoituksia.
Kolmannen ryhmän 27 kuntaa (10,9 prosenttia) selviävät muita huonommin lastensuojelulle asetetuista määräajoista.
– Tässä ryhmässä on paljon ilmoituksia ja huomattavasti enemmän sijoituksia kuin muissa kunnissa, vaikka tämän ryhmän kunnat ovat panostaneet avohuoltoon. Tämä ryhmä selviytyy huonosti lastensuojelun kysyntäpaineesta erityisesti määräajoissa pysymisen suhteen, Toikko lisää.
Neljännen ryhmän 19 kunnassa (7,7 prosenttia) on suhteellisen matala kysyntä, mutta siitä huolimatta kunnat eivät näytä selviytyvän lastensuojelulle asetetuista määräajoista.
– Tässä ryhmässä on sekä avohuollon palveluja että sijoituksia suhteellisen vähän, mutta siitä huolimatta kunnilla on vaikeuksia erityisesti kolmen kuukauden määräajassa pysymisessä.
Stressitesti paljastaa siis kaksi vastuissaan huonosti suoriutuvaa ryhmää.
Suomessa on kuntia, joissa näyttää, että ollaan voimattomia lastensuojelun kysynnän suhteen.
Ja sitten on vielä kuntia, joissa vaikuttaa, että ollaan pikemminkin piittaamattomia kysynnän suhteen.
– Lasten edun toteutuminen ei saisi riippua lapsen asuinkunnasta.
Köyhyys katoaa sen yleistyessä
Lastensuojeluilmoituksien kautta päästään tekemään palvelutarpeen arviointi, joka lopulta kertoo, miten lapsi jaksaa.
Palvelutarpeen arviointiakin on hyvä arvioida välillä ja kehittää tarpeen vaatiessa.
Toikko on puhunut köyhyysilmiön arkipäiväistymisestä Suomessa, ja se näkyy myös lastensuojelussa.
Moni lapsi kokee vaikeuksia perheen taloudellisten ongelmien takia.
– Tämä on kansainvälisesti tunnettu ilmiö ja meilläkin näyttäisi olevan sama tilanne. Köyhyys on niin vahvasti läsnä sosiaalityön asiakkaiden elämässä, että siihen ei oikein enää kiinnitetä kunnolla huomiota.
– On toki ymmärrettävää, että esimerkiksi mielenterveyden ongelmat tai päihdeongelmat saattavat lasten arjessa olla suurempi riski, mutta toisaalta tutkimus osoittaa, että toimeentulotuki saattaisi puskuroida myös noiden edellä mainittujen syiden negatiivista vaikutusta.
Sellaistakin palautetta on lastensuojeluun annettu ympäri Suomen, että taloudellisten vaikeuksien kanssa taistelevat perheet eivät koe saavana lastensuojelun kautta minkäänlaista tukea talousasioihin.
Asiaa on hyvä miettiä, vastaa Toikko.
– Tämä linkki lastensuojelun ja toimeentulotuen välillä on haaste.
Mihin lopulta on varaa
Lapsen edun huolellinen arviointi maksaa ja tuottaa myös väistämättä lisää kustannuksia.
Vaikka esimerkiksi avohuollon tukitoimet turvaavat lapsen arkea, niin ne saattavat johtaa myös sijoituksiin.
Avohuoltoon investointi tuottaa järjestelmätasolla todennäköisesti aina myös lisäkustannuksia. Kysymys on samasta ilmiöstä kuin terveydenhuollon palveluissa, tutkimuksessa kerrotaan.
Lastensuojelu on ja tulee olemaan suhteellisen kallis palvelu myös sote-uudistuksen jälkeen.
Joka tapauksessa Toikko ja muu tutkijaryhmä arvioi sitäkin, että toisaalta, jos jokin palvelu saa maksaa, niin varmaankin juuri lapsen kasvua ja kehitystä turvaava palvelu.
Lastensuojeluilmoituksia tarkastelleen tutkimuksen mukaan kunnat, jotka panostavat enemmän perheiden taloudelliseen tukeen ja ehkäiseviin palveluihin, pystyvät parhaiten vähentämään lastensuojelun tarvetta ja esimerkiksi köyhyyden ja lastensuojelun välistä yhteyttä.
Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että täydentävä toimeentulotuki voi tehokkaasti vähentää lastensuojelun tarvetta, mutta sen saatavuudessa on merkittäviä alueellisia eroja.
Valtava määrä ilmoituksia
Lastensuojelun tarve on kasvanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, eikä kasvu näytä hidastuvan lähitulevaisuudessakaan.
Keskeinen tekijä lastensuojelun kysynnän taustalla on lastensuojeluilmoitusten kasvu, mikä perustuu vuoden 2007 lastensuojelulain uudistukseen.
– Ilmoituskynnyksen on hyvä olla mahdollisimman matala. Tätä korostettiin, kun lakia uudistettiin 2007.
– Silti jään aina miettimään, että hoituisiko varsinainen lastensuojelun tarve kuitenkin muutakin kautta kuin ilmoitusten. Tätä pohditaan myös kansainvälisissä tutkimuksissa.
Mutta parempaa keinoa ei ole keksitty, jolla voitaisiin varmistaa lasten edun toteutuminen, Toikka huomauttaa.
Esimerkiksi poliisi, opettaja ja terveydenhuollon ammattilaiset on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoituksen aina kun he epäilevät lapsen turvallisuuden vaarantumista.
Myös kansalaiset voivat tehdä lastensuojeluilmoituksen niin halutessaan.
Ilmoituksia tehtiin viime vuonna yhteensä 110 000 lapsesta eli noin joka kymmenestä lapsesta tehtiin ilmoitus.
Toikko näkee, että järjestelmä on ilmoitusten suhteen selvästi nyt kehitysvaiheessa.
Lue myös:
