Tutkimus: Yli puolet kunnista ei välitä arvioida yhtiöidensä hallitusten asiantuntemusta

Esko Pihkala, teksti
Marjaana Malkamäki, kuvat

Asiassa ei pitäisi jäädä tilaa väärinymmärryksille. Kuntalain 47.2 pykälä koskien kuntien tytäryhteisöjä on ihan selvää suomea:

Kunnan tytäryhteisön hallituksen kokoonpanossa on otettava huomioon yhteisön toimialan edellyttämä riittävä talouden ja liiketoiminnan asiantuntemus.

Tampereen yliopistossa on tutkittu kuntayhtiöitä yli kymmenen vuotta. Yritysoikeuden asiantuntijat, professorit Janne Ruohonen ja Veikko Vahtera toteavat, että yllä siteerattu asiantuntemusvaatimus kirjattiin kuntalakiin vuonna 2015. Kuntia velvoittavaksi se tuli vuonna 2017. Säännöstä sovelletaan kuntayhtiön hallitukseen kollektiivisesti, ei sen jäseniin yksilöllisesti. Jokaisella hallituksen jäsenellä ei siis tarvitse olla asiantuntemusta yhtiön toimialalta tai liiketaloudesta – riittää, että joillakin on.

Selkeästi kirjatulla säännöksellä on kuitenkin pieni eksistentiaalinen ongelma: kunnat eivät noudata sitä.

Asia käy ilmi Ruohosen ja Vahteran juuri julkaistusta tutkimuksesta Kuntayhtiöiden hallitusten asiantuntemus – sisältö ja toimintatapojen kehittäminen. Tutkimuksen muut tekijät ovat Lassi Salminen ja Eero Tamlander.

– Halusimme tarttua tähän tutkimusaiheeseen, koska tiesimme, että asiantuntemusvaatimuksen noudattamisessa on kuntakentällä vaikeuksia, Vahtera toteaa.

Suomen Kuntasäätiön rahoituksella tehdyssä tutkimuksessa toteutettiin kaksi otannaltaan maantieteellisesti kattavaa kyselytutkimusta.

Ensimmäisessä kohderyhmänä oli kuntien omistajaohjauksesta vastaavat viranhaltijat ja toisessa kuntayhtiöiden hallitusten puheenjohtajat. Viranhaltijakyselyyn tuli vastaus jokaisesta suurten kaupunkien C21-verkostoon kuuluvasta kaupungista ja 23 pienestä tai keskisuuresta kunnasta ympäri Suomea. Toinen kysely tuotti kuntayhtiöiden hallitusten puheenjohtajilta 123 vastausta.

– Kyselyssä 57 prosenttia vastanneista viranhaltijoista ilmoitti, että heidän kunnassaan asiantuntemusvaatimuksen täyttymistä ei erikseen arvioida kuntayhtiöiden hallitusten nimitysprosessissa. C21-kaupungeistakin vain noin puolet eli yksitoista arvioi. Pienistä kunnista suurin osa ilmoitti, että asiantuntemusta ei arvioida ollenkaan, Ruohonen ja Vahtera kertaavat.

Kunnista 65 prosenttia ilmoitti, että jäsenkandidaateilta ei katsota heidän soveltuvuutensa arvioimiseksi edes ansioluetteloa puhumattakaan siitä, että heidät haastateltaisiin ennen hallitusnimitystä.

Ruohosen ja Vahteran mukaan tutkimustulosten pohjalta on perusteltua epäillä, että monet kunnat laiminlyövät asiantuntemusvaatimuksen soveltamisen. He näkevät, että kunnissa esiintyy asian suhteen selvää välinpitämättömyyttä. Säännöksen huomioimisessa on puutteita jo ihan viranhaltijoiden toteuttamasta asioiden valmistelusta lähtien.

Ruohosen mukaan tämä välinpitämättömyys käy erityisen selväksi, kun tekee rinnastuksen tasa-arvolakiin.

– Kunnissa on kuntayhtiöiden hallitusten jäseniä nimittäessä varsin tunnollisesti noudatettu tasa-arvolain vaatimusta, jonka mukaan yhtiöhallituksessa pitää olla sekä miehiä että naisia, mutta asiantuntemusta ei ole kartoitettu, vaikka molemmat vaatimukset ovat lain mukaan velvoittavia, Ruohonen vertaa.

Halusimme tarttua tähän tutkimusaiheeseen, koska tiesimme, että asian- tuntemusvaatimuksen noudattamisessa on kuntakentällä vaikeuksia, professori Veikko Vahtera toteaa.

Keitä kuntayhtiöiden hallituksiin sitten nimitetään, jos ei asiantuntijoita?

Kyselyn mukaan yli 90 prosentissa kunnista luottamushenkilöt päättävät, miten kuntayhtiöiden hallituspaikat täytetään, jolloin poliittiset nimitykset korostuvat.

– Se ei ole lähtökohtaisesti ongelma, sillä myös poliitikkojen joukosta löytyy osaavia hallitusten jäseniä. Se kuitenkin valintojen myötä usein muuttuu ongelmaksi, koska 70 prosenttia kyselyymme vastanneista viranhaltijoista ilmoitti pitävänsä oman kuntansa menettelyä ongelmallisena kuntalain asiantuntemusvaatimuksen täyttymisen näkökulmasta, Ruohonen ja Vahtera toteavat.

Vahteran ja Ruohosen mukaan vallitsevasta tilanteesta tuskin olisi saatu totuudenmukaista kuvaa, ellei kyselyä olisi järjestetty anonyymisti. Heidän mukaansa vastauksista on nähtävissä, että viranhaltijat kokevat olevansa asiassa hankalassa asemassa.

– Epäilen, että viranhaltijat tuskin uskaltavat sanoa suoraan kuntiensa luottamushenkilöille, että kaikkia heidän tekemiään poliittisia nimityksiä ei voitaisi asiantuntemusvaatimuksen takia hyväksyä, Vahtera arvelee.

Ruohosen ja Vahteran mukaan kunnat eivät ansaitse pelkästään risuja, sillä tilanne kuntakentällä on kehittynyt asiantuntemusvaatimuksen noudattamisen osalta kuitenkin vuosi vuodelta paremmaksi. Tietoisuus on parantunut, ja monissa kunnissa on otettu käyttöön laadukas nimitysmenettely hallitusten asiantuntemuksen varmistamiseksi.

Vahteran mukaan kokonaistilanne on silti edelleen huono. Professorit kannustavat, että kuntayhtiöiden hallitusten asiantuntemukseen kannattaa panostaa.

– Pahimmassa tapauksessa osaamaton johto voi tuhota koko yhtiön. Hyvin toimiva yhtiö vastaavasti tuo kunnalle ja kuntalaisille lisäarvoa tuomalla taloudellista hyötyä ja tuottamalla laadukkaita palveluja.

– Hyvin pienellä työllä kuntayhtiöiden hallituksiin valittavien jäsenten laatua olisi mahdollista nostaa, Vahtera toteaa.

Tutkijoiden kolme tärppiä

Yritysjuridiikan professorin Veikko Vahteran ja yritysoikeuden professorin Janne Ruohosen toimenpidesuositukset: