Kuntatalouden asiantuntijoiden mukaan nykyisessä järjestelmässä on lukuisia ongelmia: Ensinnäkin valtionosuuksien määräytymisperusteet ovat osittain epätarkoituksenmukaisia ja päällekkäisiä. Esimerkiksi vuodelta 1993 peräisin oleva sairastavuuskerroin pitäisi jo vaihtaa tarkempaan mittariin.

– Kuntien peruspalvelujen valtionosuus on noin kahdeksan miljardia euroa. Siitä suurin piirtein kymmenen prosenttia menee sairastavuuskertoimen kautta, joten kyse on suurista euromääristä. Kun kerroin ottaa huomioon vain työkyvyttömyyseläkeläisten määrän, niin se ei kuvaa kunnan sairastavuutta, sanoo valtionosuuksiin perehtynyt kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen Kuntaliiton kuntatalousyksiköstä.  

Myös syrjäisyyttä mitataan monin tavoin ja useassa eri valtionosuuden laskennan vaiheessa.

– Syrjäisyyttä otetaan huomioon asukastiheydellä, syrjäisyyskertoimella ja taajamarakennekertoimella, jotka mittaavat osittain samaa asiaa. Laskennan yksinkertaisuuden säilyttämiseksi määräytymistekijät eivät saisi olla keskenään päällekkäisiä eli samaa asiaa ei saa rahoituksen määräytymisessä ottaa huomioon usealla eri tekijällä, Lehtonen sanoo.

Järjestelmän reagoitava huoltosuhteen muutokseen

Miten valtionosuusjärjestelmää tulisi uudistaa? Lehtosen mielestä järjestelmän on välttämättä otettava huomioon ainakin kolme asiaa: ikärakenne, palvelujen saavutettavuus ja sairastavuus.

Tampereen yliopiston kunnallistalouden emeritusprofessori Pentti Meklin pitää tärkeänä, että valtionosuusjärjestelmä reagoisi tulevaan huoltosuhteen muutokseen. Valtionosuusjärjestelmän tekohetken laskelmien kunnat saattavat pärjätä tyydyttävästi, mutta vuosikymmenen päästä tilanne voi olla aivan toinen.  

– Väestön ikääntymisen seurauksena sote-puolen ennakoiduista kasvavista menoista valtion osuus kattaa osan, esimerkiksi yhden kolmanneksen, jolloin kuntien on löydettävä verorahoitusta loppuosalle. Erilaisen huoltosuhdekehityksen vuoksi kuntien veroprosenttien haarukka kasvaa kovin suureksi. Valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa on pakko pohtia, kattaako tämän osuuden jokainen kunta itse vai tuleeko valtionosuusjärjestelmä oikeasti vastaan, Meklin sanoo.

Hän muistuttaa, että valtionosuusjärjestelmän uudistamistarpeet riippuvat viime kädessä tulevasta kuntarakenteesta.

– Se on aivan oleellinen asia. En tiedä, miten valtionosuusjärjestelmää voidaan uudistaa, jos ei ole käsitystä kuntarakenteesta. Jos tulee esimerkiksi suurkuntia, verotulojen tasausta tapahtuisi jo niiden sisällä.

Meklin miettisi uudestaan myös verovähennysten toteuttamista.

– Kuntien tuloveroprosentit ovat koko ajan kasvaneet, mutta efektiivinen tuloveroprosentti on pysynyt suurin piirtein samana. Kunnat eivät ole siis saaneet lisää rahaa, mutta tulevaisuudessa sitä on pakko saada.

Kannustavuudesta erilaisia näkemyksiä

Julkisuudessa on puhuttu paljon valtionosuusjärjestelmän kannustinongelmista. Myös hallitusohjelmaan on kirjattu, että järjestelmän kannustavuutta parannetaan.

– Yksi selvä ongelma on tasausjärjestelmän kannustinloukku. Tasausraja varmistaa kunnille 91,86 prosenttia keskimääräisistä verotuloista, tekivätpä kunnat mitä tahansa. Jos kunta saa lisää työpaikkoja ja siten lisää verotuloja, sehän vain pienentää tasausta. Voisi siis kysyä, mitä hyötyä kunnan on satsata elinkeinopolitiikkaansa. Siihen menee vain verovaroja, mutta tulot eivät muutu ollenkaan, Meklin sanoo.

Tutkimusjohtaja Antti Moisio Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta näkee asian toisin.

– Jos jokin tasausrajan alapuolella oleva kunta saa lisää verotuloa esimerkiksi kuntaan muuttavan yrityksen myötä, niin totta kai se sitten saa vähemmän tasausta. En kutsuisi tätä vielä kannustinloukuksi, Moisio sanoo.

Hän muistuttaa, että suurin osa kunnista rahoittaa palvelut pääosin omilla tuloillaan, ja tästä syystä kunnilla on myös kannustin tuottaa palvelut tehokkaasti. Toisaalta neljännes kunnista on sellaisia, joille valtionosuus merkitsee yli puolta tuloista.

– Jos kunta saa hyvätuloisia asukkaita ja sen seurauksena verotulot kasvavat ja tasaus pienenee, niin silloin kuitenkin kunta käytännössä saa lähes aina hieman enemmän itselleen kuin mitä se menettää tasausta. Kunnan veroaste on yleensä korkeampi kuin maan keskiarvo, koska tasausta saavat kunnat ovat köyhiä, ja niillä on kovempi verotus. Meillä ei ole kovin monta sellaista kuntaa, jotka olisivat tasausavun saajia, mutta joilla olisi maan keskiarvoa alhaisempi veroaste, Moisio sanoo.
 
Kelpaako VATT:n esitys nyt?

VATT sai tehtäväkseen pohtia valtionosuusjärjestelmän uudistamista vuonna 2008, jolloin edellistä remonttia valmisteltiin.

– Osoitimme tutkimuksessamme, että osa kunnista saa liikaa valtionapuja ja osa liian vähän. Tämä on yksi iso ongelma. Jokainen ymmärtää, että jos jokin kunta saa liikaa rahaa, niin se käytetään. Se lisää tietenkin koko kuntasektorin tehottomuutta, Moisio sanoo.

VATT:n työryhmä esitti valtionosuusjärjestelmän uusiksi mittareiksi Stakesin (nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) kehittämiä terveyden- ja vanhustenhuollon tarveindeksejä sekä Tilastokeskuksen kehittämään ruutumenetelmään perustunutta asutusrakennetekijää.

Edellisellä kerralla mittareita ei kelpuutettu, mutta voisiko niille olla nyt tilausta? Tämä riippuu siitä, millaista järjestelmää aletaan nyt rakentaa.

– Meidän tavoitteenamme oli tehdä olosuhdetekijöitä mahdollisimman tarkasti kuvaava järjestelmä, joka tuottaisi tukia sinne, missä tarvetta on. Väistämättä sellainen järjestelmä on yksityiskohtainen. Nyt tavoitteena näyttäisi olevan päinvastoin järjestelmän yksinkertaistaminen ja kriteerien vähentäminen. Jos kuntien määrä vähenee huomattavasti, se antaa yksinkertaistamiseen mahdollisuuden, Moisio sanoo.

Lue lisää Kuntalehdestä nro 7 (ilm. 24.5.2012)

(KL/Anni Turunen)

Anni Turunen
anniturunen@fake.kunta.fi
Jaa artikkeli
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Taitoa Saaga on raportointityökalu tiedolla johtamiseen

Ilmoitus