Viesti hallitusneuvottelijoille: Kustannusvaikutukset huomioitava kuntien tehtäviä uudistettaessa
Valtionosuusjärjestelmää on uudistettava siten, että raha seuraa tarvetta entistä paremmin. Tätä mieltä on Vaalan kunnanjohtaja Miira Raiskila. (Kuva: Sonja Eloranta)
Kun kuntien tehtäviä lähdetään uudistamaan, niin päätösten kustannusvaikutukset on huomioitava. Julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta kuntien tehtävien lisäämiseen tulisi suhtautua ylipäätään pidättyvästi. Tähän tulokseen on tultu valtiovarainministeriön julkaisemassa raportissa.
Samaan tulokseen on tultu myös Oulujärven rannalla Vaalassa, jonne otimme yhteyttä. Vaalan kunnanjohtaja Miira Raiskila, voidaanko kunnille osoittaa lisää uusia tehtäviä?
-Kuntien tehtävien määrä on paisunut mahdottomaksi, eikä rahoitus ole seurannut perässä. Tokihan me kunnissa tietysti hoidamme meille selkeästi kuuluvat tehtävät, mutta kyllä niiden tulisi painottua peruspalveluihin, kuten sosiaali-, terveys-, hyvinvointi-, opetus- ja kasvatuspalveluihin, kunnallistekniikkaan ja kaavoitukseen.
Jos jostain syystä uusia hommia tulee hoidettavaksi, niin kuinka rahoitus on hoidettava?
-Valtionosuusjärjestelmä on uudistettava, rahan tulee seurata nykyistä paremmin tarvetta. Valtionosuudet ovat aidosti valtion osuuksia sen kunnille osoittamien tehtävien hoitamisesta. Liian monissa kunnissa runsaat lakisääteiset tehtävät ja velvollisuudet vievät vähät resurssit erittäin tarpeelliselta kehittämistyöltä, kuten elinkeinojen edistämiseltä. Valtionosuuksista säästäminen ei voi kerta kaikkiaan enää jatkua.
Mistä tehtävistä olisitte valmiita Vaalan suunnalla luopumaan?
-Kunnilla tulisi itsellään olla selkeästi enemmän mahdollisuuksia itsenäisesti punnita ja päättää palvelujen tuottamisesta joko yksin tai yhdessä, itse järjestäen tai muualta hankkien. Palvelutuotantoa voisi aivan hyvin vapauttaa myös yritysten ja kolmannen sektorin hoitoon. On aivan selvää, että kuntien nykyisiin tehtäviin lukeutuu turhan tarkkoja säädöksiä ja tarpeettomia lillukanvarsia.
Kunnilla on laaja itsehallinto, kuinka hyvin tähän istuu ylhäältä päin tapahtuva tehtävien vähentäminen/lisääminen?
-Kuntien laajaa itsehallinnollista asemaa tulee kunnioittaa, ja kuntia tulisi ehdottomasti nykyistä paremmin kuulla niitä koskevassa päätöksenteossa. Ennakko- ja jälkikäteisvaikutusten arviointia ei voi liikaa korostaa, kun tehdään kuntia koskettavia budjetti-, lainsäädäntö- tai muita päätöksiä. Tämä koskee toki päätöksentekoa yleisemminkin – sen tulisi perustua tutkittuun tietoon ja huolellisesti etukäteen punnittuihin vaihtoehtoihin.
Kuntien tehtävien vähentämistä koskevan toimenpideohjelman loppuraportti valtioneuvoston sivuilla
Aivan varmasti paikallaan olevaa evästystä kuntien näkökulmista. Juuri edeltävän uutisen päälle, jossa tuotiin esille kuinka paljon kuntien lakisääteisiä valtionosuuksia on leikattu edellisen hallituskauden aikana, vaikka sekin on hallitusvastuussa olleiden taholta yritetty kiistää kaikin keinoin.
Kokonaan oma lukunsa on KUNTALAISTEN niskaan maksurasituksena suunniteltu mittava maakuntahallintojärjestelmä, jota varten sdp:n ja keskustan piirissä hellitään kokonaan uutta ja entisten päälle tulevaa MAAKUNTAVEROTUSjärjestelmää. Väitetään sen perustuvan sote-järjestelmän uudistamiseen pakollisena lisänä. Ei perustu.
Meillä mm. Lapissa on toteutettu jo parisen vuotta sitten sairaanhoitojärjestelmän fuusio Luoteis-Lapista Lapin sairaanhoitopiirille. Perusterveydenhuollon palvelut tuotetaan lähipalveluina, ja erikoissairaanhoidon palvelut keskussairaalapalveluina, Sairaanhoitopiirin hallinnoimina. Samanlaisia fuusioita on lukuisia. EI OLE TARVITTU mittavia maakuntahallintohimmeleitä, eikä lisäverokeruujärjestelmiä.
Mielestäni, jos joku välttämättä haluaa kolmannen instituution perustaa valtionhallinnon ja kuntien/kaupunkien hallintojärjestelmien lisäksi, niiden haluavien tulee myös itse sitoutua järjestelmästä koituvien lisäkustannusten maksumiehiksi. Ei ole oikein että puoluepoliittisista intohimoista lähtevien ”uudistusten”, joiden perusteluina pidetään nimenomaan kestävyysvajeen umpeenkuromista ja verorasituksen keventämistä, lisukkeena tulee mittava hintalappu joka sälytetään kaikkien maakuntien ihmisten maksettavaksi riippumatta siitä käyttääkö – tarvitseeko – haluaako niitä maakuntahimmelin palveluita käyttää ja haluaako niistä mitään maksaa. Maakuntien ruohonjuuritason perheissä eletään jo muutenkin nykyään maksukyvyn ja -sietokyvyn äärirajoilla, mitään uusia ”saastevero”- tai hallintojärjestelmäverorasituksia ei kaivata, päinvastoin inhimillisempää politiikkaa ja ostokyvyn lisäämistä pitkien etäisyyksien ja vaikeiden luonnonolosuhteiden keskellä eläville ihmisille. Niin haja-asutusalueilla kuin kaupungeissakin. Kyllä kait tämä piti eduskuntavaaleissa tulla jo selväksi, mutta näyttää siltä että kytkykauppojen myötä tästä nousee taas vääntö.