Vihreän siirtymän voittajien joukkoon ei pääse vain sormia napsauttamalla - tätä se vaatii kunnalta

Kuntaliiton yhdyskunta- ja ympäristöjohtaja Miira Riipisen mukaan Suomi on kiinnostava etenkin halvan sähkön, tilan ja luotettavan, ennakoitavan ja riippumattoman viranomaistoiminnan sekä toimivan infran ansiosta. Kuva: Ilkka Loikkanen
Suomi on energiainvestointien otollinen maaperä ja globaalisti kiinnostava. Itsestään investointiaikeiden kotiuttaminen ei kuitenkaan tapahdu.
Vihreä, tai neutraalimmin ”puhdas siirtymä”, vaatii onnistuakseen paikallista sitoutumista ja hyväksyntää sekä hyötyjen ja haittojen oikeudenmukaista jakoa – ei odottamista, vaan tekoja. Tätä mieltä on Kuntaliiton yhdyskunta- ja ympäristöyksikön johtaja Miira Riipinen. Hän peräänkuuluttaa kattavaa tutkittua tietoa lyhyen ja pitkän aikavälin kustannuksista eri tahoille.
– Vihreän siirtymän investointien lyhyen ja pitkän aikavälin kustannuksista eri tahoille ei ole ainakaan kuntanäkökulmasta kattavaa tietoa, tutkimusta tai selvitystä. Tällaista olemme Kuntaliitosta ehdottaneet jo edellisellä hallituskaudella, Riipinen huomauttaa.
Tietoa tarvitaan jo näkökulman vuoksi. Näkökulma puhtaan energian investointeihin on usein yksinkertaisen positiivinen: talous pelastuu ja kunnat sekä alueet kukoistavat – kunhan vain saadaan homma maaliin. Aivan näin yksinkertaisesta asiasta ei ole kyse.
Puhdas siirtymä vaatii investointeja yrityksiltä ja ennen kaikkea kunnilta, joiden vastuulle Suomessa myös yritysten fyysinen toimintaympäristö laajasti kuuluu maanhankinnasta yhdyskuntasuunnitteluun, toteutukseen, yhdyskuntatekniikan palveluihin ja ylläpitoon. Riipisen mukaan on tärkeää pohtia, miten investointien hyöty-panos -suhde määrittyy.
– Tarkastelua vaativat infraan tehtävien investointien kustannukset ja tulojen ja verohyötyjen jakaantuminen kustannuksista vastaavien tahojen kesken, hän sanoo.
– Koska puhtaan siirtymän tavoitteet ovat yhteiset ja investoinnit hyödyttävät taloudellisesti koko maata, kuntia ei saa jättää yksin vastaamaan esimerkiksi infran kustannuksista.
Kuntia kunnioitettava
Riipinen nostaa esiin EU:n energiadirektiivit ja puhtaan siirtymän vauhdittamisohjauksen. Näillä vaikutetaan siihen, miten, milloin ja minne mitäkin kunnan maankäyttöä osoitetaan ja miten kunnan viranomaistehtävät järjestetään. Siirtymän vauhdittamisohjaukseen liittyy huoli kuntien kaavamonopolin heikentämisestä.
– On selvää, että vihreän siirtymän kehityksessä mukana oleminen on kuntien etu, mutta kuntien tulee voida katsoa uusiutuvan energian hankkeita kokonaisuutena kunnan toimintaan ja talouteen sekä kuntalaisten palveluihin nähden ja huolehtia samalla kaikkien kestävyystavoitteiden yhteensovittamisesta. Kuntien itsehallintoa on kunnioitettava.
Riipinen uskoo puhtaan energian investointien tuovat toivottua ja toivottavasti kestävää elinvoimaa Suomeen ja Suomen kuntiin.
– Sanat ja suunnitelmat eivät kuitenkaan ratkaise, vaan teot, etenkin kunnissa.
Lahden malli
Energiateollisuudessa on niin sähköntuotannossa kuin lämmöntuotannossa tehty viimeisten 15 vuoden aikana mittavia investointeja. Niiden ansiosta fossiilisten polttoaineiden osuus Suomessa on saatu sähkön tuotannossa alle kymmenen, ja lämmön tuotannossa alle kahdenkymmenen prosentin. Lahdessa on pantu tätäkin paremmaksi.
– Investointimme Kymijärven voimalaitokselle vapautti meidät kivihiilestä jo vuonna 2020. Myös sähköntuotantomme on lähes kokonaan hiilidioksidivapaata. Fossiilisten polttoaineiden osuus lämmön- ja sähköntuotannossamme on alle viisi prosenttia, kertoo Lahti Energian toimitusjohtaja Jouni Haikarainen.
Myös tuulivoiman merkittävä kasvu on näkynyt markkinoilla ja muutoksessa.
– Tämä on osaltaan edistänyt lämmöntuotannon sähköistymistä. Kaukolämpöyhtiöt ovat investoineet sähkökattiloihin, joilla korvataan niin fossiilista kuin puuperäistä polttoainetta. Näin on tehty myös meillä Lahdessa. Uusin investointimme 60MW:n sähkökattila on ollut käytössä joulukuusta 2024 alkaen.
Haikarainen korostaa, että oppirahoja on muutoksessa jouduttu maksamaan. Uusiin hankkeisiin on Lahdessa lähdetty silti rohkeasti.
Onnistuneesta yhteistyöstä Haikarainen mainitsee esimerkkinä Kymijärven suunnitellun synteettisen metaanin tuotantolaitoksen, jota on valmisteltu yhdessä Nordic Ren-Gasin kanssa.
– Edelläkävijän rooli ei ole aina helppo. Ainutlaatuista teknologiaa edustava Kymijärvi II:n kaasutinlaitosinvestointi on ollut yhtiölle raskas taakka laitoksen valmistumisesta 2012 lähtien 2020-luvulle saakka. Viimeisin Kymijärvi III on taas ollut koeteltua teknologiaa ja toiminut alusta asti suunnitellusti.
Haikarainen toivoo sääntelyssä ja ohjauksessa huomioitavan energiainfran pitkää elinkaarta. Hänen mukaansa liian nopeat muutokset voivat vaarantaa investointien kannattavuuden, lisäävät riskejä ja johtavat myös kuluttajahintojen nousuun.
– Energian tuotanto- ja jakeluinfraan tarvittavat investoinnit ovat suuria ja investointien elinkaari on pitkä. Riskit ovat suuria ja vaikutukset voivat olla pitkäkestoisia, jos kysyntä ei kasvakaan odotetulla tavalla. Nopeasti muuttuva toimintaympäristö ja sääntelyn kiristyminen vaarantaa myös investoinnit, hän sanoo.
– Voimalaitosinvestointien elinkaari on noin 30 vuotta, joten liian nopeat sääntelyn muutokset yhdessä turhan optimistisen teknologian kehitysodotuksen kanssa lisäävät energiayhtiöiden kustannuksia ja vaarantavat Suomen kilpailukykyä.
Porvoosta maailmalle
Porvoon elinkeinojohtaja Elina Duréault katsoo puhdasta siirtymää globaalisti. Hän näkee siirtymän välttämättömänä sopeutumisena rajusti muuttuvaan toimintaympäristöön.
– Hyötyjinä ovat kaikki, koko maailma. Jos siirtymää ei tehdä, seuraukset ovat katastrofaaliset.
Porvoossa tilanne on hyvä. Maailmanluokan teollisuuskeskittymä Kilpilahdessa tekee omaa kestävyysmurrostaan ja kaupungilla on Duréaultin mukaan tahtotila tukea oma pk-sektoriaan, muun muassa vihreän siirtymän rahaston (10 M€) kautta.
– Yrityskentällä on aistittavissa positiivista pöhinää teeman ympärillä, hän sanoo tyytyväisenä.
Kansantalouden näkökulmasta hän toivoo, että huomiota kiinnitetään myös vihreän siirtymän ratkaisujen vientiin Suomen rajojen ulkopuolelle. Jotta tämä toimisi, pitää panostaa myös yritysten sijoittumiseen.
– Myös kuntia palvelevat hyvin menestyvät yritykset.
Kustannusten osalta Duréault on Riipisen ja Haikaraisen linjoilla. Maksajina, kuten hyötyjinäkin, ovat kaikki yrityksistä kuntiin ja veronmaksajiin.
– Tässä ailahtelevassa maailmantilanteessa kunnan ja valtiollisen viranomaistoiminnan roolin tulisi olla riskiä tasaava, ei kasvattava.
Riskiä tasatakseen kuntien olisi Duréaultin mukaan syytä panostaa sujuviin maankäytön ja sähköinfran sekä vesi-infran ratkaisuihin, lupaprosessien selkeyteen ja päätöksenteon ennakoitavuuteen
– Infrakustannukset ovat siirtymässä erityisen mittavia. Toivoisin joustavampaa lainsäädäntöä sähköinfran kapasiteetin kasvattamiselle, niin, että toisaalta sijoittuvat yritykset ja toisaalta veronmaksat päätyisivät maksamaan oikeasuhteisia investointikustannuksia sähkönjakeluverkon kasvattamisurakasta.
Vihreä siirtymä on esillä Kunta-alan Rahoitus- ja johtamisfoorumissa RAFOssa Lahdessa 5.–6.2.2025.