Vuoden helmet: Kuntapolitiikan paineet unohtuvat laulamalla ja sivellin kädessä

Vuokko Viljakka, teksti
Matias Honkamaa, kuvat

Kun laulan muiden mukana ja harmoniat soivat yhteen, unohdan kaiken muun. Laulaessa en voi ajatella mitään muuta.

Näin sanoo kuorolaulua harrastava, Suonenjoen kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja marjatilan yrittäjä, Pauliina Kovanen.

Musiikki on puheenjohtajalle niin tärkeää, että uuden autonkin ehdottomana valintakriteerinä oli, että siinä voi kuunnella soittolistoja bluetoothilla. Musiikki alkaa soida aina, kun hän käynnistää autonsa.

– Stemppaan itseäni lauluilla ja voimabiiseillä, hän sanoo. Henkilökohtaista voimabiisiään hän ei silti halua paljastaa.

Musiikki on ollut Kovasen elämässä lapsuudesta asti. Hän soitti lapsena ja nuorena pianoa. Opiskelu, työ ja perhe vaativat kuitenkin aikaa, ja piano jäi.

– Olen aina kuunnellut paljon musiikkia. Jossain vaiheessa tuli tunne, että voisin taas itsekin harrastaa sitä. Vedin aiemmin kielikursseja kansanopistossa, ja jouduin puhumaan paljon. Huomasin, että se särkyy nopeasti. Hakeuduin siksi laulutunneille. Löysin pian itseni erilaisista kuorokokoonpanoista.

Abbaa urkusäestyksellä

Kovanen laulaa nykyisin Suonenjoen seurakunnan nuorten aikuisten musiikkiryhmässä eli NAM:ssa. Siinä on mukana yhdeksän 30-40-vuotiasta naista. Kuoroa johtaa seurakunnan kanttori Jan Dekker.

Kuoron viikottainen harjoituspäivä, torstai sopii johtavalle kunnallispoliitikolle hyvin, sillä kokoukset ovat yleensä maanantaista keskiviikkoon. 

NAM:in ohjelmistossa on kevyttä ja vakavaa, tilanteen mukaan myös hengellistä musiikkia. Tällä hetkellä NAM harjoittelee joulukonserttia.

Kuoron perinteisiin kuuluvat myös kevätkonsertit.  Viime keväänä NAM ihastutti yleisöään laulamalla kirkossa Abbaa ja Disney-klassikoita urkujen säestyksellä. Väliajalla urkujen uumenista kajahti muun muassa Ihmemies MacGyverin ja Pikkukakkosen tuttua tunnarimusiikkia.

 – Suosio yllätti. Kirkko oli melkein täynnä. Meidän piti käydä pari kertaa tulostamassa lisää käsiohjelmia.

Toinen mieleenpainuva konsertti oli korona-aikana 2020. NAM lauloi joululauluja tyhjässä kirkossa ja se striimattiin Facebookiin. 

– Tunnelma tyhjässä kirkossa oli ainutlaatuinen. 

Kuoro on lahjoittanut ohjelmamyynnistä kertyneitä varoja hyväntekeväisyyteen ja hankkinut niillä myös äänentoistolaitteita sekä esiintymisasuja ja kuorokansioita.

– Olemme kaikki harrastajia. Tämä on matalan kynnyksen ja hyvänmielen kuoro. Tiukka meininki ei edes sopisi meille ruuhkavuosia eläville naisille. On aivan eri juttu laulaa yhdessä kuin yksin. Kuorossa kaikki kannattelevat tosiaan. Voit laulaa mukana, vaikket uskaltaisi laulaa yksin. Kenenkään ei ole pakko laulaa sooloja.

Kovanen on kuoronsa ykkösaltto ja tilanteen mukaan myös ykkös- tai kakkossopraano. Hän myöntää, että konserteissa menee harvoin niin hyvin kuin harjoituksissa tai silloin, kun hän laulaa yksin kotona, mutta mitäs siitä.

Pauliina Kovanen löytää väreistä samaa harmoniaa kuin kuorolaulusta. Hän innostui maalaamisesta vuosi sitten.

Rohkeus löytyi maalausillasta

Kovasen ensimmäinen valtuustokausi on ollut rankka ja päättäjät joutuneet tekemään raskaita päätöksiä. Vaikka aika on tiukalla, yrittää hän silti löytää aikaa kuorolle. Viime vuonna hän löysi toisenkin harrastuksen, maalaamisen.

– Olen aina tykännyt kuvataiteesta. Ajattelin hetken lukiossa jopa graafikon opintoja. Vaikka minun teki mieli maalata, kynnys lähteä hankkimaan siihen tarvikkeita oli korkea, sillä enhän minä osaa tehdä taidetta. Sain 40-vuotislahjaksi maalausillan Kuopiossa. Tajusin siellä, miten hauskaa tekeminen kuitenkin on.

Kovanen hankki heti illan jälkeen pienen pöytämaalaustelineen, maalauspohjia, akryylivärejä ja pari sivellintä. Kevään aikana vierashuoneessa syntyi jo muutamia töitä.

– Väreillä pysyy tekemään harmonioita ihan kuten kuorossakin. Myös maalatessa kaikki muu unohtuu. Olen tehnyt toistaiseksi lähinnä värikokeiluja. En suunnittele etukäteen, mitä teen. Yhdestä tuli puolivahingossa esittävä, kun maalasin ensin väreistä esiin metsänreunan ja siihen peuran. Ihan peuraltahan se kuulemma näyttää, vaikken ole koskaan ennen maalannut mitään eläintä.

Maalaaminen on nyt tauolla. Kesällä siihen ei ollut aikaa, sillä työpäivät venyvät marjatilalla helposti 16-tuntisiksi. Syksyllä aikaa vie puolestaan kunnallispolitiikka.

– En edes halua harrastaa tavoitteellisesti. Tärkeintä on, että harrastukset tuovat hyvän mielen ja vastapainoa muulle.

Pauliina Kovanen pitää akryyliväreistä, sillä ne kuivuvat nopeasti, ja tauluihin on siksi helppo maalata uusia värikerroksia fiiliksen mukaan.

Fakta

Pauliina Kovanen

• 41-vuotias yhteiskuntatieteen maisteri, joka pyörittää puolisonsa kanssa marjatilaa Suonenjoella Pohjois-Savossa. Perheeseen kuuluvat 14- ja 16-vuotiaat lapset.
• Pauliina Kovanen on Suonenjoen kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kesk.). Istuu ensimmäistä kauttaan.
• Metsäpallon Mansikat -tilalla viljellään mansikan lisäksi vadelmaa, mustaherukkaa ja pensasmustikoita. Tila työllistää vuosittain 50-60 ulkomaalaista kausityöntekijää.
• Suonenjoen marjanviljelijäin yhdistyksen 1. varapuheenjohtaja, Hedelmä- ja marjanviljelijäliiton hallituksen jäsen sekä Suonenjoen Naisvoimistelijat ry:n puheenjohtaja.
• Suonenjoen mansikka sai EU:n nimisuojan viime vuonna. Toimi nimisuojatyöryhmän puheenjohtajana.
  
  

Juttu on julkaistu alun perin 9.11.2024.

Lue myös:

Valtuutettu Risto Koljonen rentoutuu nikkaroimalla miesluolaa ja japanilaistyylistä pihapuistoa