Ylivieskassa traaginen kirkkopalo muutti pääsiäisperinteitä: "Kaupunkilaisia yhdistänyt tapahtuma"
Vuoden 2016 pääsiäislauantaista tuli Ylivieskassa päivä, jota kaupunkilaiset muistelevat vieläkin. Kaupunkilaisia tuolloin järkyttänyt kirkon tuhopoltto sitten on kaupunginjohtaja Maria Sorviston mukaan muodostunut kaupunkilaisten yhteiseksi ja myös yhdistäväksi traumaksi. Vaikka tapahtumasta on jo yhdeksän vuotta, tragedia nousee yhä keskusteluihin pääsiäisen aikaan.
– Usein ihmisten kanssa tulee puheeksi, missä itse kukin oli pääsiäisenä vuonna 2016 ja mitä ajatuksia ja reaktioita palo tuolloin herätti. Näin mekin sitä viimeksi tällä viikolla muistelimme kaupungintalolla aamukahvilla. Kyllä tästä on jäänyt tietynlainen sävy ylivieskalaisten pääsiäisen viettoon.
Sen verran traumaattinen kokemus oli, että se jätti muutoksia myös kaupunkilaisten varsin perinteisiin pääsiäisen viettotapoihin.
-Meidän seudulla poltetaan pääsiäiskokkoja lankalauantaina. Eräs kyläyhdistys ei ole enää kokkoa järjestänyt kirkkopalon jälkeen, se ei ole tuntunut enää sopivalta, Sorvisto kuvailee.
Kaupunginjohtaja määrittelee kirkkopalon jälkeistä aikaa kaupunkilaisten matkaksi ”yhdestä pääsiäisestä toiseen”
Neljä vuotta sitten pääisäisenä kaupungissa vihittiin käyttöön uusi Pyhä kolminaisuuden kirkko.
-Uusi kirkko on selvästi iso yhteisen ilon ja kiitoksen aihe, Sorvisto sanoo ja tuo esiin yhteisöllisyyden voiman. Dramaattinen tapahtuma oli järkytys, mutta samalla se vahvisti kaupunkilaisten yhteenkuuluvuutta ja talkoohenkeä.
– Jo paloiltana kytevien raunioiden äärelle kokoontuneet seurakuntalaiset totesivat, että me rakennamme tähän uuden kirkon. Uuden kirkon rahoittamiseksi tehtiin paljon talkoita. Huomattava summa kerättiin kokoon muun muassa käsitöitä myymällä. Uuden kirkon suunnitelmiin sai ottaa kantaa ja kaupungilta oli kaupunginarkkitehti Risto Suikkari mukana raadissa.
Uudelle kirkolle löytyi paikka kaupungin pääkadun, Kauppakadun päädystä, vanhan kirkon raunioiden vierestä. Uuden kirkon rakentajiksi valikoituivat kahden ylivieskalaisen rakennusliikkeen työyhteenliittymä ja kirkon rakentumista sai seurata todella suositun ”kirkkoliven” (24/7 nettilähetyksen) kautta. Uusi, kirkkorakennuksesta erillinen kellotapuli valmistettiin ylivieskalaisessa yrityksessä ja se sai paikkansa vanhan, palaneen kirkon portaiden päästä.
Vapaaehtoisuus ja talkoohenki ovat yhä voimissaan, kirkon valmistuttuakin.
-Uuden kirkon auettua vapaaehtoiset ovat vastanneet kirkon esittelyistä laajalti, uusi kirkko oli vuoden 2021 koronakesän nähtävyys. Edelleen kokoonnutaan myös vanhan kirkon raunioille erilaisiin tilaisuuksiin, Sorvisto kertoo.
Missä olit, kun?
Missä olit silloin, kun kuulit kirkon palosta? Tällä kysymyksellä alkaa tänään moni keskustelu Ylivieskan kaduilla ja kahvipöydissä. Kaupunginjohtaja Maria Sorvisto muistaa tapahtuman kuin eilisen päivän. Se herätti myös hänessä voimakkaita tunteita, sillä hän on asunut suurimman osan elämästään Ylivieskassa ja vanhaan kirkkoon liittyy paljon muistoja.
– Kirkon palon aikaan asuimme perheemme kanssa naapurikaupungissa. Olimme pääsiäisenä 2016 käymässä Ylivieskassa mummoloissa, alkuillasta ajoimme kirkon ohi. Vain hetki tämän jälkeen sosiaalinen media ja pian myös muut uutiskanavat täyttyivät palavan kirkon kuvista ja videoista. Olimme sanattoman järkyttyneitä. Aluksi tuntui, ettei tämä ole totta! Useat sukulaiset ja ystävät kokoontuivat muiden mukana palavan kirkon ääreen, itse jäin mummolaan nukuttamaan taaperoamme.
Sorviston mukaan asian käsitteleminen yhdessä lohdutti ja kannatteli asukkaita. Ylivieskan kaupunki ja seurakunta järjestivät seuraavana päivänä yhteisen tiedotustilaisuuden asiasta.
-Myöhemmin työni kautta olen myös tullut paremmin tietämään, että emme menettäneet ainoastaan rakasta kotikirkkoamme, vaan myös paljon arvokasta kulttuurihistoriaa vuodelta 1786.
Uusi kirkko on vaikuttava monumentti, joka tuo samaan aikaan toivoa. Rakennuksena se kuvaa parhaimmillaan sitä voimaa, joka kaupunkilaisista talkoiden ja trauman keskellä nousi.
-Ensimmäinen tilaisuus, johon osallistuin uudessa kirkossa kaikkien koronarajoitusten jälkeen, oli kuopukseni kouluun siunaaminen, joka oli varsin koskettavaa. Pikkuhiljaa tärkeiden muistojen laatikko täyttyy myös uudessa kirkossa vietetyistä hetkistä. Viimeisimmäksi olen osallistunut uudessa kirkossa Tammenlehvän Keski-Pohjanmaan perinneyhdistyksen, Ylivieskan kaupungin ja Ylivieskan seurakunnan järjestämään Asevelijuhlaan, jossa kunnioitimme sankarivainajien, sotaveteraanien ja sotasukupolvien työtä, Sorvisto muistelee.
Tänä vuonna kaupunginjohtaja hiljentyy perheen parissa mökillä – vaalien yhteistä aikaa läheisten seurassa.
