- Kuntien ja energiayhtiöiden pitäisi mahdollisimman nopeasti käynnistää valtion kanssa keskustelu siitä, kuinka paljon tukea valtio voi antaa, että päästään eroon turpeesta, Mari Pantsar sanoi Kuntalehdessä 3/2020. (Kuva: Laura Oja).

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 3/2020.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa kunnilla on ratkaiseva merkitys, vakuuttaa Sitran johtaja Mari Pantsar. – Nyt on oikeasti kiire. Meillä on jo ratkaisuja, mutta ne on otettava heti käyttöön. Muuten me menetämme pelin. Ei tuhlata aikaa!

Aurinko paistaa kirkkaasti. Lapinlahden entisen sairaalan puisto Helsingissä näyttää keväiseltä, vaikka pitäisi olla talvi.

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran johtaja Mari Pantsar nauttii säästä, mutta harmittelee, ettei hänen kotinurkillaan Hollolassa, Lahden liepeillä, voi hiihtää. Jopa Finlandia-hiihto, johon hän oli ilmoittautumassa miehensä kanssa, jouduttiin perumaan.

Kulunut talvi on pannut monet ilmastonmuutoksen epäilijätkin miettimään, johtuuko lauha talvi ilmaston lämpenemisestä. Emme puhu Pantsarin kanssa kuitenkaan säästä enempää, vaan keskitymme ilmastonmuutokseen.

Pantsarin vastuualueena Sitrassa on hiilineutraali kiertotalous. Hän on huomannut, ettei ilmastokriisin esillä pitämistä kuitata enää viherpiiperryksenä. Teollisuusyritykset ja myös monet kunnat ottavat asian vakavasti. Vähäpäästöisyydestä on tullut kilpailutekijä.

– Suomelle on tärkeää kehittää ratkaisuja ja viedä niitä muihin maihin, kuten esimerkiksi Neste ja Outotec tekevät. Niillä voi olla monta sataa kertaa suurempi merkitys kuin se, että vähennämme omia päästöjämme. Toki omat päästömmekin on saatava vähentymään Pariisin sopimuksen mukaisesti.

Pantsar kuitenkin tietää, että paljon enempään pystyttäisiin maailmanlaajuisesti – vaikka heti.

– Ilmastonmuutosta voisi hillitä helposti. Se olisi tehtävissä, jos vain haluttaisiin.

Tämä tarkoittaa sitä, että otettaisiin vain parhaita ratkaisuja käyttöön.

– Viidellätoista pohjoismaisella ratkaisulla voitaisiin vähentää yhtä paljon päästöjä kuin Eurooppa tuottaa päästöjä vuodessa, jos ratkaisut monistettaisiin vertailukelpoisiin maihin. Se tarkoittaa noin neljää gigatonnia. Ja se maksaisi vuositasolla yhtä paljon kuin maailma käyttää yhdeksässä päivässä fossiilitukiin. Eli meillä olisi ne rahat ja meillä olisi teknologia. Ainoa asia, jota meillä ei ole, on poliittinen tahto.

Turpeesta eroon

Helmikuun alussa maan hallitus järjesti näyttävän ilmastokokouksen Helsingin Vuosaaressa. Asiantuntijaksi kutsutulla Pantsarilla oli kokouksessa toiveikas olo. Hänestä tuntui, että tästä vielä tulee jotain. Yhden nukutun yön jälkeen hänen oli kuitenkin pakko myöntää, että olisi odottanut enemmän.

– Olisi pitänyt päättää, että turpeen energiakäyttö Suomessa lopetetaan. Niin pitkään, kun me poltamme turvetta, emme ole tosissamme ilmastotoimissamme.

Hallitusohjelmassa luvattiin, että turpeen polton vähentämistä pohditaan työryhmässä. Nyt se päätettiin perustaa, mutta Pantsar pelkää, että asia haudataan työryhmään.

– Se on vaarana. Tässä on viivyttelyn makua ilmassa. Aina keksitään joku tekosyy, minkä vuoksi nyt ei tarvitse tehdä päätöksiä. Tämä olisi päättämistä vaille valmis asia, sillä faktat ovat olleet tiedossa jo vuosia. Tutkimuksia ja selvityksiä on tehty vaikka kuinka paljon.

Pantsarilla on ehdotus niille kunnille, joissa turpeen energiakäyttö on merkittävää.

– Kuntien ja energiayhtiöiden pitäisi mahdollisimman nopeasti käynnistää valtion kanssa keskustelu siitä, kuinka paljon tukea valtio voi antaa, että päästään eroon turpeesta. Turve tulee olemaan häviävä ratkaisu.

Pantsarin mielestä nyt pitäisi muutenkin miettiä tarkkaan, mitä ilmastopuolella pitäisi enää tutkia.

– On väärä viesti, että tarvitaan paljon uusia tutkimuksia, koska meillä on rekkalasteittain selvityksiä ja raportteja. Nyt olisi päätösten aika.

Poliittinen päätöksenteko on Pantsarille tuttua pitkältä ajalta. Hänet nimitettiin aikoinaan Jyrki Kataisen, kok., hallituksen cleantech-ohjelman johtoon. Pantsar huokaa, että nyt on paljon samoja asioita pöydällä kuin silloin.

– Se kertoo siitä, miten hitaasti asiat Suomessa etenevät.

Jo kymmenkunta vuotta sitten tehtiin valtioneuvoston periaatepäätös innovatiivisista julkisista hankinnoista. Tavoitteena oli, että yksi prosentti kaikista hankinnoista pitäisi suunnata täysin uusiin teknologioihin.

– Ajattelimme, että julkisten hankintojen kautta saadaan hankkijat ostamaan täysin uutta teknologiaa, mutta edelleen samat asiat ovat esillä.

Kymmenessä vuodessa huoli ilmastosta on kasvanut räjähdysmäisesti.

– Cleantechistä puhuttiin kymmenen vuotta sitten mahdollisuutena, jonka avulla Suomi saa lisää vientiä ja sitä kautta hyvinvointia. Ei monikaan silloin puhunut ilmastonmuutoksesta uhkana.

Ympyrä on sikäli sulkeutunut, että Pantsar tekee nyt Sitrassa töitä Kataisen kanssa, joka aloitti helmikuun alussa Sitran yliasiamiehenä työskenneltyään vuosia Euroopan komission varapuheenjohtajana.

– Hän piti kiertotalousnaruja käsissään komissiossa ollessaan.

Kunnat ratkaisevat

Kuntia Mari Pantsar seuraa tarkkaan. Siihen hänellä on hyvä peruste.

– Uskon, että kunnat ja kaupungit ratkaisevat tämän pelin. Monta kertaa ne ovat tarpeeksi pieniä, että ne pystyvät tekemään päätöksiä, mutta ne ovat myös tarpeeksi suuria, että voivat ottaa ratkaisuja käyttöön laajemmin.
Pantsar patistaa kuntia toimimaan – heti.

– Ehdottomasti pitää ryhtyä nopeasti toimenpiteisiin. Nyt on oikeasti kiire. Meillä on jo ratkaisuja, mutta ne on otettava heti käyttöön. Muuten me menetämme pelin. Ei tuhlata aikaa!

Ilmastotalkoisiin rivakasti lähtevät pääsevät Pantsarin mukaan helpommalla.

– Niin kuntien kuin yritysten ja valtionkin kannattaa muistaa, että mitä vähemmän me nyt vähennämme päästöjä, sitä enemmän niitä joutuu tulevaisuudessa vähentämään. Myöhemmin se on vaikeampaa ja kalliimpaa.

Pantsar on miettinyt, miksi Suomessa on kuitenkin monta ilmastoasioissa todella edistyksellistä kuntaa ja päätynyt siihen, että se lähtee johtajuudesta.

Kun hän kuunteli Iin kunnanjohtajan Ari Alatossavan esitystä hallituksen ilmastoseminaarissa, hän riemuitsi.

– Mielettömän hyvä esitys.

Sitralla oli vuosina 2014–2015 Resurssiviisas alue -ohjelma, johon valittiin muutamia edelläkävijäkaupunkeja ja -kuntia, ja kehitettiin resurssiviisauden toimintamalli. Verkostoon pääsi myös Ii.

– Muistan kun Ii tuli mukaan. Emme silloin arvanneet, kuinka merkittävä peluri pienestä kunnasta tulee.

Ii lähti tekemään Sitran konseptoimaa tiekarttaa, jonka tavoitteena on, että ei jätettä, päästöjä eikä ylikulutusta vuoteen 2050 mennessä.

– Se on edelleen Iin ohjenuorana ja pitäisi ottaa kaikkien muidenkin kuntien käyttöön.

Vajaat parikymmentä kuntaa on tehnyt perusteellisen tiekartan. Lisäksi yli 70 Hinku-kuntaa on sitoutunut tavoittelemaan 80 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta.

Liikennemerkki tuotteisiin

Vaikka Pantsar on pettynyt hallituksen turvepolitiikkaan, hän iloitsee siitä, että teollisuuden energiaverojen palautukset poistuvat ja teollisuuden sähkövero alennetaan EU:n minimiin asteittain ensi vuodesta lähtien.

– Energiaverojen palautukset on yksi muoto ympäristölle haitallisista tuista, ja niihin on ollut hirveän vaikea koskea. Me olemme pitkään olleet sitä mieltä, että ne pitäisi poistaa.

Hän arvelee, että teollisuuden kilpailukyky ei tästä kuitenkaan kärsi.

– Hallituksen kaavailemalla ilmastorahastolla voi olla myös suuria vaikutuksia, vaikka siitä tiedetään vielä vähän.

Aina kysytään, pitäisikö kannustaa porkkanoilla vai kiristää rajoituksilla ja maksuilla. Pantsarin mielestä tarvitaan molempia.

– Suomessa kivihiilikielto on ollut erittäin hyvä esimerkki siitä, että kiellolla on tehoa. Toivoisin turpeelle kivihiilikiellon tapaista kieltomekanismia. Porkkana antaisi teollisuudelle taas enemmän mahdollisuuksia itse valita keinot.

Pantsar kannattaa lämpimästi hintaohjausta kuluttajamarkkinoille.

– Valtion pitää luoda sellainen markkina, että vähähiiliset ratkaisut ovat aina kannattavampia ja edullisempia kuin päästöjä aiheuttavat. Jos on hintaohjausta, ihmiset ovat niin fiksuja, että ostavat edullisempia tuotteita.

Hän toivoo, että kuluttajatuotteisiin, esimerkiksi elintarvikkeille, saataisiin yksinkertaisia merkintöjä ympäristövaikutuksista.

– Ei mitään lukuja, vaan vaikka liikennemerkki. Sen pitäisi olla tosi helppo ymmärtää.

Kaikkea päästöjä aiheuttavaa toimintaa pitäisi Pantsarin mielestä verottaa enemmän, mutta se olisi tehtävä budjettineutraalisti eli samalla voisi laskea työn ja yritysten verotusta.

– Esimerkiksi punaisen lihan tai polttoaineiden hinta voi nousta, mutta pienituloisille ja niille, jotka joutuisivat kärsimään liikaa, voisi antaa palautuksia.

Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa on tällainen malli. Se on Pantsarin mukaan saanut erittäin hyvää palautetta.

– Meilläkin tällaista on mietittävä. Emme millään saa kaikkia ihmisiä muuten mukaan. Jos liian moni tuntee, että joutuu kärsimään, siitä tulee vain levottomuuksia ja pahoinvointia. Ja sitten poliitikot eivät uskalla tehdä päätöksiä.

Ympäristöherätys

Pantsar itse sai ympäristöherätyksen 1990-luvun lopulla.

Väiteltyään analyyttisestä kemiasta tohtoriksi vuonna 1997 hän sai paikan yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitoksella. Hän uskoi viihtyvänsä lopun ikäänsä lehtorina, mutta meni jo vuoden kuluttua konsulttitoimistoon arvioimaan maaperän riskejä.

1990-luvulla oli paljon saastuneita alueita, jotka piti saada muuhun käyttöön. Pantsar pohti, miten niitä kunnostetaan. Yhtäkkiä hän tajusi, että kaikki laboratorioissa tehdyt hienot kokeet, joissa oli sekoitettu aineita ja saatu aikaan räjähdyksiä, tapahtuvat myös luonnossa.

– Teorian tuominen käytäntöön oli tosi kiehtova ajatus. Oli jännää huomata, että kaikkeen löytyy tieteellinen selitys.

Vähän myöhemmin metsäjätti UPM:n ympäristöasiantuntijana ja -päällikkönä hänen vastuullaan oli seitsemän vuoden ajan isoja hankkeita.

– Piti miettiä yhden maailman saastuneimman joen, Kymijoen, kunnostusta. Oli myös vanhoja saha-alueita, joille oli rakennettu asuntoja.

Kun Maailmanpankin entisen pääekonomistin Nicholas Sternin raportti Britannian hallitukselle syksyllä 2006 tuli, herätti se myös Pantsarin.

– Ilmastonmuutos oli raportissa muutettu rahaksi eli millaiset kustannukset siitä koituvatkaan.

Suomessa on tietysti ollut aktiivisia ympäristöherättelijöitä jo 1980- ja 1990-luvuilla, vihreiden lisäksi jonkin verran myös muissa puolueissa. Kun Pantsar kirjoitti viime vuonna Jouni Kerosen kanssa kirjan Tienhaarassa – Johtajuus ilmastonmuutoksen aikakaudella, he siteerasivat eduskunnan jo jättänyttä kokoomuksen Pertti Salolaista, jonka mukaan ”ihmiskunta on menossa suoraa päätä kohti helvettiä, mutta tämä sukupolvi vielä ensimmäisessä luokassa”.

– Rankka vanha lausuma.

Pantsar on pannut merkille, että puolueet laidasta laitaan ovat vihdoin myöntäneet, että ilmastonmuutos on ongelma ja ihmisen aiheuttama.

– Esimerkiksi perussuomalaisten tammikuussa julkistamat ilmastolinjaukset olivat yllättävän hyviä.

Uudet sellutehtaat

Uusia sellutehtaita, joiden yhteydessä usein mainitaan ”bio”, suunnitellaan ympäri maata. Pantsar ei ole pelkästään huolissaan puun riittävyydestä tai hiilinieluista.

– Olen tosi huolissani luonnon monimuotoisuudesta. Siihen hakkuumäärät ja -tavat vaikuttavat äärettömän paljon.

Hän pelkää, että hakkuualueille istutettaisiin vain yhtä tasaikäistä puulajia.

– Kyllähän hyvin monet tutkijat sanovat, että eliölajien sukupuutto eli luontokato on paljon vakavampi ja pidemmälle edennyt ongelma kuin ilmastonmuutos.

Tämä on Pantsarin mielestä jäänyt liian vähälle huomiolle.

– Tutkijapiireissä ymmärretään sen tärkeys, mutta sitä ei osata pukea sellaiselle kielelle, että se kiinnostaisi isoa yleisöä.

Pantsar näkee luonnon monimuotoisuudesta olevan hyötyä metsätaloudelle, ruoantuotannolle, lääketieteelle sekä myös ihmisten terveydelle, esimerkiksi hillitsemään allergioita ja hengitystiesairauksia.

Hän huomauttaa, että YK:n arvion mukaan kymmenen vuoden aikana kolmannes maapallon pinta-alasta pitää suojella tai muuten biodiversiteetin eli monimuotoisuuden katoa ei voida pysäyttää ja siitä koituu ihmisille ongelmia.

– Luonnossa kaikki liittyy kaikkeen. Itsekin mietin, onko jollain mönki-
äisillä merkitystä, mutta jos hyönteiset häviävät, sitten häviävät niitä syövät linnut ja niin edelleen. Tosi ikävä noidankehä.

Ei politiikkaan

Hollolan ja Helsingin välisen työmatkan Pantsar matkustaa usein junalla – ellei hyppää miehen seuraksi hybridiautoon.

Vuosi sitten hän myi vanhan bensa-autonsa ja osti kokoontaitettavan polkupyörän, jolla voi polkaista Sitran pääkonttorista Ruoholahdesta kaupungille.

Lihaa hän ei juurikaan syö, mutta joutuu matkustamaan välillä työmatkoille lentäen. Kollega Sitrassa, Oras Tynkkynen, on tullut tunnetuksi siitä, että matkustaa työmatkansa Eurooppaan junalla.

– Yritän minimoida matkustamisen, mutta varmasti joskus ehkä lennän jonnekin lomallekin.

Pantsarin työ ilmastolähettiläänä jatkuu. Koska hän puhuu ja kirjoittaa selkeästi, hän on suosittu esiintyjä ja kolumnisti.

Politiikkaankin useat puolueet ovat houkutelleet, mutta hän on kieltäytynyt, koska politiikan keskusteluilmapiirin kiristyminen tuntuu ikävältä. Siitä hän on keskustellut myös miehensä, Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajan

Jyri Häkämiehen kanssa, joka on entinen kokoomuspoliitikko.

– Pystyn enemmän vaikuttamaan Sitrassa, Pantsar hymyilee.

Kuntalehti avaa joulun ja vuodenvaihteen aikaan valikoituja juttuja menneen vuoden lehdistä vapaasti luettavaksi verkossa.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*