Itäsuomalaisten kuntajohtajien vetoomus hallitukselle: Kunnille päätösvaltaa kaivosten sijoittumiseen – "Suomen siirtomaa-asema kaivoshankkeissa poistettava"
Kaivokset luovat hyvinvointia mutta rasittavat ympäristöä. Saimaan alueen kuntajohtajat kritisoivat sitä, että kaivoshankkeet ovat saaneet edetä Saimaan valuma-alueella ilman että kuntia on kuultu. Kuva: Ville Miettinen
Saimaan alueen kunnanjohtajat ovat huolissaan kaivoshankkeiden etenemisen piirteistä.
Kaivoslain uudistus on tulossa eduskuntaan näillä näkymin mahdollisesti joulukuussa. Kuntajohtajien kannanoton mukaan esitysluonnos on laadittu vahvasti kaivosteollisuuden näkökulmasta ja lakiluonnosta pitäisi korjata olennaisesti ennen eduskuntakäsittelyä.
Kuudentoista itäsuomalaisen kuntajohtajan yhteisessä valtioneuvostolle osoitetussa vetoomuksessa toivotaan, että valmisteilla oleva kaivoslain uudistus saataisiin vuoden 2021 aikana eduskunnan käsiteltäväksi siten, että nykyisen kaivoslain suurimmat heikkoudet on korjattu työ- ja elinkeinoministeriössä tekeillä olevassa lakiesityksessä.
-Esitysluonnos on laadittu vahvasti kaivosteollisuuden näkökulmasta. Emme voi hyväksyä luonnosta kuntien, elinkeinonharjoittajien, asukkaiden ja ympäristön näkökulmista. Suomen siirtomaa-asema kaivoshankkeissa on poistettava uudessa kaivoslaissa, kannanotossa todetaan.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
-Olemme huolestuneina seuranneet, kuinka monikansalliset malminetsintäyhtiöt ovat tehneet laajoja malminetsintävarauksia, hakeneet ja saaneet Tukesilta malminetsintälupia mm. maamme arvokkaimpiin vesistöihin kuuluvan Saimaan valuma-alueelle ilman, että olisimme kunnissa voineet vaikuttaa lupien myöntämiseen. Malminetsintäyhtiöt hyödyntävät voimassa olevan kaivoslain heikkouksia ja lupien saannin helppoutta.
Saimaan alueen kuntajohtajat korostavat, että kaivoslain uudistamisen yhteydessä varausten ja malminetsintälupien merkitystä lupa-alueen maankäyttöön tulee tarkastella kokonaisuutena.
-Kaivoslaki ei saa mennä kaiken muun lainsäädännön yli. Heinäveden tapaus (jossa malminetsintäalueelle perustettu suojelukohde johtaa malminetsintäyhtiön korvausvaatimukseen) osoittaa, että nykyinen malminetsintälupa lukkiuttaa alueen maankäytön muuhun tarkoitukseen kuin mahdolliseen kaivostoimintaan luvan voimassa ollessa.
Kuntajohtajat muistuttavat, että kunnilla, elinkeinonharjoittajilla, asukkailla ja kiinteistönomistajilla pitää olla todellinen mahdollisuus vaikuttaa malminetsintäyhtiöiden hankkeisiin eri vaiheissa, mukaan lukien luvan myöntäminen malminetsintään ja koekairauksiin.
– Jo malminetsintävaraus aiheuttaa huolta näillä tahoilla ja malminetsintävaihe vaikuttaa kielteisesti mm. kiinteistöjen arvoon ja yrittäjien investointihaluun ja sen myötä se syö alueen elinvoimaa, kannanotossa muistutetaan.
Malminetsintävaihe on osa kaivoshankkeita. Suomen nykyinen kaivoslaki mahdollistaa maaperän rikkauksien hyödyntämisen ilman, että kaivospaikkakunnat voisivat millään tavalla vaikuttaa kaivosten sijoittumiseen alueelleen. Kannanotossa muistutetaan, että haitat jäävät kuitenkin pysyvästi kaivospaikkakunnille osin yhteiskunnan varoilla hoidettaviksi.
– Tästä ikävänä esimerkkinä on alueellamme Outokumpu Finnmines Oy:n vuonna 1994 lakkautetun Enonkosken nikkelikaivoksen rikastamojätteen aiheuttama ympäristötuho kaivoksen alapuolisissa vesistöissä.
Myös haitallisia aluetalousvaikutuksia
Kannanotossa muistutetaan myös, että kaivokset eivät lisää pysyvästi alueen elinvoimaa ja että kaivostoiminnalla on peruuttamattomien luontoarvo- ja ympäristövaikutusten lisäksi myös haitallisia aluetaloudellisia vaikutuksia mm. matkailu- ja kalastuselinkeinoille sekä vedenhankinnalle.
-Esimerkiksi Savonlinnan kaupungin puhtaan vedenhankinta perustuu valtaosin Saimaan pintaveden käyttöön uusien pohjavedenottamojen käyttöönoton jälkeenkin. Ilmaston muutoksen edetessä puhtaasta juomavedestä tulee globaalisesti malmeja arvokkaampi luonnonvara, jonka vuoksi juomaveden vaarantaminen kaivoshankkeilla on lyhytnäköistä toimintaa.
Kannanotossa nostetaan esiin myös huoli siitä, että Saimaan alueen malminetsintähankkeilla on ollut kielteinen vaikutus mahdollisuuksiin saada Saimaa UNESCO:n maailmanperintökohteeksi ja Savonlinnan saaristoluonto kansalliseksi kaupunkipuistoksi, jotka ovat alueella matkailuelinkeinon kehittämisen kärkihankkeita.
– Vaadimme kunnille päätösvaltaa kaivosten sijoittumisessa. Mielestämme kaivosten sijoittamisen tulee perustua maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen oikeusvaikutteiseen kaavaan, jossa kaivosalueen ja kaivoksen apualueen suhde muuhun alueiden käyttöön on sovitettu yhteen asutuksen ja muiden maankäyttötarpeiden kanssa.
”Kaavoitus ja intressivertailu kaivoslakiin”
Kuntajohtajat muistuttavat, että uuden kaivoslain perusteella myönnettävä lupa ei saa rakentua nykyiseen tapaan pelkän oikeusharkinnan varaan.
Kaivosluvan esteenä pitää olla etukäteen arvioitavissa oleva koko paikkakunnan merkittävä asutusolojen tai elinkeinojen heikkeneminen, ei vain tietyn kunnan alueen tai tiettyjen elinkeinojen haitta.
– Uuteen kaivoslakiin on saatava kaavoituksen ja intressivertailun (kaivoshankkeen hyötyjen ja haittojen punninnan) huomioon ottaminen kaivoslupien harkinnassa. Vuonna 2023 käyttöön tulevan kaivosveron perusteeksi on otettava kaivosten aiheuttamat ympäristöhaitat sekä kaivospaikkakunnan merkittävät asutusolojen ja elinkeinojen heikkenemisestä syntyvät haitat.
-Tämä veroperuste kannustaisi kaivosyhtiöitä ottamaan haitat vakavasti. Kaivosveron tuotto on ohjattava täysimääräisesti kaivosten sijantikuntiin siltä osin kuin tuottoa ei rahastoida kaivostoiminnan päättymisen jälkeen ilmenevien haittojen korjaamiseksi, kannanotossa sanotaan.
Krista Mikkonen: Kunnille tulossa valtaa
Tuoreen Kuntalehden (11/21) haastattelussa ilmasto- ja ympäristöministerin salkun pian sisäministerin salkkuun vaihtava Krista MIkkonen sanoo, että kunnat ovat saamassa lisää päätösvaltaa, jota ovat toivoneet.
-On tärkeä linjakysymys, onko kunnalla valtaa kaivoksen perustamisessa. Edelleenkin muut viranomaiset päättävät, täyttääkö kaivos viranomaisten vaatimat luvat. Kunnalla olisi kuitenkin mahdollisuus olla kaavoittamatta kaivosta, Mikkonen sanoo Kuntalehden haastattelussa.
Lue Krista Mikkosen haastattelu täältä.
Kannanotossa mukana olevat kunnanjohtajat:
Minna Laurio, kunnanjohtaja, Enonkoski
Maarika Kasonen, kunnanjohtaja, Heinävesi
Ari Lindeman, kaupunginjohtaja, Imatra
Jaakko Kuronen, kunnanjohtaja, Joroinen
Mervi Simoska, kunnanjohtaja, Juva
Pekka Hirvonen, kaupunginjohtaja, Kitee
Hannele Mikkanen, kunnanjohtaja, Liperi
Niina Kuuva, kunnanjohtaja, Puumala
Kristiina Järvenpää, kunnanjohtaja, Rantasalmi
Kaisa Häkkinen-Paananen, hallintojohtaja, Ruokolahti
Yrjö Eronen, kunnanjohtaja, Rääkkylä
Johanna Mäkelä, kunnanjohtaja, Savitaipale
Janne Laine, kaupunginjohtaja, Savonlinna
Juho Järvenpää, kunnanjohtaja, Sulkava
Kari Kuuramaa, kunnanjohtaja, Taipalsaari
Joonas Hänninen, apulaiskaupunginjohtaja, Varkaus
Tausta:
Pääministeri Sanna Marinin, sd., hallituksen ohjelmassa 10.12.2019 on sitouduttu kaivoslainsäädännön uudistamiseen. Ohjelman mukaan ”uudistuksen lähtökohtana on ympäristönsuojelun tason parantaminen, kaivosten toimintaedellytysten varmistaminen sekä paikallisen hyväksyttävyyden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen”.
Suomessa toimii 44 kaivosta, jotka alihankkijoineen työllistävät noin 7000 henkilöä (2019). Toimivat kaivokset luovat hyvinvointia, mutta rasittavat myös ympäristöä.
Kansalaisaloite Kaivoslaki Nyt – Lakialoite kaivoslain muuttamiseksi jätettiin eduskunnalle 8.10.2019. Talousvaliokunta antoi aloitteesta mietinnön 16.4.2020 ja ehdotti, että eduskunta hylkää kansalaisaloitteeseen sisältyvät lakiehdotukset. Samalla valiokunta kuitenkin esitti hyväksyttäväksi viisi lausumaa. Näistä ensimmäisen mukaan ”eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa huomioon kaivoslainsäädännön uudistamisessa talousvaliokunnan mietinnössään aloitteesta esiintuomat näkökohdat ja hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamisen”.
Malminetsinnän merkittävyyttä kansallisvarallisuutemme kartoituksessa ja huoltovarmuutemme turvaamisessa ei mielestäni täysin ymmärretä. Kysymyksessä on myös koko EU:n huoltovarmuus ja omavaraisuus. Ja onhan jokaisen itsenäisen valtion on tiedettävä, minkälaisia luonnonvaroja sen alueella on. Lisäksi, jos haluamme noudattaa kestävän kehityksen periaatetta, meidän pitää tehdä malminetsintää. Koska kulutamme kaivosmineraaleja, meidän pitää osoittaa tuleville sukupolville vähintään saman verran uusia mineraalivarantoja. Metallien kierrätys tehostuu koko ajan, mutta kierrätys yksin ei pysty koskaan vastaamaan kasvavaan tarpeeseen. Uusia esiintymiä pitää siis paikantaa malminetsinnällä. Niiden hyödyntämisestä päättävät mahdollisesti vasta tulevat sukupolvet, lapsemme ja lastenlapsemme – kulloinkin voimassa olevan kaivoslain ja ympäristönsuojelulain mukaan. Ei ole oikein, että nykyiset kuntapäättäjät voivat poistaa tulevilta sukupolvilta oikeuden valita eri maankäyttömuotojen välillä. Nimittäin, jos kunta estää malminetsinnän (samaistamalla sen kaivostoimintaan), tieto mahdollisista kallioperän rikkauksista jää tulevilta sukupolvilta saamatta eivätkä he voi valita mahdollisen kaivoksen ja muiden maankäyttövaihtoehtojen välillä.
On myös huomioitava, että malminetsinnässä tietoa kertyy myös muuhun kuin malminetsinnän tarpeisiin. Sivutuotteena kunta saa tietoa mm. haitallisten aineiden esiintymisestä, pohjavesi-, hiekka- ja soravaroista, geotermisen energian käyttömahdollisuuksista sekä rakennusteknisiä maa- ja kallioperätietoja kaavoitusta varten.
”Koska kulutamme kaivosmineraaleja, meidän pitää osoittaa tuleville sukupolville vähintään saman verran uusia mineraalivarantoja.” Vaikea tehtävä, sillä malmit eivät uusiudu. Jos niitä halutaan jättää jälkipolville ”saman verran” kuin me käytämme, kaivostoiminta täytyy lopettaa heti kokonan. – Kannatettava vaihtoehto nykyiselle malmivarojen dumppaukselle ylikansallisille yhtöille.