Mielipide: Kaupunkisuunnittelu on eri tavoitteiden yhteensovittamista
Tässä on nähtävänä uutta rakennuskantaa Helsingin Vuosaaressa. Kasvukeskuksissa on tarve rakentaa koteja ja palveluita kasvavalle asukasmäärälle, kirjoittaa Syken tutkija Hanna Mela. Kuva: Jarkko Sydänmaalakka.
Kaupunkien tulee myös säilyttää ja vahvistaa hiilinieluja sekä edistää kiertotaloutta.
Samalla kaupunkisuunnittelussa on varauduttava ilmastonmuutoksen vaikutuksiin kuten tulvariskien kasvuun ja helleaaltoihin.
Edellä mainittuihin haasteisiin vastaa osaltaan kesäkuussa julkaistu Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen tekemä Kohti ilmastokestävää kaupunkisuunnittelua – opas.
Se auttaa kaupunkeja arvioimaan sää- ja ilmastoriskejä sekä tukee ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen yhteensovittamista naapurustotasolla.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Oppaaseen on koottu kokemuksia kaupunkien suunnittelukohteista ja tuloksia tutkimuksista.
Oppaassa käsiteltyjä teemoja ovat vähähiilinen yhdyskuntasuunnittelu ja liikkuminen, uusiutuvat energiaratkaisut ja kiertotalous.
Siinä käsitellään myös luontopohjaisia ratkaisuja, lämpösaarekeilmiön lieventämistä ja tulvariskien hallintaa.
Yhdyskuntarakenne luo puitteet arjelle ja vaikuttaa merkittävästi syntyviin päästöihin.
Kaupunkisuunnittelulla voidaan vähentää päästöjä esimerkiksi ohjaamalla rakentaminen jalankulku- ja joukkoliikennevyöhykkeille ja tiivistämällä yhdyskuntarakennetta.
On kuitenkin varmistettava, ettei täydennysrakentamisella voimisteta lämpösaarekeilmiötä ja lisätä riskiä hulevesitulville.
Rakentaminen synnyttää aina hiilipiikin, joka on suurin silloin, kun rakennetaan kokonaan uutta. Siksi rakennusten pitkä käyttöikä ja korjaaminen purkamisen sijaan on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta tavoiteltavaa.
Joskus uuden rakentamiselle on vaihtoehtoja: kaava voi mahdollistaa sen, että olemassa olevia rakennuksia laajennetaan, niihin lisätään kerroksia tai rakennuksen käyttötarkoitus muutetaan.
Nämä vaihtoehdot ovat toistaiseksi vähän hyödynnettyjä, mutta ilmaston, materiaalien käytön ja kaupunkikehityksen kannalta joskus harkinnan arvoisia vaihtoehtoja vanhan purkamiselle ja uuden rakentamiselle.
Uudiskohteiden elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä voidaan pienentää kaavamerkinnöillä tai tontinluovutusehdoilla. Niissä voidaan edellyttää kohteelta pientä energiankulutusta, uusiutuvaa energiaa tai kierrätysmateriaalien käyttöä.
Kasvukeskuksissa on tarve rakentaa koteja ja palveluita kasvavalle asukasmäärälle.
Rakentamispainetta kohdistuu myös kaupunkien viheralueisiin. Samalla puuston ja muun kasvillisuuden säilyttäminen on tärkeää sekä hiilinielujen turvaamisen että kaupunkiluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta.
Kasvillisuus lisää tutkitusti myös ihmisten hyvinvointia.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä luontoretkelle kauemmas kotoa. Sitä suurempi merkitys on sillä, millainen kodin välitön ympäristö on ja millainen näkymä esimerkiksi ikkunasta avautuu.
Puut ja viherrakenteet viilentävät ympäristöä helteiden aikana ja lisäävät kaupunkiympäristön monimuotoisuutta ja viihtyisyyttä.
Rankkasateiden yleistyessä kasvillisuudella, erilaisilla kosteikoilla ja imeytysratkaisuilla on tärkeä merkitys myös tulvariskien hallinnassa.
Ilmastokestävässä kaupunkisuunnittelussa voidaan käyttää luonnon prosesseja jäljitteleviä luontopohjaisia ratkaisuja.
Näitä ovat esimerkiksi kosteikot, niityt, sadepuutarhat ja viherkatot. Viherkerroinmenetelmän käyttö eri suunnittelutasoilla on esimerkki työkalusta, joka auttaa tunnistamaan ja ohjaamaan kaupunkivihreän määrää ja laatua.
Asukkaiden ja muiden sidosryhmien osallistaminen suunnitteluun auttaa hyödyntämään eri ryhmien asiantuntemusta ja näkökulmia, jotka voisivat muuten jäädä huomiotta.
Vuorovaikutteiset työskentelytavat eri ryhmien kanssa voivat lisätä suunnitelmien hyväksyttävyyttä ja vahvistaa asukkaiden tunnetta paikkaan kuulumisesta.
Aidon vaikutusmahdollisuuden kannalta on tärkeää, että osallistaminen tapahtuu suunnitteluhankkeen alkuvaiheesta alkaen.
Kaupunkisuunnittelu on eri tavoitteiden yhteensovittamista, ja ilmastonmuutos tuo siihen oman, merkitykseltään yhä kasvavan lisänsä.
Joskus tavoitteet voivat kuitenkin olla keskenään ristiriidassa, ja kokonaiskestävyyden arvioinnissa erilaiset oppaat ja työkalut tulevat tarpeeseen.
Hanna Mela, Suomen ympäristökeskuksen tutkija
