Euroopan komission asetusehdotus herättää kysymyksiä kunnallisen itsehallinnon tulevaisuudesta
Jos ennaltamisasetus toteutuu komission ehdotuksen mukaisesti, myös Helsingin kaupungissa on rakentamista tarkasteltava uusista lähtökohdista. (Kuva: Ville Miettinen)
Kesäkuussa julkaistu Euroopan komission ehdotus luonnon ennallistamisasetukseksi on ollut huolenaiheena monissa kunnissa ja tilannetta on käsitelty Kuntaliitossakin, Kuntaliiton yhdyskunta- ja ympäristöyksikön johtaja Miira Riipinen kertoo.
Kuntien näkökulmasta iso keskustelunaihe on ollut kaupunkivihreää koskeva artikla, joka voisi vaikuttaa kaupunkien maankäyttöön ja rakentamiseen merkittävästi, Riipinen jatkaa.
Kaupunkivihreää koskevat ennaltamisvelvoitteet kohdistuisivat 63 kaupunkiin ja kuntaan Suomessa.
Eduskunnan suuri valiokunta päättää vielä Suomen kannasta asetusehdotukseen. Kansallisen kannanmuodostuksen päätöksentekoprosessin yhteydessä Kuntaliitto on nostanut esille huolen myös siitä, miten paikallisdemokratia toteutuisi asetusehdotuksen toteutuessa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Asetusehdotuksella olisi merkittäviä suoria ja epäsuoria vaikutuksia kuntien mahdollisuuksiin ohjata alueensa maankäyttöä, Riipinen näkee.
Suomen Kuntaliiton tavoin Ruotsin Kuntaliitto on lausunut, että asetusehdotuksella olisi rajoittava vaikutus kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta.
– Meillä on Ruotsin kanssa samanlainen tilanne ja jaamme näkemyksen asioista, jotka eivät kuulu EU:n toimivaltaan. Ruotsissakin nähdään, että tämä rajoittaa kaavoitusvelvoitettaan hoitavien kuntien itsehallintoa.
Laajalle näkökulmalle on tarvetta
Edellä mainitun artiklan mukaan vuoteen 2030 mennessä viherpeitteisyyden ja latvuspeitteisyyden tason olisi oltava kaupungeissa ja kunnissa vähintään sama kuin viime vuonna.
Samaan lähtökohtaan verrattuna viheralueiden määrän pitäisi kasvaa kolmella prosentilla vuoteen 2040 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä lisäyksen olisi oltava viisi prosenttia.
Velvoitteet kohdentuisivat Suomessa kuntiin, jotka täyttäisivät asetuksen tilastollisen ”kaupungin” tai ”pienemmän kaupungin ja esikaupungin” määritelmän. Suomessa tästä seuraisi, että kaupunkivihreän velvoitteet kattaisivat laajoja alueita.
Kunnilla on jo olemassa olevia velvoitteita, joista on huolehdittava, Riipinen lisää.
– Luontokadon pysäyttämistä ja siihen liittyviä ohjauskeinoja ei voi tarkastella erikseen muista kannatettavista ja välttämättömistä tavoitteista.
– Sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteet on sovitettava yhteen muiden tavoitteiden kanssa.
Kaikki samalla lähtöviivalla
Suomessa lähtökohdat ovat erilaiset kuin monessa muussa EU-maassa. Suomen kaupungeissa ja kunnissa on paljon viheralueita moneen muuhun maahan verrattuna, Riipinen huomauttaa.
Komission ehdotuksessa kaikki ovat samalla lähtöviivalla.
Voi olla haastavampaa lisätä viheralueiden määrää kaupungissa, jossa lähtötilanne on jo erittäin hyvä tämän asian suhteen, Riipinen näkee.
Ehdotuksessa ei tarjota tukea edelläkävijöille.
– Tämä tasapäistää Euroopan hyvin erilaisia kuntia.
Kaupunkikehittäminen muuttuisi
Monilla kunnilla on suuria rakentamispaineita. Kuntakohtaisesti voisi olla vaikeaa, kun rakentamisessa menetetty kaupunkivihreä olisi korvattava toisaalla saman kunnan rajojen sisällä.
Jos matalan tehokkuuden rakentamista korvataan tehokkaammalla rakentamisella, se nostaa kysymyksiä linjauksen vaikutuksista resurssitehokkuuteen.
– Vaikkapa olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämismahdollisuuksiin tai asumismieltymyksiin, Riipinen arvioi.
– Mitkä ovat vaikutukset luontoon, jos rakentaminen suuntautuu kunnan ulkopuolelle?
– Eheän yhdyskuntarakenteen tavoittelu ja erilaiset ympäristönäkökulmatkin yhteen sovittava kaupunkikehittäminen saattaisi vaikeutua.
Tärkeitä tehtäviä riittää
Jäsenvaltioita suoraan sitovaan lainsäädäntöön kohdistuva Euroopan komission asetusehdotus herättää siis huolenaiheita ja kysymyksiä sen kokonaisvaikutuksista kuntiin ja kaupunkeihin.
– Samoja huolia on jaettu sidosryhmien kesken Suomen ulkopuolellakin.
– Kuntaliittoa kiinnostaa, miten kunnat onnistuvat ympäristö-, elinvoima- ja hyvinvointitehtävissään. Minkälaisia velvoitteita kunnilla niissä on ja miten erilaiset ohjauskeinot kokonaisuutena toimivat ja tukevat kuntien omien tavoitteiden toteutumista?
Komission asetusehdotus on monin tavoin vielä raakile, Riipinen pohtii.
Esimerkiksi se on monin tavoin auki, miten esitetyt tavoitteet olisi käytännössä toteutettava.
Asetusehdotuksessa puhutaan prosenttimääräisistä viheralueiden lisäämisestä ”kansallisella tasolla” kaupungeissa ja kunnissa.
Sitä ei tiedetä vielä, että olisiko nämä velvoitteet lopulta toteutettava kuntakohtaisesti. Vai olisiko kyse 63 kunnan kesken jaettavasta kokonaisuudesta?
– Vai otettaisiinko lukuun vain kunnan omat maat vai myös yksityisen omistamat maat.
”Kannatettava tavoite”
Riipinen arvioi, että tavoitteena on ollut viherryttää erittäin tiiviisti rakennettuja alueita. Tällaisia alueita ei ole Suomessa siinä määrin, mitä monissa muissa EU-maissa on.
EU-politiikalla tavoitellaan määrätietoisesti ja johdonmukaisesti luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämistä.
– Tämä on hyvä ja kannatettava tavoite, Riipinen painottaa.
Otsikkoa muokattu 16.11. kello 8.40. Poistettu lause: ”Saavatko kunnan asukkaat päättää omista asioistaan?
Matalan tehokkuuden rakentamisessa latvusvihreän taso on korkea, joten tehorakentamista tulisi korvata omakotitalorakentamisella. Se vastaisi myös paremmin kansalaisten omia toiveita.