Tuore tutkimus: Leikkipuistot tukevat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta - "Kaupungit voisivat panostaa enemmän"

Tuoreet tutkimukset tuovat uutta näkökulmaa leikkipuistojen merkitykseen yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Leikkipuistot ja leikkikentät ovat olleet keskeinen osa lasten ja perheiden arkea Suomessa jo vuosikymmenten ajan. Ne tarjoavat turvallisen ja monipuolisen ympäristön leikkiin ja ulkoiluun sekä tukevat perheiden hyvinvointia. Historian tutkijatohtori Essi Jouhkin ja Aalto-yliopiston väitöskirjatutkija Veera Mollin tutkimuksissa korostuu myös sosiaalinen kestävyys, eli leikkipuistojen merkitys lasten ja perheiden yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tekijöinä. Liikuntakasvatuksen dosentti Anne Soini tarkastelee leikkipuistojen käyttöä eri vuodenaikoina.

– Leikkipuistot ovat perheiden sosiaalisen kestävyyden ytimessä, ja parhaimmillaan ne mahdollistavat kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet leikkiin ja ulkoiluun riippumatta perheen sosioekonomisesta taustasta. Ne ovat paikkoja, joissa lapset voivat leikkiä yhdessä ja kohdata erilaisia ihmisiä, mikä vahvistaa yhteisöllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, Soini ja Jouhki tiivistävät. 

Ylläpitoa kaivataan

Pikkulapsiperheiden leikkipuistokäyntien taustalla vaikuttavia tekijöitä tarkastellut tutkimus osoitti lapsiperheiden vierailevan leikkipuistoissa aktiivisesti ympäri vuoden. 

– Kesäisin leikkipuistoissa käydään keskimäärin 3–4 kertaa viikossa ja keväisin ja syksyisin keskimäärin kahdesti viikossa. Talvisin vierailuja on hieman harvemmin, keskimäärin kerran viikossa, Soini kertoo. 

– Kaupungit voisivat panostaa leikkipuistojen talvikunnossapitoon ja valaistukseen, jotta niitä voitaisiin käyttää enemmän myös lumisina ja pimeinä talvikuukausina. Kesäisin monet puistot ovat puolestaan paahteisia, ja niissä olisi hyvä olla varjoisiakin paikkoja tarjolla, täydentää Jouhki.  

Nykyperheiden kokemuksiin pohjaava tutkimus antaa viitteitä siitä, että leikkiympäristöjen saavutettavuus on vuosien mittaan heikentynyt, eikä kuntien tarjoama puistojen ylläpito ole entisellä tolalla.

– Kaupunkiympäristön sosiaalisen kestävyyden ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin on määritelty koostuvan lähiympäristön saavutettavuudesta, kokemuksellisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Henkilökohtaisella tasolla hyvinvoinnin kokemus on tietysti paljon monitahoisempi ja siihen vaikuttavat muiden muassa sosioekonomiset lähtökohdat, Jouhki kiteyttää. 

Perhekohtaisilla taustatekijöillä, kuten kodin sijainnilla, asumismuodolla tai vanhempien koulutustasolla on vaikutusta siihen, kuinka usein leikkipuistoissa vieraillaan. 

Myös vanhempien omilla lapsuudenkokemuksilla oli myönteisiä vaikutuksia leikkipuistoissa käymiseen etenkin keväisin ja kesäisin. Talvisin vierailuja vähensivät etenkin nuoret, alemmin kouluttautuneet vanhemmat. 

– Positiivisena tuloksena voimme kuitenkin sanoa, etteivät lapsen sukupuoli tai maksulliset harrastukset vaikuta vähentävän lasten leikkipuistokäyntejä, Soini summaa. 

Jouhki ja Moll tarkastelivat tutkimuksessaan Jyväskylän ja Oulun leikkikenttäverkostojen rakentumista sekä entisten kävijöiden kokemuksia leikkikenttien merkityksestä.