Uhkiin joudutaan varautumaan aiempaa huolellisemmin, mikä maksaa – mutta kunnilla ei ole varaa olla varautumatta

Millaisia riskiarvioita ja millaista varautumista kunnissa tarvitaan nyt? Kysymykset kuuluvat loppuviikolla Hyvinkäällä järjestettävien Kuntajohtajapäivien teemoihin.

Kauniaisten kunnanjohtaja Christoffer Masar kertoo, että koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota pakottivat tekemään asioita, joita aiemmin ei olisi osannut kuvitella tulevan tehtäviksi.

– Meillä Kauniaisissa iso juttu on erittäin iso yleinen väestönsuoja, johon mahtuu tuhansia asukkaita. Olemme jatkaneet investointeja sen tiloihin ja käyneet uudelleen läpi, miten toimisimme, jos joutuisimme ottamaan sen käyttöön.

Myös sähkö- ja vesiturvallisuuteen paneudutaan kaupungissa yhä tiiviimmin.

– HSY (Helsingin seudun ympäristöpalvelut) hoitaa vesiasioitamme, mutta olemme joutuneet miettimään myös vesiasioita erityisesti sen jälkeen, kun vesiputki Espoon puolella hajosi. Myös me Kauniaisissa jouduimme keittämään vettä sen jälkeen.

Masar huomauttaa, että jokaisesta tiukasta tilanteesta tulee oppia ja käydä läpi, miten jatkossa vastaavantyyppisessä voidaan toimia yhä paremmin.

Koko henkilöstön tulee olla tietoisia kriiseihin varautumisesta.

– Meillä ei ole ylimääräisiä ihmisiä odottamassa kriisiä. Samat ihmiset, jotka tekevät kaupungilla töitä, ottavat osaa myös varautumiseen.

Hänen mielestään on tärkeä ymmärtää, että jos ei ennakkoon ei varauduta, kriisin jälkihoito paisuisi paljon suuremmaksi työksi.

Masar kertoo Kauniaisten varautumisesta lisää Kuntajohtajapäivillä.

Yhteistyö avainasemassa

Kehittämispäällikkö Ari Korhonen Kuntaliitosta huomauttaa, että kesän vesilaitosmurrot lisäsivät huolenaihetta. Epäilyttäviä murtoja tai niiden yrityksiä vesihuollon rakennuksiin oli ainakin Porvoossa, Kangasalla, Tampereella ja Sipoossa.

Esille on tullut myös kuntiin kohdistuvaa urkintaa, johon kuuluu esimerkiksi yrityksiä päästä sisään eri järjestelmiin ja tiloihin.

Uhkataso on pysynyt kaiken kaikkiaan korkealla sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Korhosen mielestä kunnissa joudutaan nyt kysymään, mitä varautumisen toimenpiteitä aiempien lisäksi on syytä nyt tehdä.

– Kunnissa tulee olla selvillä, mitä varautumiseen tarvitaan nyt ja lähitulevaisuudessa. Myös toiveet valtion vastaantulolle kannattaa koota yhteen.

Varautuminen maksaa.

– Toisaalta pitää kysyä, onko meillä varaa olla varautumatta. Sataprosenttinen varautuminen ei ole mahdollista, ja jossakin vaiheessa kipupiste myös resursseissa tulee vastaan.

Kaikki varautuminen ei kuitenkaan maksa isoja summia eikä muutoinkaan vaadi ylimääräisiä resursseja. Esimerkistä käy vaikkapa yhteistyö muiden turvallisuusviranomaisten kanssa.

Huomiota myös asiakirjojen julkisuuteen

Geopoliittisten riskien rinnalla nousee Korhosen mukaan useita asioita, jotka on otettava varautumisessa huomioon. Yksi niistä on asiakirjojen julkisuus.

Kysymys ei ole aivan yksinkertainen, sillä avoimuus kuuluu olennaisesti demokratiaan.

Asiakirjassa voi kuitenkin olla tietoja, jotka esimerkiksi vaarantavat turvallisuusjärjestelyjä. Muidenkin julkisten asiakirjojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa kannattaa nyt pohtia.

Korhonen muistuttaa, ettei julkisuuslaki vaadi julkistenkaan viranomaisten asiakirjojen julkaisemista verkossa. Hän pohtisi turvallisuuteen liittyvien asiakirjoista lisäksi ainakin päätöksenteon liiteasiakirjojen verkossa julkaisemista. Niitä joutuu punnitsemaan tapaus kerrallaan.

Korhonen pohtii, että kunnat eivät niinkään lepsuile asiakirjakysymyksissä, ennemmin kyse on toimintakulttuurista, siitä, että riskeihin varautumiseen on selkeä yhteinen käytäntö.

– Varautumisessa on parannettavaa ja kehitettävää yleisesti. Ympäristö muuttuu koko ajan ja asettaa uusia vaatimuksia.

Hän sanoo, että viime ajat hybridivaikuttamisineen ja kyberuhkineen ovat tuoneet mukanaan uusia varautumisen tarpeita. Kunnat vastaavat alueellaan monista peruspalveluista ja elintärkeistä toiminnoista. Toimintoja ja tietovarantoja on nykyisessä tilanteessa suojattava aiempaa vahvemmin.

Myös kuntien parhaat käytännöt on syytä hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti.

– Esimerkiksi Kaarina, Lieto, Paimio ja Sauvo palkkasivat yhteisen varautumisasiantuntijan. Malli on herättänyt kiinnostusta. Yhteisillä resursseilla saadaan parempaa varautumista ja kokopäivätoiminen asiantuntija, Korhonen sanoo.

Hän toivoon laajaa keskustelua siitä, kuinka yhteisiä asioita hoidetaan, kun varaudutaan häiriötilanteisiin – sekä kuinka niiden aikana toimitaan ja miten niistä selviydytään.