Nuorten ehdoilla parempiin tuloksiin
Nuorten koulutukseen ja työelämään kiinnittymisen ongelmat herättävät paljon huolta, syystäkin. Vaikka nuorille on olemassa paljon palveluita ja toimintaa, julkisten palveluiden hallintolähtöinen ajattelu on johtanut liian usein nuoren näkökulmasta pirstaleiseen tukijärjestelmään.
Sote- ja maakuntauudistuksen myötä on nyt hyvä mahdollisuus päästä raja-aidoista eroon, selkiyttää toiminnat ja vastuut, ja ottaa käyttöön uusia toimintamalleja. Jos halutaan parantaa nuorten koulutukseen ja työelämään kiinnittymistä, tarvitaan ensisijaisesti nuorten osallisuuden ja toimijuuden vahvistamista.
Tarvitaan sekä ehkäisevää että korjaavaa työtä. On katsottava tilannetta nuorten silmin yhdessä nuorten kanssa.
Osallisuus ja toimijuus etusijalle
Kun ammattilaiset toimivat nuorten puolesta, osallisuus ei toteudu. Hyvää tarkoittavat julkiset tuki- ja aktivointitoimenpiteet voivat vain vahvistaa ulkopuolisuuden kokemusta ja osattomuutta. Osattomuus yhdistettynä passiivitukiin vaikeuttaa työelämään pääsyä entisestään. Ketään ei saa hylätä kotiin tai leimata ongelmaksi. Tarpeettomuuden kokemus tuhoaa.
Palveluiden on muututtava, ja siihen tarvitaan suurta asennemuutosta. Nuori tulee kohdata arvostavasti ja yhdenvertaisena, ei viranomaiskielellä pöydän takaa. Palvelujärjestelmän on sitouduttava nuoreen, vaikka vastakaikua ei aina heti tulisikaan. Tarvitaan rohkaisua ja kannustusta, pientenkin edistysaskeleiden ja onnistumisten näkyväksi tekemistä. Toimintamalleissa olisi heräteltävä nuoren omaa ajattelua ja uskoa tulevaisuuteen sekä avattava ja tarjottava nuorelle erilaisia toimintamahdollisuuksia ja vaihtoehtoja.
Tuki lähtee osallisuuden edellytysten mahdollistamisesta. Tällöin toiminnassa tulee kiinnittää huomiota tuen saavutettavuuteen, sijaintiin, aukioloaikoihin ja maksuttomuuteen. Oleellista on, että palvelut liikkuvat ja jalkautuvat sinne, missä nuoret aikaansa viettävät. Osallisuuden tukeminen tulee aloittaa arkipäivästä, arjen toimien ja sosiaalisten taitojen opettelusta. Tarvitaan tekemistä ja yksilöllistä tukea.
Yhdessä kohti aikuisuutta
Elämän alkumetreillä neuvola ja kehittyvät perhekeskukset tarjoavat tukea perheille. Perhekeskusten tehtävänä tulee olla lasten ja perheiden palveluiden koordinointi sekä pitkäjänteisen ja perheitä lähellä olevan tuen rakentaminen. Kouluterveydenhoitajan ja koulukuraattorin palvelut kannattaa säilyttää nuorille aidosti lähellä olevina palveluina, ja niitä tulisi kehittää tunnistamaan laajasti tuen tarpeita ja kannustamaan ongelmien ratkaisemiseen.
Ehkäisevän toiminnan kulmakivet löytyvät päivähoidosta ja peruskoulusta, jolloin niiden henkilöstön merkitys lapsen myöhemmälle hyvinvoinnille korostuu. Koulu ja varhaiskasvatus voivat vahvistaa oppilaiden itsetuntoa ja tarjota onnistumisen kokemuksia sekä herättää ja säilyttää oppimisen innon. Tarpeeksi pieni ryhmäkoko mahdollistaa yksilöllisen kohtaamisen ja tuen, opettajan harjaantunut silmä huomaa oppilaan hyvin- tai pahoinvoinnin.
Koulu voi myös tukea nuorten vapaa-aikaa ja sosiaalisia suhteita vaikkapa tiiviissä yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Eri palvelut ja harrastustoiminnat voisivat jalkautua kouluille. Yhteistyötahoina kannattaa muistaa myös Ohjaamot, etsivä nuorisotyö, poliisi, sote-palvelut sekä kolmannen sektorin toimijat. Jos ohjataan mukaan järjestöjen toimintaan, rinnalla kulkijana voisi tarvittaessa toimia esimerkiksi koulukuraattori.
Opintojen ohjaukseen kannattaa satsata nykyistä enemmän. Ohjauksessa tulisi painottaa nuoren mahdollisuuksia ja kiinnostuksen kohteita sekä tarjota eri vaihtoehtoja. Nuoren itsetuntemus, käsitys omasta osaamisestaan ja vahvuuksistaan kaipaa tukea. Mitä useampia epäonnistumisia ja koulun keskeyttämisiä motivaatio- tai muiden ongelmien vuoksi matkan varrella kertyy, sen vaikeampaa on taas nouseminen uuteen yritykseen.
Osaaminen näkyväksi
Muuta kuin kouluissa tapahtuvaa oppimista olisi järkevää lisätä ja osaaminen voitaisiin tehdä näkyväksi muutenkin kuin koulutodistuksin. Oppilaitokset voisivat tässä hyödyntää kolmannen sektorin toimijoita sekä elinkeinoelämää monin tavoin. Opiskelua voitaisiin hyödyntää joustavasti myös kuntoutuksena.
Tarvitaan lisää osaamisen näyttämisen mahdollisuuksia ja itseilmaisun keinoja. Taiteen ja kulttuurin mahdollisuudet ovat vielä suurelta osin hyödyntämättä. Luovien alojen toimijoiden mukaan ottaminen erityisesti sote-sektorille voisi lisätä toimijuuden ja vahvuuksien näkyväksi tekemistä ja antaa nuorille uudenlaisia vaikutusmahdollisuuksia asuinympäristöönsä. Myös eläin- ja luontoavusteisesta toiminnasta on olemassa hyviä esimerkkejä. Toiminnan kautta rohkaistuminen tapahtuu nopeammin ja yllättävääkin osaamista saattaa tulla näkyviin.
Vaihdetaan saattaen
Koulutuspaikkojen väheneminen ja keskittyminen luo haastetta etenkin syrjäseuduille, jossa toisen asteen koulutukseen lähteminen matkan päähän voi olla kynnyskysymys paitsi välimatkojen, myös vanhempien taloudellisen tilanteen takia. Varmasti etäopiskelumahdollisuuksienkin kehittämistä tarvitaan, mutta voitaisiinko peruskoulusta toiselle asteelle siirtymisestä tehdään saattaen vaihdettavaa? Löytyisikö epävarmalle nuorelle rinnalla kulkija jo luottamuksen ansainneista aikuisista? Nuoria voidaan ennalta tukea muuttamaan koulupaikkakunnalle, kotipaikkakunnalta voisi tulla saattaja ja uudelta paikkakunnalta kopin ottaja. Tämä voisi olla etsivän nuorisotyön uudenlaisen profiloitumisen paikka ja kaupunkien tai maakuntien Ohjaamot voisivat tulla vastaan.
Tukea tarvitaan myös koulutuksesta työelämään siirtymisessä. Kannattaa huomioida olemassa olevat hyvät esimerkit rinnalla kulkijuudesta työelämään saakka. TE-palveluissa täytyy myös kohdata nuoria ja tarjota todellisia työkaluja ja mahdollisuuksia. Työelämään siirtymistä tukevissa palveluissa oman polun etsimiseen voisi löytyä apua nuorten omalta palvelutiimiltä.
Tarvitaan myös diagnooseista ja statuksesta vapaita palveluita. Anonyyminä saatavia sote-palveluita voisi olla järkevää kokeilla. Sektorirajat ylittävien työparien käyttöä nuorten palveluissa tulisi lisätä, ja kokemusasiantuntijuutta ja vertaistoimintaa palveluissa kehittää. Ihminen tuntee olevansa hyödyllinen, kun pystyy auttamaan toista. Näin lisätään onnistumisen kokemuksia ja hyvinvointia.
Tarvitaan tiloja ja tapoja vaikuttaa
Vaikuttamiseen ja toimijuuteen täytyy kasvaa. Jotta opitaan vaikuttamaan, kaikki, myös ne ’hiljaiset’ tai ’häiriköt’ on otettava mukaan päätöksentekoon.
Osallistavaa budjetointia pitäisi vahvistaa esimerkiksi kouluissa. Oppilaat tulisi ottaa mukaan päättämään koulun budjetista ja rekrytoinneista. Näin kasvettaisiin osallistumiseen, yhteiseen päätöksentekoon, yhteisiin asioihin vaikuttamiseen ja opittaisiin demokratiaa ja vastuullisuutta.
Kouluilla toimivaan matalan kynnyksen harrastustoimintaan on kannattavaa satsata. Julkisten tilojen ilta- ja viikonloppuaikojen maksutonta käyttöä voitaisiin lisätä ja antaa nuorille mahdollisuuksia päättää toiminnasta. Vanhemmat nuoret voisivat toimia nuorempien ohjaajina.
Nuorten omia yrityskokeiluja pitäisi tukea. Lupaavia tuloksia on saatu esimerkiksi osuuskuntamalleista, joissa jokainen nuori voi antaa oman panoksensa yhteisen hyvän eteen. Silpputyömahdollisuuksia voidaan tarjota erilaisin digitaalisin ratkaisuin, samoin voitaisiin edistää työnantajien ja nuorten osaamisen parempaa kohtaamista.
Osallistumistuloa on syytä kokeilla. Täytyy kuitenkin muistaa, että on tuettava nimenomaan nuoren toimijuutta ja omaa päätösvaltaa, eikä lisätä sosiaalityöntekijöiden tai muiden viranomaisten valtaa ja sanktioita. Voisiko osallistumistuloa saada vaikkapa järjestötoimintaan osallistumisesta tai vapaaehtoistyön tekemisestä?
Ketään ei jätetä
Etsivän nuorisotyön laajentaminen jalkautumaan kouluille, nuorisotiloille ja vanhempainiltoihin helpottaa apua tarvitsevien nuorten tavoittamista myöhemminkin. Etsivä voi toimia myös linkkinä ja rinnalla kulkijana maakunnallisiin palveluihin. Tulevaisuuden työhön voitaisiin tuoda lisäksi muita elementtejä, kuten arjen tukea ja sosiaalisten taitojen opettelua sekä yhteisöön kuuluvuutta ja osaamisen ja vahvuuksien tunnistamista. Tämä voisi tapahtua etsivän työn ympärille rakentuvissa lähipalveluissa, matalan kynnyksen tiloissa, joista tarvittaessa voidaan ohjata maakunnallisiin palveluihin.
Valmennuspajatyyppinen toiminta on osoittautunut tuloksekkaaksi ja kustannustehokkaaksi tavaksi edistää nuorten toimijuutta. Malli tarjoaa tasavertaisen arkea tukevan yhteisön, johon kuulua, sekä ammattilaisten jalkautumisen oppilaitokseen tai työpaikalle saakka tukemaan omaa osaamista ja voimavaroja. Ongelmakeskeisyyden sijaan tuetaan arjen hyvinvointia ja elämänhallintaa, herätellään toivoa ja tarjotaan pitkäjänteistä ja tavoitteellista yksilöllistä ja kokonaisvaltaista tukea.
Poliisi ja pelastustoimi kannattaa ottaa mukaan vuoropuheluun, kun puhutaan nuorten hyvinvoinnin edistämisestä, sillä turvattomuus heikentää hyvinvointia. Lasten ja nuorten arki on turvattava ja erityisesti rikostaustaiset nuoret ja heidän lähipiirinsä tarvitsevat tukea. Eri sektoreiden osaamista hyödyntävä ankkuripoliisitoiminta sekä koulupoliisitoiminta ovat hyviä yhteistyöavauksia.
Nuoret mukaan kehittämään
tulevaisuuden palveluita
Ajatukset perustuvat tekemiimme ja lukemiimme tutkimuksiin sekä kehittämishankkeissa havaittuihin hyviin käytänteisiin. Nämä ovat lähtökohtia, joista tulevaisuuden palveluita voitaisiin lähteä yhdessä nuorten kanssa rakentamaan. Vaikka ajatuksista nousee kritiikkiä byrokraattista toimintatapaa kohtaan, ei rajojen murtaminen kuitenkaan tarkoita vallattomuutta ja sekasortoa. Päinvastoin, johtamisen merkitys ja toimintojen vastuutus korostuvat ja ovat olennainen osa toimivia palveluita.
Kun mietitään uusia palveluita, kannattaa kuunnella niitä ammattilaisia, jotka jo nyt tekevät työtään siten, että nuorten osallisuus ja toimijuus vahvistuvat. Haluamme kuitenkin esittää kysymyksen, millaisia nuorten palveluita syntyisi, jos nuoret otettaisiin vahvemmin mukaan palveluiden kehittämiseen?
Teksti: Reija Paananen, Anne Surakka ja Sakari Kainulainen (Diak)
Lue lisää:
Sosiaalisen osallisuuden koordinaatiohanke, Sokra
Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana -hanke, TITA
Kainulainen, Sakari & Paananen, Reija & Surakka, Anne. (2016):
Maakunnan ihmisten elämänlaatu sote-palveluiden tavoitteeksi
Aiemmat blogikirjoitukset:
Nuorten huono-osaisuus ja osallisuus eri puolilla Suomea
Huono-osaisuus ja osallisuus Itä-Suomessa
Huono-osaisuus ja osallisuus Pohjois-Suomessa
Huono-osaisuus ja osallisuus Etelä-Suomessa
Huono-osaisuus ja osallisuus Länsi-Suomessa
