Luston johtaja tietää, mihin laittaisi punaisen maton uudistetussa metsämuseossa ja miksi: ”Vaatii ymmärrystä, että tehdään yhdessä”
Toimitusjohtaja Niina Uronen löytää lempipaikkansa erityisesti Luston savottaosiota. (Kuva: Timo Seppäläinen)
Valtakunnallinen erikoismuseo avattiin alun perin Punkaharjulla kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt oli aika päivittää sekä labyrinttimainen rakennus että ydinnäyttely. Kannosta ja lohenpyrstöstä muodostuvassa museossa on 2000 neliötä näyttelyille. Tilaa on kaikkiaan kolminkertainen määrä. Neljän miljoonan euron korjaustöiden yksi rahoittajista on Savonlinnan kaupunki.
Katso video Lustosta ulkoa:
Lusto tuoksuu
Metsämuseon suuren korjaustyön takana on iso joukko ihmisiä. Tekninen vastuu on kiinteistömestari Petteri Pulkkisella. Visuaalinen suunnittelija Kimmo Heikkilä ja näyttelysuunnittelija Katri Paajanen ovat vieneet eteenpäin muutostöitä omalta osaltaan: jättiremonttia sekä uutta ydinnäyttelyä ja tämän kesän korunäyttelyä.
Metsämuseo ei ole mikä tahansa rakennus työntekijöidenkään mielestä. Lustohan tuoksuu, kuvailee Kimmo Heikkilä. Ja toden totta, se on ensimmäinen asia, joka kiinnittää huomiota museon ovesta astuessa: miellyttävä puun ja metsän tuoksu.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Minun mielestäni tämä on arkkitehtonisesti merkittävä rakennus, joka tehtiin syvässä lamassa 90-luvulla. Nyt on yritetty palauttaa alkuperäistä henkeä ja arkkitehtien näkemystä, on avattu ikkunoita ja seiniä, kuvailee Kimmo Heikkilä yleisöllekin näkyviä muutoksia.
Metsämuseon katto on korjattu ja aurinkoenergian määrää lisätty. Ilmakuvassa näkyvät kannon ja kalanpyrstön muodot. (Kuva: Timo Seppäläinen)
Metsämuseo perustettiin aikoinaan, koska oli tarvetta nimenomaan metsäasioiden esiin tuomiselle. Luston taustaorganisaationa toimii Suomen Metsämuseosäätiö. Sen perustivat vuonna 1988 kymmenet metsä- ja puutalousalan yhteisöt ja sidosryhmät.
Luston tavoitteena on vahvistaa suhteita metsään. Vuosikymmenten mittaan museossa on tehty uusia näyttelyitä ja alkuperäinen museokin on siinä samalla muuttunut. Nyt kun kaikki uudistuu, on oltava punainen lanka, muistuttaa Katri Paajanen.
Metsämuseo esittelee myös koneita ja metsätyötä. (Kuva: Timo Seppäläinen)
Ikkuna ulos upeaan luontoon
Aikojen kuluessa ikkunat ovat peittyneet, mutta nyt museon ikkunoista näkyy jälleen ulos. Ympäröivät männyt ja Punkaharjun lumoava luonto ihastuttavat kävijää ihan sellaisenaan. Katto on korkealla ja museo on volyymiltaan paljon suurempi kuin miltä ulospäin näyttää.
Rakennus on jännittävä, siinä on luiskia ja käännöksiä, runsaasti betonia ja puuta. Lehtikuusta näkyy seinillä ja lattioissakin.
Katso video Luston sisältä:
Peruskorjauksen lähtökohtana on ollut kestävä kehitys: korjataan vanhaa, ei rakenneta uutta. Myös energia-asiat on otettu huomioon. Digitalisaatio ja talotekniikka ovat avainsanoja. Kiinteistöasioista vastaava Petteri Pulkkinen on ollut suunnittelun ytimessä ja tietää, että kolmessakymmenessä vuodessa tekniikka on totisesti muuttunut myös rakentamisessa.
Esimerkiksi sähkönkulutuksessa tulee olemaan iso ero entiseen, ja huoltokustannuksetkin pienenevät. Lämmityksessä käytetään pienempiä yksiköitä, jotka ovat hyötysuhteiltaan aiempaa tehokkaampia.
Aurinkoenergian määrää lisätään siten, että kaikki auringosta tuleva hyödynnetään ja syytä onkin, koska vaikkapa jäähdytyskone kuluttaa paljon energiaa. Uusimmasta talotekniikasta on hyötyä, kun sitä osataan käyttää.
– Kun ostetaan uusi auto, mutta ei olla luettu ohjekirjaa, ei automaatiosta ole hyötyä. Taloautomaatiossa on sama asia. Kun tämänkokoista taloa ohjataan taloautomaation avulla, museon erikoisolosuhteet, ilmastointi, ravintola, on otettava huomioon. Jos sitä ei osata käyttää, kustannukset saadaan pilviin ja koneet saadaan rikki, konkretisoi Petteri Pulkkinen.
Kun näyttelyä rakennetaan, taustalle mahtuu lisäksi paljon käytännön asioita. Luston väen mukaan se on kestävää, että käytäntö sanelee toteutusta. (Kuva: Timo Seppäläinen)
Kiinteistömestari Petteri hymyilee keskellä mieluista museoympäristöä. (Kuva: Timo Seppäläinen)
Myös näyttelytekniikan ohjauksessa hyödynnetään talotekniikkaa.
– Kun tullaan töihin, kaikki on yhden napin takana. Mitä ikinä laitteita ja valoja on, ne sammuvat yhdellä nappulalla ja käynnistyvät yhdellä nappulalla. Toisaalta voidaan pitää energiansäästönappulalla kustannukset kurissa.
Lustossa pidetään tärkeänä saavutettavuutta useasta näkökulmasta. Lokerikko -ja wc-tilat ovat keskeisellä paikalla, samoin kokoustila. Saavutettavuus näkyy myös akustisissa ratkaisuissa ja näyttelymateriaaleissa.
Nyt on otettu huomioon myös digitalisaation mukana tuoma, kognitiivinen saavutettavuus: ryhmät ovat erittäin heterogeenisia, ihmisillä on eri kulttuuritaustoja. Lisäksi näyttelyä voi seurata kaikilla aisteilla: on uusia äänimaailmoja ja tukkilaiskämppää saa kosketella ja sinne voi mennä sisään.
Näyttelysuunnittelija Katri Paajanen näyttää oman lempipaikkansa Lustossa. (Kuva: Timo Seppäläinen)
Uusia käyttötarkoituksia
Lusto on rakennuksena kiehtova, mutta tietysti kysymys on ennen kaikkea ydinnäyttelystä ja muista näyttelyistä, joiden kautta yleisö pääsee tutustumaan metsään. Näyttelyn osat ovat muun muassa metsäluonto, metsä ilman ihmistä, metsä resurssina. Lusto tuo esiin sen, mitä metsästä saa ja mitä se meille antaa: marjastus, sienestys, metsästys. Toisaalta metsä on myös voimavara-asia. Metsällä on arvoa omistajilleen. Lustossa muistetaan myös luonnonsuojelun merkitys.
Lustossa nähdään muun muassa Enna-Kukka Tuomalan teos. (Kuva: Timo Seppäläinen)
Kun näyttelyä rakennetaan, taustalle mahtuu lisäksi paljon käytännön asioita. Luston väen mukaan se on kestävää, että käytäntö sanelee toteutusta. Miten toimii huolto, miten siivotaan, miten asiakaspalvelu toimii, miten järjestelyt vaikuttavat asiakkaisiin, miten mahtuu kulkemaan, miten hienoa on, että nurkassa on valo. Kaiken pitää olla toimivaa.
Lustolla on ydinnäyttelynsä lisäksi ollut aina erikoisnäyttely. Tänä kesänä se on kansainvälinen korutaiteen näyttely.
Luston toimitusjohtaja Niina Uronen on tehnyt töitä museon hyväksi 3,5 vuotta. Uusitun Luston varalle on luonnollisesti suuria odotuksia. Toimintaa halutaan kehittää vaikka kävijöitä on vuodessa noin 40 000, josta puolet on kesävieraita. Talviaika on kuitenkin merkittävästi hiljaisempaa.
– Lusto on museo, mutta se on myös matkailukohde. Nyt yritämme saada tänne myös tapahtumia ja kokouksia.
Yhtenä vahvuutena ovat liikenneyhteydet. Lusto sijaitsee Luston junapysäkin ja Aseman Taidelaiturin naapurissa. Luston yhteydessä on ravintola ja lähistöllä majoituskapasiteettia.
Visuaalinen suunnittelija Kimmo Heikkilä arvostaa Luston arkkitehtuuria. (Kuva: Timo Seppäläinen)
Punainen matto löytää paikkansa
Niina Uronen kävelee avajaisten alla ympäri museota rauhallisena, mutta sopivan avajaisjännityksen vallassa. Metsämuseo on työpaikka, mutta herättää se johtajassaan niin tunteita kuin ajatuksia. Mihin Niina Uronen laittaisi ”punaisen maton”, jos museosta pitäisi valita ihan joku erityinen paikka?
– Laittaisin sen punaisen maton savottaosioon. Jotta me ymmärretään, mistä on lähetty ja mitä se on vaatinut. Se tuntuu liikuttavalle. Vaati työtä, että on saatu jotain isoa aikaiseksi aikanaan, kun on rakennettu Suomea ja yhteiskuntaa.
Niina Uronen tunnistaa suorastaan liikuttuneena saman tunnelman myös ison remontin ja näyttelyn rakentamisen yhteydessä.
– Sama tässä meidän uudistuksessa, että me saadaan valmista. Kuinka paljon se vaatii kaikilta työtä ja ymmärrystä ja yhteistyötä. Että tehdään yhdessä.
Tiina Ojutkangas, teksti
Timo Seppäläinen, kuvat ja video
