Ruusa Kiiskilä saa valkolakin, mutta kritisoi tutkintojärjestelmää: ”Yo-kirjoitukset on liian stressaava ja rankka rutistus, arvioinnin pitäisi olla laajempaa”
Ruusa Kiiskilä on löytänyt lukion aikana ajatuksen tulevista opinnoista. (Kuva: Päivi Karjalainen)
Kokkolalainen Ruusa Kiiskilä on yksi kevään noin 30 000 ylioppilaasta, joka selvitti tiensä maalis-huhtikuun kirjoituksista kunnialla läpi. Keväällä hän painaa päähänsä valkolakin yleisarvosanalla M eli magna cum laude approbatur eli ”suurin kiitoksin hyväksytään”.
– Olen tyytyväinen tulokseen, koska en ottanut kovaa stressiä kirjoituksista. Ajattelin pitää välivuoden ja käyn korottamassa arvosanoja, jos siltä tuntuu, tuumaa Kiiskilä.
Hänen tiensä lukioon kulki samaan tapaan kuin useimpien muiden.
– Pohdin ammatillista koulutusta, mutta en ollut varma mitä haluan. Lähdin lukioon, että sain aikaa miettiä mitä oikeasti tahdon elämältä, kuvailee Ruusa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Hän on viihtynyt lukiossa, pitänyt opettajista ja opetuksen rytmistä koeviikkoineen, mutta kritisoi tutkintojärjestelmää. Monen vuoden opiskelu huipentuu muutaman viikon puristukseen, jota ylioppilaiskirjoituksiksi kutsutaan.
– Todellakin yo-kirjoitukset pitäisi muuttaa! Kaikki osaaminen keskittyy nyt yhteen kokeeseen, johon mennään stressaantuneena, kovan paineen alla. Arvioinnin pitäisi olla paljon laajempaa, ehdottaa Kiiskilä.
Hän tietää, ettei ole yksin ajatustensa kanssa.
– Tosi moni on niin ahdistunut ja stressaantunut sen kolmen viikon ajan, että vaikka osaisi koko koealueen hyvin, kirjoitukset saattavat mennä huonosti. Ei ole reilua, että kirjoituksissa pärjäävät ihmiset, joilla on hyvä paineensietokyky.
Hän kritisoi myös sitä, kuinka paljon koulussa ja julkisuudessa korostetaan yo-kirjoituksia.
– Kuitenkin kouluihin ja jatko-opintoihin voi päästä pääsykokeiden kautta. Olisi hyvä, että kirjoituksista ei tehtäisi niin suurta numeroa ja lopulliseen yo-todistukseen otettaisiin mukaan myös lukion loppuarvosanoja, miettii Kiiskilä.
Lukiosta hyvä kokemus
Ruusa Kiiskilä harrasti jalkapalloa mennessään lukioon ja valitsi ensin urheiluluokan. Sitten jalkapallo jäi ja luokka vaihtui urheilusta luonnontieteisiin.
– Olen saanut valita aineita luonnontieteiden alalta ja opetukseen on mahtunut paljon yhteisöllisyyttä. Lukio on tuntunut kivalta ja rennolta ja olen jaksanut kurssit hyvin.
Kirjoituksista ei jäänyt yhtä hyvä maku.
– Se oli tosi rankka jakso, jonka jälkeen olin monta päivää aivan lamaantunut. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että selvisin siitä.
Ruusa Kiiskilä kirjoitti jo syksyllä ruotsin ja englannin, nyt hän kirjoitti vielä lyhyen matikan, äidinkielen, psykologian ja maantiedon. Erikoista on se, että parhaiten menivät aineet, joihin Kiiskilä ei panostanut kaikkeaan.
– Moni muu on sanonut samaa. Kirjoitukset menevät paremmin, kun ei stressaa. Kun tykkää aineesta ja panostaa siihen täysillä, on vaikeampi suoriutua. Silloin mukaan tulee niin paljon paineita, arvioi Kiiskilä.
Pedagogiikkaa, käsitöitä, taiteita?
Lukio on täyttänyt tehtävänsä ja Ruusa Kiiskilä on löytänyt ajatuksen siitä, mitä voisi loppuelämässään tehdä.
– Pikkuveli tekee vaatteita ja itsekin harrastan taiteita ja käsitöitä. Hain jo Helsinkiin taideyliopistoon, mutta en päässyt. Sinne oli yli tuhat hakijaa, kertoo Kiiskilä.
Tilanne ei harmita, sillä kokopäiväinen taiteilijuus ei kuulu ykköshaaveisiin.
– Haaveilen pedagogisesta alasta, johon voisi yhdistää taiteita. Myös yhteiskunnalliset aineet kiinnostavat.
Hän suunnitteli pyrkivänsä myös Tampereelle yhteiskunnallisia aineita opiskelemaan, mutta kunto loppui kesken.
– Kun on paljon ennakkotehtäviä pääsykokeisiin samaan aikaan kirjoitusten kanssa, harva jaksaa panostaa niihin. Yhteishaku ei saisi olla samaan aikaan kuin kirjoitukset, tuumii Kiiskilä.
Yhteiskunnan muutokset otettava huomioon
Laakereille ei voi jäädä lepäämään, vaikka välivuosi onkin edessä. Kiiskilä on pannut merkille, että esimerkiksi työttömyysturva karkaa käsistä, ellei tee kuten pitää.
– On pakko hakea ainakin kahteen paikkaan, jos aikoo saada työttömyystukea 25-vuotiaaksi asti. Hain Tampereen kauppikseen varmuudeksi, että saan työttömyystukea, ellei työtä löydy.
Kiiskilä on tehnyt kevään töitä ala-asteella luokanopettajan sijaisena, kesällä on vuorossa työ päiväkodissa. Syksyllä alkaa välivuosi.
– Syksyllä aion tehdä jotakin perusduunia, mitä on tarjolla. Haluan kerätä rahaa opiskeluja varten nyt, kun opintotuki on heikentynyt.
Hän on seurannut huolestuneena tuttujen opiskelijoiden tilannetta.
– Opintotuki on heikentynyt niin, että töissä on pakko käydä, jos asuu itsekseen.
Myös maailman tilanne huolestuttaa.
– Puhutaan aika paljon näistä asioista kaveriporukassa. Ilmastoasiat, Ukrainan tilanne, Gazan tilanne… Pakko olla välillä poissa somesta, etteivät asiat ala ahdistaa liikaa.
Välivuodella on merkitystä
Ruusa Kiiskilä pitää välivuotta tärkeänä monestakin syystä. Pääsykokeisiin voi panostaa kunnolla ja tehdä ennakkotehtävät rauhassa, kun ei ole kirjoituksia.
Mieleisen työn lisäksi haaveisiin kuuluu muitakin asioita.
– Haluaisin matkustella, nähdä kavereita ja tehdä kaikenlaisia omia juttuja. Poikaystävä asuu Jyväskylässä ja hänelläkin on opiskelut edessä. Ennen halusin Helsingistä yksiön ja kaksi kissaa, nyt ajattelen, että voisin ehkä poikaystävän kanssa asua yhdessä jossain Tampereen huudeilla, paljastaa Kiiskilä.
Paluu kotikaupunkiin ei sekään ole pois suljettu asia.
– Tykkään Kokkolasta, enkä pidä ollenkaan mahdottomana ajatuksena palata opintojen jälkeen tänne.
Outi Airola, teksti
Lue myös:
