Elinkeinoministeri Kulmuni: Työpaikkojen siirrosta ei vielä ajankohtaista puhua
Elikeinoministeri Katri Kulmuni, kesk., ei vielä halua arvioida, tarkoittaako paikkariippumattoman ja monipaikkaisen työn lisäämisen selvittäminen käytännössä työpaikkojen alueellista uudelleen sijoittamista.
Työ- ja elinkeinoministeriö kertoi elokuun lopussa, että Kuhmon kaupunginjohtajalta Tytti Määttä alkaa selvittää, ovatko elinkeinoministerin alaisuudessa toimivien organisaatioiden nykyiset sijainti- ja toimipaikat parhaat mahdolliset ja onko niissä mahdollisuuksia lisätä etä- ja joustotyötä.
– Selvitetään ensin, miten monipaikkaisesti pystytään työskentelemään ja että yritykset saavat palveluita, Kulmuni vastasi Kuntamarkkinoilla Kunta.tv:n kysymykseen, tarkoittaako selvitys mahdollisesti työpaikkojen siirtämistä.
Selvityksellä pyritään Kulmunin mukaan vastaamaan ihmisten modernin työelämän toiveisiin ja terpeisiin.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Elämä on aika liikkuvaista, työskennellään voi erilaisista paikoista. Ihmislähtöisyyttä halutaan selvittää, ja että palvelut ovat yrityksille saatavilla kaikkialla tässä maassa.
Kuntamarkkinoiden puoluejohdon paneelissa pääminsteri Antti Rinne, sd., esitti parlamentaarista yhteistyötä taantuvien alueiden huomioimiseksi. Rinne viittasi alueisiin, joissa esimerkiksi kiinteistöjen hinnat ovat laskeneet ja elikeinonäkymät ovat haasteelliset.
Kulmunin kulmat termi ”taantuva alue” saa kurtistumaan.
– Ei ole ehkä reilua puhua taantuvista alueista, vaan haluan puhua kaikista alueista maailman parhaimpina kotiseutuina.
– Meillä on erilaisia alueita ja monimuotoista aluepolitiikkaa ja kaupunkipolitiikkaa, aluekehitystä ylipäänsä.
Yrityselämä ja vientiteollisuus on usein pienemmissä kaupngeissa. Niiden vetovoima ja pitovoima on aivan keskeistä, Kulmuni sanoo.
– Investointiympäristön pitää olla houkutteleva.
Kulmuni totesi elokuussa, että keskuskaupunkeihin on kohdistettava erityistä huomiota.
– Kansallista aluekehitysvaraa – puhutaan muutamista miljoonista – pitää pystyä kohdentamaan sinne, missä tuotto-panossuhde on kaikkein paras.
Nyt, jos koskaan näinä tuulisina aikoina tarvitaan kuntajohtajilta seuraavia ominaisuuksia. Parhaillaan on menossa maamme kunnallishallintoon kohdistuvat suuret reformit. Kunnallishallintoa uudistetaan lainsäädännöllä. Framilla on Maakuntalakia, SoTea, Valinnanvapauslain jälkipuintia, Vossia jne. Tuotiinko uudistukset uunista ulos huonolla reseptillä. Syntyykö sutta ja sekundaa? Sössitäänkö SoTe jälleen?
Kuntien tehtävätkin on laskettu. Pakollisia lakisääteisiä tehtäviä on yli 700 ja 17.1.2013 luovutetun Kuntien tehtävien kartoitusraportin jälkeen kunnille annettu vaan lisätehtäviä 30 kpl. Lisäksi näistä tehtävistä johtuvia velvoitteita (pakkopaitaa) on 10 ministeriön ja keskusviraston toimesta annettu 974 kpl. Rahoitusvastuu on siirretty kunnille. Valtio osallistuu enää kokonaiskustannuksiin 30%:lla. Kaikille on selvää kuin pläkki, että palvelujen tuottamisen rahoituspohja ei ole kunnossa. Kuntien tilinpäätökset v.2018 ovat mollivoit-toisia.
Nyt tarvitaan maamme kuntajohtajilta seuraavia ominaisuuksia:
1. Suuret korvat.
2. Terävät silmät.
3. Vilkas mielikuvitus.
4. Virtahevon nahka.
5. Urheilijan kunto.
6. Puliukon vatsa.
7. Kotkan katse, jotta näkee kauas.
8. Pelle Pelottoman innovatiivisuus.
9. Mikki Hiiren rohkeus ja realistisuus.
10. Tintin uteliaisuus ja riskienottokyky.
11. Muurahaisen ahkeruus ja tiimihenkisyys.
12. Sammumaton toive siitä, että asiat olisivat naapurikunnissa vieläkin huonommin.
Aika näyttää, kuinka jäljellä olevien 311 kuntien käy. Näistä alle 2.000 asukkaan kuntia on vielä 46 kpl. ”Lex-Rautavaara” pitää säätää ja sassiin.