Pääkirjoitus: Innovaatiot takaisin

Tunnettu innovaatioprofessori Alf Rehn vannoo uudenlaisen innovaatiojohtamisen nimeen. Hän on sitä mieltä, että tämän päivän itsetarkoituksellinen ja hypettävä innovaatiopuhe on tyhjentänyt innovaation käsitteen. Rehn peräänkuuluttaa innovaatiokritiikkiä, parempaa innovaatiokeskustelua sekä erilaisten ihmisten osallistamista innovointiin. Suurin osa organisaatioista innovoi hienoissa tulevaisuushuoneissaan vain innovoinnin takia, jolloin lopputuloksella ei ole merkitystä aikamme aitojen ja suurten ongelmien ratkaisussa. Innovaatio on nykyään sukka, jonka sensori kertoo käyttäjälleen, milloin sukka pitäisi pestä.

Kunnissa niin kutsuttuja viheliäisiä ongelmia riittää. Niitä on erityisen vaikea ratkoa ja niihin liittyy monenlaisia arvoristiriitoja sekä alati muuttuvia tekijöitä. Me kaikki tiedämme, mihin nämä ongelmat liittyvät. Niitä ovat esimerkiksi väestön ikääntyminen, kestävyysvaje, sote, nuorten syrjäytyminen, työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma, kiristyvä talous yhdessä kuntien tehtävien runsaan kirjon kanssa. Ja niin edelleen.

* * *

Nykyään puhutaan paljon tiedolla johtamisesta. Tiedolla johtamisella ei voida ratkaista viheliäitä ongelmia, vaan sen lisäksi pitäisi olla kykyä ja aikaa uhmata tuttuja ja turvallisia prosesseja. Kuntalehti kävi kasvuyritystapahtuma Slushissa ja kysyi sote-johtajalta, kaupungin elinvoimajohtajalta sekä tunnetulta sarjayrittäjältä, mihin kuntien pitäisi kiinnittää huomiota. Kaikki sanoivat saman asian: täytyy tehdä rohkeammin yhteistyötä kasvuyritysten kanssa, jotta yhteiskuntaamme vakavasti koskettavat ongelmat saataisiin ratkottua.

Startup-maailmalle on leimallista avoimuus ja ideoiden jakaminen. Startupit ovat usein pieniä ketterästi toimivia ryhmiä, joille hallinnon kiemurat ovat vieraita. Kärjistäen voisi sanoa, että ne ovat päinvastaisia organismeja kuin kunnat, joilta usein puuttuu liiketoiminnallinen syväosaaminen ja hallinnon kyvykkyys havainnoida asioita totutun ulkopuolelta. Startupit harvoin käyvät Hilmassa tutkimassa, löytyisikö sieltä hankintailmoitus, johon juuri heillä olisi vastaus. Kunnat eivät välttämättä tavoita parhaita ratkaisutiimejä perinteisin menetelmin. Tarvitaan erilaisia kohtaamisia ja uudenlaista viestintää.

* * *

Kunnat ovat hyviä alustoja pienille yrityksille kasvaa ja kehittyä. Kunnilla ei ole tarvetta omistaa koodia, mutta ne tarvitsevat yhä enemmän koodia selviytyäkseen tulevaisuuden haasteista. Pitäisi löytyä riskinottokykyä astua polulle, jonka päätepisteestä ei ole varmuutta. On kuitenkin todennäköisempää, että ratkaisuja löytyy, kuin että ei löydy. Ja jos viheliäinen ongelma ratkaistaan yhdessä kunnassa, se on todennäköisesti monistettavissa muihin kuntiin. Toisessa ääripäässä olemme nähneet lukuisia mammuttimaisia it-projekteja, jotka eivät tunnu koskaan valmistuvan ja jotka ovat käyttöönotettaessa jo auttamatta vanhentuneita.

Alf Rehnin toiveen toteuttamiseksi innovaatiokritiikkiä pitäisi harjoittaa laajasti ja avoimesti. Jotta innovaation käsite saa kunnianpalautuksen ja hankalimmat ongelmat ratkaisuja, tarvitaan osaamisen jakamista, kokemusasiantuntijuutta sekä halua ottaa keskusteluun mukaan myös ne äänet, jotka eivät nyt kuulu.