Koronakriisin hoitoon ja lapsi- ja perhevaikutusten pehmentämiseen odotetaan kunnissa tukea valtiolta. (Kuva: Ville Miettinen)

Isojoen kunnanjohtaja Juha Herrala pitää kuntia eriarvoistavana tapaa, jolla kuntien on haettava valtion osoittamia monia erilaisia avustuksia.

Avustuksien hakeminen on käytännössä kirjoittamista ja selvittämistä, ja pienissä kunnissa ”hankehumppa” voi olla niin työllistävää, että jos ei rahkeita hakemuksen tekemiseen löydy, kunta jää ilman sille mahdollisesti hyvinkin tarpeellista tukea.

-Ymmärrän että isoissa kunnissa ja kaupungeissa, joissa on enemmän henkilöstöä, on resursseja tehdä ja vaatia ja valmistella, siis ihan käytännössä fyysisesti kirjoittaa hakemuksia, Juha Herrala sanoo Kuntalehdelle.

– Ne saavat vähän turhaa etua meihin pienempiin joilla ei mahdollisuutta tähän ole. Painamme muutenkin kieli vyön alla pienellä porukalla ja yritämme hoitaa kunnan asiat.

Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)

Hallitukselta odotetaan ensi viikolla esitystä siitä, miten kunnille myönnettävä valtion tuki koronakriisin hoitamiseen kohdennetaan. Tukea on tiettävästi tulossa muun muassa sivistystoimelle opetuksen ja oppilashuollon vahvistamiseen.

Herralan mielestä tällaiset tuet pitäisi kohdistaa suoraan kunnille valtionosuusperiaatteiden mukaisesti, eikä irrottaa rahaa hankkeisiin jaettavaksi hakemusperusteisina avustuksina.

-En näe järkevänä sitä, että irrotetaan hankkeisiin valtionosuusrahoista rahaa, jota voitaisiin jakaa muutenkin.

-Kun kaikissa kunnissa on siirrytty etäopetukseen, en ymmärrä, miksi tukea ei voi jakaa suoraan valtionosuuksina.

-Varsinkin pienen kunnan näkökulmasta se on aika eriarvoistavaa. Meillä ei ole resursseja eikä aikaa ruveta hakemaan avustuksia, kirjaamaan, seuraamaan ja raportoimaan.

Juha Herrala nosti hankehaasteen esiin Twitterissä.

Tarpeellinen tuki voi jäädä saamatta

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Hanna Tainio muistutti huhtikuussa blogissaan tuskasta, jota kunnat saattavat kokea hakemuksia täyttäessään. Tänä vuonna on esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla jaettavan useita erilaisia avustuksia, jotka vaativat hakemusten tekemistä.

Kuntaliiton sote-yksikön johtaja Tarja Myllärinen totesi keskiviikkona Twitterissä, että STM:ssä on käynnissä kahdeksan eri hanketta, joissa on hakuaika kesken tai päätös tekemättä.

Koronakriisi tuo hakemustyötä lisää. Samalla kunnat tekevät perustyötään yhä niukemmin resurssein.

– Näen tämän huonona kehityksenä varsinkin pienten kuntien kannalta. Mistä me saamme resurssit ja ajan tähän kaiken muun hullunmyllyn keskellä? Juha Herrala ihmettelee.

-Voi olla, että monessa kunnassa, joka tarvitsisi kipeästi rahaa, jää rahat saamatta, kun ei vaan ehditä hakea.

Haapaveden vs. kaupunginjohtaja Marjukka Manninen jakoi Juha Herralan huolen.

Isommillakin tekee tiukkaa

Hankkeiden ja avustushakujen työläys näkyy myös suuremmissa kunnissa. Tammikuussa Porvoon rahoitusjohtaja Henrik Rainio kritisoi Kuntalehden haastattelussa valtion digiavustushanketta, jossa kuntien peruspalvelujen valtionosuuspotista on otettu rahaa kuntien digihankkeiden tukemiseen. Kaikki kunnat menettävät valtionosuutta, mutta vain tietyt kunnat saavat tätä mentettyä rahaa hakemusten perusteella.

Hankkeisiin osallistuminen ja avustuksen saaminen edellyttää hakemustyön lisäksi tietojen keräämistä, raportointia ja hankkeesta riippuen verkostoyhteistyöhön osallistumista.

Rainion mielestä hankerahoitus voi saada kunnat keksimään turhiakin hankkeita, ja samaan aikaan tarpeelliset kehityskohteet odottavat rahoitusta. Hänen mielestään digikannustinhankkeen rahat olisi pitänyt palauttaa valtionosuuksiin.

Valtiovarainministeriön finanssineuvos Anne-Marie Välikangas totesi tuolloin Kuntalehdelle, että digikannustinrahan irrottaminen valtionosuuksista on poliittinen päätös, eikä Välikangas virkahenkilönä halua arvioida, onko se väärin vai oikein.

– Olisi tietysti aina hyvä, jos rahaa olisi enemmän, mutta kun ei ole rahaa mistä voisi aina ottaa lisää hyvinkään tarkoituksiin, ja kun tämä raha kohdistuu nimenomaan kunnille ja kunnat saa sen takaisin, sillä tavalla tämä palautuu täsysmääräisesti kunnille, on katsottu että on ihan perusteltua irrottaa se kuntien valtionosuusjärjestelmästä.

Isojoella esimerkiksi nyt odotettavien OKM:n korona-avustuksen hakeminen osuu sivistystoimenjohtajalle, joka on yhdistelmävirassa ja toimii myös rehtorina. Kunnassa on yksi koulu.

-Koko sivistyspuolta pyörittää käytännössä rehtori ja hänen toimistosihteerinsä. Kyllä se sitten täytyy heidän jo muutenkin kovin täynnä oleviin almanakkoihinsa koettaa sovitella. Ja se on jostain muusta pois. Johtamisesta, suunnittelemisesta tai muusta.

Herrala viittaa myös sotessa digitaalisuuden kautta odotettaviin ”mystisiin säästöihin”, joita valtion taholta on linjattu ja joilla rahoitusratkaisujakin on perusteltu.

Jos digikehitysavustuksen haku koetaan työlääksi Porvoon kokoisessa kaupungissa, sama tai vielä suurempi työläys on kyseessä pienemmissä kunnissa, pienten kuntien johtajaverkoston puheenjohtajistoon kuuluva Juha Herrala muistuttaa.

-Eihän meillä ole kunnassa tietohallintopäällikköä tai muuta henkilöä, joka keksisi kohteita, joihin avustuksia haettaisiin.

Toiveissa selkeä jakotapa

Pienessä kunnassa elinkeinoon ja digikehityksen liittyvät asiat kuuluvat usein kunnanjohtajan tontille. Tekninen organisaatio voi pienessä kunnassa koostua teknisestä johtajasta ja toimistosihteeristä.

-Käytännössä kuntamme koko teknisen hallinnon koko on kaksi henkilöä. Kun sille toimialalle tulee jokin sinänsä hyvä hankeraha haettavaksi, se on meidän jo valmiiksi ylikuormitetulta henkilöltä muusta työstä pois.

Isojoella teknisessä toimessa on tekninen johtaja, jonka yhdistelmävirkaan kuuluu myös rakennustarkastajan työ ja yksi toimistosihteeri. Keskushallintoon kuuluvat myös kunnanjohtaja, hallintojohtaja ja yksi yleishallinnon toimistosihteeri.

-Tällä hallinnon porukalla pitäisi kirjoittaa hakemuksia, seurata ja raportoida hankkeita muiden töiden ohella.

Kun työtä on paljon ja tekijöitä vähän, hankkeiden määrä voi tuskastuttaa. Siksi hankkeina jaettavien avustusten määrä tulisi Juha Herralan mukaan minimoida.

-Erityisesti nämä [hankkeet], jotka nypitään valtionosuuksista pois.

-Varsinkin kun korona vaikuttaa kaikkiin, ei ole mielestäni hyviä perusteita sille, että OKM alkaa tehdä erillishaettavia hankkeita ja rahoitusta sidottaisiin siihen. Raha pitäisi jakaa valtionosuusperiaatteiden mukaisesti.

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Reina jakaa Herralan huolen.

-On hyvä, että esimerkiksi lasten ja nuorten palveluihin kohdistuvaa rahoitusta lisätään, mutta se pitäisi pystyä kohdentamaan kunnille laskennallisilla perusteilla, että sitä ei tarvitse erikseen hakea. Kunnat osaavat kyllä kohdentaa rahoituksen oikeisiin kohteisiin tarpeiden mukaan.

Reinan mukaan hakemuksia on tullut tehtäväksi niin paljon, että yhä useammalta taholta on alettu kiinnittää huomiota niiden kuntia työllistävään vaikutukseen.

-Toivottavasti löytyisi mahdollisimman selkeä ja yksinkertainen laskennallinen tapa kohdentaa tukea. Ja myös luottamusta kuntiin, että erityisesti lasten ja nuorten koronavaikutusten pehmentämiseen käytettävät rahat saataisiin sujuvasti käyttöön.

Monta tapaa tukea

Kuntaliiton kuntatalousysikön kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen korostaa, että kaikki lisäraha kuntatalouteen on tervetullutta.

– Lähtökohtaisesti on siis erittäin hieno juttu, että hallitus on havainnut kuntatalouden heikentyneen tilanteen.

Lehtosen mukaan lapsiin ja nuoriin liittyvän valtionrahoituksen (valtionosuudet, valtionavustukset)) lisääminen voidaan tehdä uealla tavalla, ja tapaan vaikuttaa poliittinen päätös.

Lehtosen mukaan ministeriöiden välillä on havaittavissa ”kulttuurieroja” rahan jakamisessa.

-OKM uskoo vahvaan valtio-ohjaukseen ja siksi käyttää paljon tiukasti normitettuja valtionavustuksia. STM sen sijaan luottaa kunnalliseen itsehallintoon ja uskoo, että kaupungit ja kunnat itse tietävät parhaiten, miten raha tulee kohdistaa peruspalvelujen järjestämiseen, ja siksi rahoitus lisätään (aina) yleiskatteisen VM:n peruspalvelujen valtionosuuden kautta, Sanna Lehtonen kuvailee.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Minna Kelhä ei kommentoinut lainkaan koronatukiasioita Kuntalehdelle asian keskeneräisyyteen vedoten.

Käytännössä tuen jakaminen valtionosuusperiaatteen mukaisesti voi tarkoittaa euroa per asukas -tasajokoa, ikäryhmien suhteessa tai jollain muulla tavalla kuten esimerkiksi maksettujen kunnallisverojen suhteessa. Viimeksi mainittua tapaa käytettäneen kehysriihessä päätetyn 500 miljoonan euron valtionosuuslisäyksen jakamisessa kunnille, Sanna Lehtonen sanoo.

-Valtionosuutta lisättäessä – oli tekniikka mikä tahansa edellisistä – etuna kuntien kannalta on se, että tällöin lisäraha on täysin vapaasti käytettävissä eikä se edellytä kustannuserittelyjä, omarahoitusosuuksia, sen käytöstä tarvitse raportoida, eikä se sido henkilöstöä, Sanna Lehtonen sanoo.

Avainsanat
Juha Herrala koronavirus kuntatalous Sanna Lehtonen Timo Reina valtionavut valtioosuudet
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Aiemmat kommentit

  1. Kunnat voisivat myydä huutokaupalla poistotavaroitansa ja saada nopeaa rahaa yhtenä huutokauppapäivänä. Viimeksi kun sellaisessa olin meklarina saatiin 4,5 tunnissa myytyä 42 270 euron tavarat ja kunta rahat samana päivänä.
    Huutokauppias Mikko Paavola – huutomyynti.fi

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Luitko jo?