Soile Veijolan kolumni: Matkailun uusi mittakaava

Matkailu oli jo valmiiksi murrosvaiheessa. Ilmastonmuutospaneeli IPCC:n raportti syksyllä 2018 oli nostanut esille ilmastonmuutoksen kauaskantoiset vaikutukset myös matkailun kannalta.

Maata pitkin matkustamisesta tuli kansainvälinen ilmiö – ja sukupolvikokemus, kiitos tinkimättömän koululaisen, Greta Thunbergin. Voihan Amerikan Yhdysvaltoihin tosiaan mennä purjeveneelläkin!

          *                    *                    *

Vain vuosi ilmastoraportin jälkeen Maailman matkailujärjestö (UNWTO) innosti toimialaa ja valtioita lupauksilla matkailun 3–4 prosentin vuosittaisesta kasvuvauhdista. Kuluvan vuoden alussa lupaus näyttikin pitävän: kansainvälisiä saapuvia matkailijoita oli arvioitu olleen vuonna 2019 jo 1,5 miljardia. Sitten alkuvuodesta 2020 liikkeelle lähti puolestaan koronavirus. Sen aiheuttama tauti COVID-19 pysäytti ihmisten liikkumisen maailmalla.

Matkailusektori koki äkkijarrutuksen – samoin kuin ne kunnat ja kaupungit, jotka olivat rakentaneet oman vetovoimansa ihmisiä yhteen kokoavien yhteisöllisten ja kulttuuristen kiintopisteiden varaan. Kesä vuonna 2020 ei tuokaan rahaa kuntien kassaan kulttuuri-, liikunta- ja markkinatapahtumien muodossa. Matkailutulojen arvioidaan laskevan merkittävästi myös maailmanlaajuisesti.

          *                    *                    *

Nyt ovat hyvät neuvot kalliit. On mietittävä, miten matkailusektori saataisiin jaloilleen, muttei kuitenkaan sorruta vauhtisokeuteen liikkumisrajoituksia purettaessa. Pitemmällä tähtäyksellä on viisaampaa alkaa – nyt ajatustauon aikana – rakentaa entistäkin kestävämpiä, paikalliseen mittakaavaan sovitettavia toimintamalleja. Niiden välityksellä matkailutoimiala pystyy kehittämään palveluitaan aiempaa tiiviimmässä yhteistyössä paikallisten, alueellisten ja valtiollisten viranomaistoimijoiden, tutkijoiden ja paikallisten asukkaiden kanssa.

Näin syntyy moninäkökulmaista matkailun kehittämistä, joka tukee kuntien hyvinvointia ja elinvoimaa vastuullisesti. Maailmanlaajuisten muutosten paikalliset vaikutukset huomioiden ei muunlaista lähtökohtaa edes kannata miettiä.

          *                    *                    *

Erääksi yhteisten mietintöjen ”pelilaudaksi” tarjoan tuoretta vierailukestävyyden kolmiomittausmallia. Valtioneuvoston kanslian rahoittaman hankkeen aikana syntyneessä mallissa on koottu monipuolinen kokoelma kestävän kehityksen kannalta keskeisiä asioita jatkuvasti seurattavaksi. Matkailun kestävyyshän on mahdollista ainoastaan, jos matkailu tukee yleistä kestävää kehitystä. Malli löytyy verkosta minun ja Kati Kyyrön toimittamasta julkaisusta Kestävän matkailun monitieteiset mittarit kulttuuriympäristöissä.

Malli painottaa kolmea kestävyysulottuvuutta, joita arvokkaissa kulttuuriympäristöissä – joihin sisällytän aivan kaikki Suomen kunnat! – on tärkeää seurata. Ne ovat kulttuurinen, ekologinen ja sosiotaloudellinen kestävyys. Kulttuurisella viitataan tässä mm. kulttuurialojen ja matkailualojen puolin ja toisin rikastuttavaan yhteistyöhön; ekologisella mm. lintujen rooliin varhaisina varoittajina muutoksista paikallisissa ekosysteemeissä. Sosiotaloudellisilla viitataan mm. luottamukseen matkailutyöhön, joka puolestaan sisältää esimerkiksi matkailuyrittäjille taatut vakaat toimintaympäristöt.

          *                    *                    *

Sosiotaloudellinen kestävyys muistuttaa, että matkailun taloudelliset vaikutukset tuntuvat aina koko paikallisyhteisössä: sen ammattijakaumissa, työpaikoissa, asuin- ja virkistysalueilla sekä kulttuurielämässä. Matkailun onkin syytä kasvaa ja kehittyä ”maata myöten”, ei pelkästään abstraktien talousindikaattorien johdolla. Sijoittukoon matkailu paikalliseen ympäristöön luontevasti ja paikallista ekosysteemiä suojellen, paikan ajallisia kerrostumia ja elämäntapaa kunnioittavasti korostaen.

Soile Veijola

Kirjoittaja on matkailun kulttuurintutkimuksen professori Lapin yliopistossa, MTI:ssä.

Kolumni on julkaiostu Kuntalehdessä 7/2020

Kuva: Kaisa Sirén