Lakiklinikka: Oikeus koulumatkaetuun
Kuva: Kari Långsjö
Koulumatkaetuun on oikeutettu perusopetuslain mukaan esi-, perus- ja lisäopetuksen oppilas, jonka koulumatka on pidempi kuin viisi kilometriä; tai jos koulumatka oppilaan ikä ja muut olosuhteet huomioon ottaen muodostuu oppilaalle liian vaikeaksi, rasittavaksi tai vaaralliseksi. Matkaedun voi antaa vaihtoehtoisesti esimerkiksi siten, että kunta järjestää kyydin linja-autolla tai taksilla, antaa oppilaalle maksutta matkalipun tai myöntää kuljettamista tai saattamista varten avustusta.
Kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää koulumatkaa, jos oppilas hakeutuu muuhun kuin kunnan hänelle osoittamaan lähikouluun. Tällöin oppilaaksi ottamisen ehdoksi voidaan asettaa, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista.
Usein kysytään oppilaan oikeudesta koulumatkaetuun tilanteessa, jossa oppilaan vanhemmat asuvat erillään ja oppilas on vuorotellen kummankin vanhemman luona. Vuoden 2019 lopussa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia muutettiin siten, että laki tunnistaa lapsen vuoroasumisen. Vuoroasumisessakin lapsella on vain yksi virallinen asuinpaikka, jonka perusteella kunta osoittaa oppilaan lähikoulun. Lapsen koulupaikka määräytyy sen perusteella. Kunnan perusopetuslain mukaisen koulumatkaetuuden järjestämisvelvollisuus syntyy vain lapsen virallisesta asuinpaikasta.
Kunta voi päättää myös lakia paremmista koulumatkaetuuden perusteista. Kunnan päättämien perusteiden tulee tällöin kohdella oppilaita yhdenvertaisesti.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
* * *
Maksuttoman kuljetuksen vaihtoehtona on huoltajalle oppilaan kuljettamista tai saattamista varten myönnettävä riittävä avustus. Verohallinto on ottanut kantaa siihen, onko kunnan oppilaan huoltajalle koulukyydeistä maksama avustus huoltajalle veronalaista ansiotuloa. Kunnan maksaman avustuksen tarkoituksena on korvata huoltajalle oppilaan kuljettamisesta aiheutuneet kustannukset.
Riittävän avustuksen määrää ei ole laissa säädetty, mutta lain esitöiden mukaan avustusta voidaan pitää riittävänä, jos kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvat välttämättömät ja välittömät menot korvataan huoltajalle. Kunnan avustus ei saa kuitenkaan olla suurempi, mitä kuljettaminen tai saattaminen kunnan järjestämänä tulisi maksamaan. Käytännössä avustuksella kunta korvaa oppilaan huoltajalle kunnalle lain mukaan kuuluvia kustannuksia.
Verohallinnon kannanoton mukaan (VH/2911/00.01.00/2019), jos avustuksen määrä ei ylitä kuljettamisesta aiheutuneita todellisia kustannuksia, kyse ei ole tuloverolain tarkoittamasta veronalaisesta tulosta, vaan avustus on huoltajalle verovapaa. Koska todellisia kustannuksia on yleensä vaikea selvittää, verovapaana voidaan pitää kunnan päättämän korvauksen määrää.
Kunnan on toiminnassaan otettava huomioon myös yhdenvertaisuuslain toteutuminen. Yhdenvertaisuuslain mukaan opetuksen järjestäjän velvollisuutena on muun muassa tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisten oppilaiden yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden tuoreesta ratkaisukäytännöstä (KHO:2020:60 ja KHO:2019:7) ilmenee, että kunnalla on velvollisuus oppilaan koulumatkaetuutta koskevassa päätöksenteossa ottaa huomioon kunkin yksittäistapauksen erityispiirteet ja soveltaa perusopetuslain säännösten ohella yhdenvertaisuuslain säännöksiä syrjinnän kiellosta ja kohtuullisista mukautuksista.
Minna Antila, lakimies, Kuntaliitto
Juttu on julkaistu Kuntalehdessä 8/2020.
