Järjestöbarometri: Yhdistykset paikkaavat yhä useammin julkisen puolen aukkoja
Kuva: Ville Miettinen
Järjestöt tarjoavat apua esimerkiksi suurissa elämänmuutoksissa. Vertaistuen tarvetta on paljon.
– Oli herättävää huomata, kuinka vaikeaa erityistilanteissa olevien on päästä palvelujen piiriin. Erityisesti tämä koskee haavoittuvia ryhmiä, kuten aistivammaisia sekä päihde- ja mielenterveysongelmissa.
Näin kommentoi ennakkotietoja tuoreesta Järjestöbarometri 2020 -tutkimuksesta SOSTEn tutkija Anne Eronen.
Barometrin mukaan kansalaiset eivät aina löydä tai eivät saa julkiselta puolelta tietoja julkisista palveluista ja etuuksista. Paikalliset sosiaali- ja terveysyhdistykset paikkaavat tiedon puutteita omalla neuvonnallaan.
Myös esimerkiksi eri sairauksia ja niiden kanssa elämistä koskevaa tietoa haetaan paljon yhdistyksistä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Neuvonnan tarve on barometrin mukaan kasvanut erityisesti vanhusten yleis-, asumis- ja palveluyhdistyksissä (68 %), aistivammayhdistyksissä (61 %) ja mielenterveysyhdistyksissä (60 %).
67 prosenttia paikallisyhdistyksestä antaa julkisia palveluja ja etuuksia koskevaa neuvontaa. Muita yleisemmin neuvontaa tarjoavat työttömien yhdistykset ja aistivammayhdistykset.
Eniten kritiikkiä TE-toimistoille
TE-toimistojen neuvontaan suhtaudutaan yhdistyksissä kriittisimmin. Joka kolmas vastaaja arvioi sen melko huonoksi tai huonoksi ja joka viides melko hyväksi tai hyväksi.
Kelan neuvontaan tyytymättömiä oli puolestaan 29 prosenttia ja tyytyväisiä 40 prosenttia yhdistyksistä.
Eronen huomauttaa, että neuvontaa tulisi parantaa laajemmin koko julkisella sektorilla, myös kunnissa.
Osa vastaajista toivoi lisää henkilökohtaista neuvontaa, neuvontapisteitä sekä asiantuntevaa ja yksilöllistä palvelua yhdestä paikasta, muutenkin kuin digitaalisena.
Yli 10 000 sote-yhdistystä
Suomessa on yli 10 000 sosiaali- ja terveysalan yhdistystä, näistä yli 200 valtakunnallisia järjestöjä. Loput ovat paikallisesti tai alueellisesti toimivia yhdistyksiä.
Eronen huomauttaa, että noin neljä viidestä paikallisyhdistyksestä toimii pelkin vapaaehtoisvoimin.
Järjestöjen toimintamahdollisuuksia parantaisi, jos kunnilta tuleva yhdistystuki olisi ennakoitavaa ja vakiintunutta. Pienetkin avustukset voivat olla elintärkeitä.
– Kunnat voisivat myös tarjota maksuttomia tai hyvin edullisia tiloja. Kasvokkaiset tapaamiset ovat järjestöjen vertaistuessa keskeisiä. Ihmiset voivat hakea matalalla kynnyksellä neuvoja, jutella samaa kokeneiden kesken, tulla ymmärretyksi ja kohdatuksi.
Kun ihminen sairastuu, hän ei välttämättä kerralla pysty ottamaan vastaan kaikkea tietoa, mitä vastaanotolla kuulee. Kysymykset tulevat pidemmällä aikavälillä, jolloin tukea tarvitaan uudenlaisen elämäntilanteen käsittelyyn.
Erosta huolestuttaa, jos kunnat ovat säästöjä hakiessaan pienentämässä yhdistysavustuksia.
– Silloin ei nähdä kokonaisuutta, sitä, kuinka olennaisia ovat kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden kannalta pientenkin yhdistysten toimintamahdollisuudet.
Tietoa koottava yhteen
Eronen toivoo, että kunnissa tunnettaisiin yhdistysten työ nykyistä paremmin. Sote-alan yhdistyksissä voi olla tarjolla asiantuntemusta, jota esimerkiksi pienten kuntien terveydenhuollossa ei ole.
Hyviä esimerkkejä tiedon levittämisestä tosin on jo. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapsissa järjestöjen työstä kootaan tietoa järjestelmällisesti.
– Kaikki julkisella puolella terveyspalveluissa työskentelevät eivät voi tuntea jokaista alueen yhdistystä ja toimintaa. Digitaalisuuden ansiosta tietoa saadaan kuitenkin koottua yhteen.
Hän kertoo hyvänä esimerkkinä Pohjois-Savon Vertaistuenkeskuksen Hyvinviontitarjotin.fi-sivuston, joka kokoaa toimijoita yhteen.
