Pääkirjoitus: Soteen vauhtia

Kuntalehden 10/2020 pääkirjoitus

Vuosituhannen sote-uudistus nytkähti syyskuun loppupuolella eteenpäin, kun laaja lausuntokierros päättyi. Lakiluonnoksesta annettiin kesän ja syksyn aikana kaikkiaan 773 lausuntoa. Lakiesitys aiotaan antaa eduskunnalle joulukuussa. Siinä säädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä.

Luonnos sai paljon kritiikkiä, ja esimerkiksi Kuntaliiton lausunnossa todettiin, että kuntien ja kaupunkien näkökulmaa ei ole riittävästi huomioitu. Kunnat itsessään olivat hyvinkin kriittisiä laidasta laitaan, mutta kaikkein kipakinta lausumista löytyi niistä kunnista ja kuntayhtymistä, joiden tekemiä sote-ulkoistuksia uudistus yksiselitteisesti uhkaa sopimusten mitätöinnillä.

Toki kritiikki oli monin paikoin myös rakentavaa, kuten olla pitääkin.

                    *          *          *

Valtakunnan politiikassa oppositio ei sanojaan säästellyt, mutta merkittävää oli myös hallituspuolueiden rakoilu. Lausuntokierroksen päätyttyä RKP piti tärkeänä, että uudistuksen rahoitusta on vielä arvioitava uudestaan.

Monin paikoin uudistuksen rahoitus ja uudistuksesta johtuvat omaisuusjärjestelyt herättävät suurta huolta: koetaan, että vaarana on kiinteistöjen ja omaisuuden siirtäminen maakunnille ilman riittävää korvausta. Mutta velat jäävät täysimääräisinä jäljelle.

Sote-uudistuksen keskeinen rakenneratkaisu on luoda sote-maakunnat ja maakuntavaltuustot, joihin edustajat valitaan maakuntavaaleilla. Samalla syntyy viisi yhteistyöaluetta vaativampien palvelujen hoitamiseen. Kuulostaa demokratialta.

Olennaista on kuitenkin katsoa, mistä asioista maakuntavaltuusto päättää ja millä rahoilla. Yksi suurimpia maakuntavaltuustojen toimintaa rajoittavia toimintoja on rahoitus, joka tulee valtiolta. Valtuutetut päättävät kyllä strategiasta ja talousarviosta, mutta valtion vartioima rahakirstu sijaitseekin pääkaupungissa. Käytännössä valta olisi ministeriöillä ja myös yhteistyöalueilla, joiden kautta vaativimmat ja kalleimmat palvelut kulkevat.

                    *          *          *

Yksi esillä ollut näkökulma on syytä nostaa esille. Kuinka sote-maakunnat selviävät taloudellisesti ja toiminnallisesti? Pitääkö budjetti, onko tarpeeksi sote-henkilöstöä, kuinka kalliiksi erikoissairaanhoito tulee?

Kuntapuolella taloudellisesti heikkojen kuntien joutuminen valtiovallan selvitysmenettelyyn voi kestää kuusikin vuotta, jonka jälkeen ryhdytään junailemaan pakkoliitosta.

Sote-maakuntien kohdalla menettely on suoraviivaisempi. Jos maakunnalla on kaksi peräjälkeistä alijäämäistä vuotta, selvitys-menettely uhkaa.

Voikin olla, että koko järjestelmä on rakennettu siten, että joidenkin vuosien kuluttua maassamme on jäljellä enää viisi yhteistyöaluetta eli uutta maakuntaa nyt synnytettäväksi aiotun 21 sote-maakunnan ja Helsingin erityisratkaisun sijasta.

Sepä vasta sote-ratkaisu olisikin.

Markku Vento, päätoimittaja

 

Otsikkoa muokattu 8.10 klo 16.30: Korvattu sana puhtia sanalla vauhtia. Pääkirjoituksen otsikko myös painetussa lehdessä on Soteen vauhtia.