Hoiva-avustajien halveksuminen on häpeällistä
Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen väittää Kuntalehdessä (10/2020), että hoiva-avustajiksi hakeutuu ihmisiä, jotka eivät päihdeongelman vuoksi pääse opiskelemaan lähihoitajiksi. Väite on häpeällinen. Aivan kuin Rytkönen ei tietäisi, että tyypillinen hoiva-avustajaopiskelija on aivan normaali ihminen, jolle esimerkiksi elämäntilanne ei salli irrottautumista useamman vuoden lähihoitajaopintoihin. Hoiva-avustajaksi kouluttautumisen jälkeen tutkinnon täydentäminen lähihoitajaksi onnistuu monessa tapauksessa työn ohessa oppisopimuksella. Tätä mahdollisuutta monet hoiva-avustajaksi kouluttautuneet myös käyttävät. STM:n suositus, että hoiva-avustajakoulutuksen tulisi jatkossa koostua kahdesta Sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon kuuluvasta tutkinnon osasta, vahvistaa tätä koulutuspolkua entisestään.
Koska toistuvasti esitetään pelko, että hoiva-avustajilla korvattaisiin muita ammattiryhmiä, niin todettakoon vielä kerran: Hoiva-avustajilla on oma paikkansa vanhustyössä ja heidän tulee tehdä oman osaamisensa mukaisia tehtäviä. Hoiva-avustajilla ei saa korvata lähi- tai sairaanhoitajia, ja valvonnan tulee tässä toimia. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä. Tehynkin luulisi tämän tietävän, kun kerran STM:n työryhmissä olemme tuottaneet yhteisen näkemyksen vanhuspalvelulaista ja mitoituksen periaatteista.
Väite, että nyt luodaan matalapalkka-ammattia, on paitsi virheellinen, myös vahingollinen. Tosiasiassa hoiva-avustajia on työelämässä jo runsaasti, ja heitä myös palkataan yhä enemmän. Nyt ei siis luoda matalapalkka-ammattia, vaan luodaan vakiintunut ja tasalaatuinen koulutus työelämässä jo olevalle ammattikunnalle. Tehy on esittänyt, että hoiva-avustajan koulutukseksi riittäisi vain yksi tutkinnon osa Puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan ammattitutkinnosta, ja hoiva-avustajan nimike tulisi olla tukipalvelutyöntekijä. Siis vielä vähäisempi koulutus, jossa on aivan olemattomat mahdollisuudet puuttua opintoihin soveltumattomuuteen, ja kirsikkana kakun päällä ammattinimike, josta pieninkin viittaus vanhusten kohtaamiseen on riisuttu. On pakko kysyä: Tälläkö mallilla ne palkat saadaan nousuun?
Vanhustyön kriisi on myös todellinen: työvoimapula on paikoitellen todella suurta, henkilöstöstä yhä useampi kokee väkivaltaa tai sen uhkaa työssään säännöllisesti. Lisäksi työ- ja palkkaoloissa olisi kehitettävää kaikilla ammattiryhmillä. Näissä oloissa tuntuu pahalta, että kohtuullisen matalapalkkaisia ammattilaisia edustavan ammattiliiton edustaja hyökkää vielä matalapalkkaisemman ammattiryhmän kimppuun sen sijaan, että yhdessä lähdettäisiin ratkomaan edellä mainittuja alan akuutteja ongelmia. Vihamielisyys toista ammattiryhmää kohtaan tuskin nostaa vanhustyötä jaloilleen. JHL:n jäsenistössä on hoiva-avustajia, lähihoitajia ja sairaanhoitajia samoin kuin monia muita vanhustyössä ja eri laitoksissa toimivia ammattilaisia. Arvostamme heistä jokaisen työpanosta, ja peräänkuulutamme kaikilta keskustelun osapuolilta kunnioittavaa käytöstä, johon myös arvostavat sanavalinnat kuuluvat. Kukaan ammattilainen ei ansaitse kuulla olevansa ei-toivottu, ja vähiten sellaista puheenpartta odottaisi toisen naisvaltaisen ammattiliiton puheenjohtajalta.
Inhimillisempää keskustelukulttuuria toivoen,
Päivi Niemi-Laine, puheenjohtaja JHL ry.
