Asiantuntija-artikkeli: Omaishoidon kehittämisestä hyötyä myös kunnille

Syvällinen ymmärrys omaishoitajan päivittäin kohtaamista haasteista ja omaishoitoon liittyvien kustannusten arvioinnista auttavat yksittäistä kuntaa pohtimaan juuri heille sopivia toimenpiteitä, joilla tuetaan sujuvaa omaishoitotyötä sekä omaishoitajien hyvinvointia ja turvallisuutta. Oletuksena on, että panostaessaan omaishoitajien hyvinvointiin ja turvallisuuteen omaishoitajien terveys ja jaksaminen paranevat, mikä puolestaan vähentää omaishoitajien itse tarvitsemaa terveydenhuoltoa, kriisipalveluita sekä omaishoidettavien mahdollista siirtymistä kodin ulkopuoliseen hoitoon. Tästä seuraa kunnille kustannussäästöjä.

Omaishoidettavat käyttävät hyvin erilaisia palveluja, kuten Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueen omaishoidettavien palvelujen käytön tarkastelu osoittaa. Kolmen vuoden tarkastelujakson aikana vähiten sairaanhoitopiirin palveluita käyttänyt omaishoidettava käytti vain yhtä palvelua, kun taas eniten palveluita käyttänyt omaishoidettava käytti yhteensä 2 839 palvelua. Omaishoidon kustannukset vaihtelevat laskentatavasta riippuen, mutta huomioitaessa omaishoidon tuki (440 euroa kuukaudessa) ja omaisen vapaapäivät (tehostettua palveluasumista käyttäen 186 euroa vuorokaudessa, kolme vapaapäivää kuukaudessa), olisivat omaishoidon kustannukset noin 12 000 euroa vuodessa. Mikäli kustannuksiin lasketaan mukaan palvelut perheelle (kuten palveluohjaaja ja apuvälineet), omaishoidettavan käyttämät muut palvelut (kuten kuljetuspalvelut) ja omaishoitajaa tukevat palvelut (kuten hyvinvointi- ja terveystarkastukset sekä koulutus), voivat kokonaiskustannukset vuodessa vaihdella 20 000 – 30 000 euron välillä.

Vaihtoehtoisia hoito- ja asumiskustannuksia tarkastellessa puhutaan muun muassa kotihoidosta, tehostetusta palveluasumisesta, perhehoidosta ja vanhainkodista. Riippuen hoidon vaativuudesta ja asumismuodosta, vaihtelevat vaihtoehtoisten hoito- ja asumismuotojen kustannukset yksilöä kohden vuodessa noin 36 000 eurosta 78 000 euroon. Omaishoidossa olleille hoidettaville (60 000 sitovaa hoitoa tarvitsevaa) olisivat arvioidut vaihtoehtoiset hoito- ja asumiskustannukset noin 3,02 mrd. euroa vuodessa. Näin ollen yhteiskunta hyötyy omaishoidosta huomattavasti.

Omaishoito ei ole vähentymässä. Päinvastoin, ikääntyvän väestön myötä omaishoidon tarve kasvaa tulevaisuudessa huomattavasti, jolloin on tärkeää huolehtia omaishoitajien jaksamisesta. Omaishoidon vaikutusten ja kustannusten määrittäminen on kuitenkin monimutkaista: On vaikea arvioida, mitkä palvelut ja osatekijät tuottavat säästöjä tai aiheuttavat kustannuksia. Lisäksi on haasteellista määrittää, miten palvelut vaikuttavat lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, mitä ja minkä tasoisia terveysongelmia ilmenisi omaishoitajille ilman heille suunnattuja palveluja, sekä mitä kyseisten terveysongelmien hoito tulisi yhteiskunnalle maksamaan.

Työelämästä on kuitenkin opittu työhyvinvointipanostusten tuovan yrityksille selkeitä hyötyjä. Samaa periaatetta soveltaen voimme olettaa omaishoitajan tarvitsevan vähemmän sosiaali- ja terveysalan palveluita ja jaksavan hoitaa läheistään pidempään, mikäli hänen (työ)hyvinvointiinsa kiinnitetään huomiota. Tällöin omaishoidettavaa ei tarvitse siirtää kodin ulkopuoliseen hoitoon.

Omaishoitajien hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttavia haasteita ovat muun muassa byrokratia ja siihen liittyvät asiat, kuten tiedonsaannin vaikeus, päätöksenteon hitaus, päätösten koettu epäoikeudenmukaisuus ja valituskierteet, sekä perhesuhteisiin ja talouteen liittyvät kysymykset.

Lisäksi fyysinen kuormitus, tapaturmat, ja tuki- ja liikuntaelinvaivat vaikuttavat omaishoitajiin negatiivisesti. Yhteiskunnan omaishoitajille tarjoamissa palveluissa tulee keskittyä ennakoidusti hyvinvointia tukevaan toimintaan ja ottaa huomioon omaishoitajien yksilölliset tarpeet. Oulun yliopiston tuotantotalouden yksikön tutkimuksessa tunnistettiinkin tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi palvelujärjestelmän kehittämisen lisäksi omaishoitajien mielen hyvinvoinnin tukeminen, sekä omaishoitajien tuki- ja liikuntaelinvaivojen ehkäiseminen.

Maria Lindholm

Marja Keväjärvi

Kirjoittajat ovat työhyvinvoinnin, työturvallisuuden ja tuottavuuden tutkijoita Oulun yliopistossa. Tutkijat ovat julkaisseet aiheesta raportin Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisusarjassa.