Kuntalaisten luottamus kunnalliseen päätöksentekoon kohentunut - moni epäilee silti päätöksenteon oikeudenmukaisuutta ja tasavertaisuutta
Vain 22 prosenttia kuntalaisista oli sitä mieltä, että oman kotikunnan päätöksenteko on oikeudenmukaista ja kohtelee tasavertaisesti eri väestöryhmiä. Piirros: Matti Pikkujämsä
Ihmiset luottavat kuntapolitiikkaan vuosi vuodelta enemmän. Kuntaliitto on kartoittanut kuntalaisten suhtautumista kunnalliseen päätöksentekoon ja päättäjiin osana suurta kuntalaistutkimusta. Tulosten perusteella kuntalaisten luottamus on kohentunut tasaisesti läpi tarkastelujakson, niin että jokaisessa mittauksessa suhtautuminen on ollut myönteisempää tai vähintään yhtä hyvää kuin aiemmin.
Kuntalaiset ovat arvioineet luottamustaan kunnalliseen päätöksentekoon asteikolla 1–5. Luottamusindeksin keskiarvo oli 2,98 vuonna 2020. Tarkastelujakson alussa, vuonna 1996 sama luku oli 2,7.
– Kunnissa on tehty paljon systemaattista työtä sen eteen, että päätöksenteko olisi aiempaa läpinäkyvämpää ja paremmin kuntalaisia osallistavaa, sanoo Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom.
Teknologinen kehitys on antanut kunnille myös mahdollisuuden uudenlaiseen viestintään omien verkkosivujen ja somealustojen kautta.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kuntaliiton Kuntalaistutkimus 2020 -kyselyyn vastasi viime keväänä yli 10 000 suomalaista. Kyselytutkimus on toteutettu osana Kuntaliiton Erilaistuva KuntaSuomi 2025 -tutkimusohjelmaa, jossa on mukana 43 eri kokoista kuntaa eri puolilta Suomea.
Suhtautuminen yhä pikemmin kriittistä
Vaikka kehityssuunta on myönteinen, kuntapolitiikka herättää ihmisissä yhä epäluuloa. Suurin osa kuntalaistutkimukseen vastanneista suhtautui kunnalliseen päätöksentekoon ja päättäjiin neutraalisti. He eivät olleet esitettyjen väitteiden kanssa sen paremmin samaa kuin eri mieltäkään.
Kunnalliseen päätöksentekoon epäluuloisesti suhtautuvia kuntalaisia oli kuitenkin enemmän kuin luottavaisia.
– Vaikka tasaista positiivista kehitystä on vuosien saatossa onneksi tapahtunut, on kuntalaisten luottamuksen rakentamisessa yhä parannettavaakin, Marianne Pekola-Sjöblom sanoo.
Myönteisimmin kuntalaiset arvioivat kunnan palveluista tiedottamisen riittävyyden ja kunnan päättäjien kyvyn turvata hyvän elämän edellytykset omassa kunnassa. Silti jopa neljäsosa vastaajista koki, etteivät kunnan päättäjät turvaa hyvän elämän edellytyksiä.
Vain 22 prosenttia kuntalaisista oli sitä mieltä, että oman kotikunnan päätöksenteko on oikeudenmukaista ja kohtelee tasavertaisesti eri väestöryhmiä. Samaan aikaan lähes kolmasosa ilmoitti, ettei tasa-arvo toteudu.
Vaikka kunnat ovat viime vuosina tehneet paljon töitä asukkaiden osallistamisen eteen, ainoastaan viidesosa vastanneista koki, että kunnassa kuunnellaan tarpeeksi kuntalaisten mielipiteitä. Samalla reilu kolmasosa vastasi, ettei kuntalaisia kuulla riittävästi.
Kuntalaisten kriittisyys ei ole Pekola-Sjöblomin mukaan ainoastaan huono asia.
– Demokratiatutkijat ovat usein sitä mieltä, että kriittinen väestö on terveen demokratian merkki.
Se ei tarkoita, etteikö kunnallisilla päättäjillä olisi joiltain osin peiliin katsomisen paikka.
– Tulevissa kuntavaaleissa valittavilla valtuutetuilla on keskeinen rooli luottamuksen rakentamisessa, erityisesti avoimuuden ja vuorovaikutuksen kehittämisen kautta, Pekola-Sjöblom toteaa.
– Kuntapäättäjien kannattaa myös kiinnittää entistäkin enemmän huomiota oikeudenmukaiseen päätöksentekoon ja eri väestöryhmien tasavertaiseen kohteluun.
Taloustilanne ja poliittiset kiistat laskivat luottamusta
Kuntalaisten luottamuksessa oli suuria kuntakohtaisia eroja. Vaikka tarkastelujakson keskiarvo on kehittynyt myönteiseen suuntaan, joissain kunnissa muutos on ollut kielteinen.
Tulosten perusteella kuntalaisten palvelutyytyväisyys heijastuu kuntalaisten kokemaan luottamukseen. Samalla muutokset kunnan taloustilanteessa ja kunnan päätöksentekoilmapiirissä aiheuttavat herkästi luottamuksen laskua.
Aiemmin tehty kuntapäättäjien ilmapiiriarvio korreloi vahvasti kuntalaisten mielipiteiden kanssa, Pekola-Sjöblom kertoo.
– Jos kunnassa on eripuraa puolueiden välillä ja päätöksenteon ongelmista on käyty runsaasti julkista keskustelua, näkyy se kuntalaisten luottamuksessa.
Päättäjillä on itse mahdollisuus vaikuttaa juuri kotikunnan poliittiseen ilmapiiriin. Pekola-Sjöblomin mukaan olisikin hyvä, että paikalliset kuntapuolueet vahvistuisivat kuntapolitiikassa. Nyt valtakunnan politiikkaan kuuluvat kiistat tunkevat usein myös valtuustoihin.
Huono taloustilanne rokottaa niin ikään kuntalaisten luottamusta päätöksentekoon, vaikkei tilanteen kääntäminen ole aina paikallisista päättäjistä kiinni.
– Kuntalaisten arvio taloustilanteesta vastaa usein kunnan talouden todellista tilaa, Pekola-Sjöblom sanoo.
Kuntalaisten luottamus kunnan päätöksentekoon on yhteydessä myös kuntarakenteellisiin tekijöihin kuten kunnan kokoon. Luottamus oli suurinta 10 001–20 000 asukkaan tutkimuskunnissa ja heikointa 50 001–100 000 asukkaan kunnissa.
Pekola-Sjöblomin mukaan 50 001–100 000 asukkaan kaupunkien huono tulos johtui osin juuri taloustilanteesta. Moni tutkimuksissa mukana olleista tämän kokoluokan kunnista, kuten Mikkeli ja Salo, kärsii talousongelmista.
Suurissa kunnissa tehdään paljon työtä asukkaiden osallistamisen eteen, mutta osallisuuden kokemuksen välittäminen voi silti olla vaikeaa.
– Pienissä kunnissa onnistumisista viestiminen on helpompaa. Esimerkiksi Keiteleen ja Vöyrin hyvät tulokset näkyivät kuntalaisten mielipiteissä heti. Toisaalta pienet kunnat ovat haavoittuvaisempia, jos niillä lähtee menemään huonosti, Pekola-Sjöblom arvioi.
Luottavaisimpia ovat nuorimmat ja vanhimmat
Kunnan ominaisuuksien ja tilanteen lisäksi kunnan päätöksentekoon kohdistuvaan luottamukseen vaikuttivat vastaajien ominaisuudet, kuten ikä, sukupuoli, äidinkieli ja koulutus.
Vastausten perusteella naiset suhtautuvat kunnalliseen päätöksentekoon miehiä luottavaisemmin. Ruotsinkielinen väestö on puolestaan luottavaisempaa kuin suomenkielinen väestö. Korkeakoulutuksen omaavien keskuudessa luottamus oli niin ikää selvästi suurempaa kuin vähemmän koulutettujen keskuudessa.
Vastaajan ominaisuuksien lisäksi myös vastaajan asuinpaikka ja suhde kotikuntaan vaikuttivat koettuun luottamukseen. Kuntakeskuksessa asuvat luottivat kunnalliseen päätöksentekoon enemmän, kuin keskustan reuna-alueilla, lähiössä tai haja-alueella asuvat. Korkeintaan viisi vuotta nykyisessä kunnassa asuneet olivat luottavaisempia kuin sitä pidempään kunnassa asuneet vastaajat.
– Tulokset osoittavat, että luottamuksen kokemukseen vaikuttaa moni taustatekijä. Kiinnostavaa on myös se, että nuorinta ja vanhinta ikäluokkaa edustavat ovat luottavaisempia, kuin 30–69-vuotiaat, Pekola-Sjöblom toteaa.
”Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”.
Näin Ruotsin valtakunnankansleri Axel Oxenstierna (1583–1654) rohkaisi poikaansa, joka edusti maataan kolmikymmenvuotisen sodan rauhanneuvotteluissa kokeneiden diplomaattien seurassa ja epäili omia kykyjään.
Uskomatonta, mutta totta: Oxenstiernan sanat pätevät täysin myös tänään.