Kesähelteillä pormestarikunnissa ja kaupungeissa on rakenneltu alkavan valtuustokauden  pormestariohjelmia. Tampereella ohjelma on saatu kaiketi kohtuullisen lopulliseen muotoon ja joka julkaistaneen elokuun puolella.

Suomen kaupungeista Tampere siirtyi ensimmäisenä nykyiseen pormestarimalliin vuonna 2007. Helsinki siirtyi pormestarimalliin 2017. Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi pormestarimalliin siirtymisen lokakuussa 2019. Pormestarijärjestelmä on käytössä myös muutamassa pienemmässä kunnassa. Espoon kaupunki ei vastíkään lämmennyt pormestarijärjestelmään siirtymiselle.

Tässä yhteydessä pohditaan, mitä mahdollisia vaikutuksia pormestarijärjestelmällä on ollut kuntien toimintaan? Tässä yhteydessä nostetaan esille kaksi keskeistä teemaa; hallitus–oppositio-asetelma ja pormestari/apulaispormestari -jännite, kirjoittajan havaintojen pohjalta.

Pormestarijärjestelmä noudattaa varsin samanlaista kaavaa kuin maan hallituksenkin muodostaminen.

Hallituksen muodostaminen käynnistyy uuden eduskunnan järjestäytymisen ja valtiopäivien avajaisten jälkeen. Vaaleissa eniten kansanedustajia saaneen eduskuntaryhmän edustaja kutsuu ryhmien edustajat neuvotteluun, jossa sovitaan hallitusneuvottelujen tunnusteluvaiheen vetäjästä.

Hallitustunnustelija jakaa ryhmille listan kysymyksiä, joilla hän selvittää puolueiden näkemyksiä hallituksen muodostamisen kannalta keskeisiksi katsomiinsa kysymyksiin.

Sovittuun määräaikaan saamiensa vastausten ja eduskuntaryhmien kanssa käymiensä keskustelujen perusteella hallitustunnustelija ilmoittaa, minkä eduskuntaryhmien kesken neuvottelut uuden hallituksen muodostamiseksi aloitetaan.

Tämän jälkeen käynnistyvissä varsinaisissa hallitusneuvotteluissa neuvotellaan hallituksen ohjelmasta ja sovitaan ministerien määrästä sekä ministerisalkkujen jakautumisesta ja työnjaosta puolueittain. (Valtioneuvoston viestintäosasto 15.4.2019)

Kunnissa suurimman valtuustopuolueen tai valtuustoryhmän pormestariehdokas ryhtyy neuvotteluihin valtuustoryhmien kanssa ns. pormestariohjelmasta, jota voidaan verrata maan hallitusohjelman rakentamiseen. Jos ja kun riittävä valtuustoryhmien yksimielisyys pormestariohjelmasta saavutetaan, ko. ryhmät allekirjoittavat ja sitoutuvat pormestariohjelman toteuttamiseen alkavalla valtuustokaudella.

Mutta entä sitten, jos kaikki valtuustoryhmät eivät pormestarikoalitioon liitykään, kuten hetki sitten kävi Tampereella. Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto jäivät koalition ulkopuolelle. Mitä tämä voi tarkoittaa valtuustotyöskentelylle kokonaisuudessaan? Mahdollisesti ja todennäköisesti sitä, että kuntien valtuustojen toiminnasta tulee eduskunnan toiminnan tavoin hallitus–oppositio-perustaisia.

Kuntien ja kaupunkien toiminta ei ole perinteisesti perustunut hallitus–oppositio-asetelmaan.

Kuntien ja kaupunkien toiminta ei ole perinteisesti perustunut hallitus–oppositio-asetelmaan. Kunnissa muodostuu luonnollisesti eri poliittisten ryhmien välisiä näkemyseroja, joista on neuvoteltu tilanne- ja tapauskohtaisesti. Sen sijaan pormestariohjelma (kuten hallitusohjelma), luo jo valtuustokauden alkuun hallitus–oppositio-asetelman, joka johtaa vääjäämättä eduskuntalaitoksen tapaiseen toimintaan myös kunnissa.

Onko tämä hyvä asia kuntien ja kaupunkien kehittämisen näkökulmasta? Pormestariohjelman laatimista voidaan pitää perusteltuna siitä näkökulmasta, että sen allekirjoittaneet ryhmät tietävät mitä asioita ja teemoja alkavalla valtuustokaudella nostetaan esille.

Negatiivisena asiana voitaneen pitää sitä, kuten olemme mm. eduskunnan kyselytunneilla saaneet huomata, valtuustotyöskentelystä tulee eduskunnan tavoin repivää ja joka on vähemmän yksituumaista, kuten perinteisessä kuntamallissa on totuttu tai ainakin siihen on  pyritty. Pormestarijärjestelmä on omalta osaltaan vahvasti myötävaikuttamassa hallitus–oppositio-asetelman syntyyn myös kunnissa.

Pormestarijärjestelmän toinen negatiivinen ulottuvuus on pormestarin ja apulaispormestareiden välinen suhde. Tapana on, että apulaispormestaripaikat jyvitetään puolueiden kuntavaaleissa saaman kannatuksen pohjalta. Demokratian näkökulmasta tämä on varsin perusteltua ja relevanttia, mutta arki saattaa muodostua toiseksi.

Helsingissä pormestari Vapaavuori on otattanut tiukasti yhteen apulaispormestareiden kanssa kaupungin kehittämiseen liittyvissä asioissa. Näin tapahtuu myös maan hallituksen toiminnan osalta, josta tuoreena esimerkkinä ilmasto- ja metsäkeskustelu ja se miten eri hallituspuolueet tulkitsevat hallitusohjelman kirjaukset ko. kysymyksissä.

Pormestarijärjestelmässä on varmasti hyvätkin puolensa, mutta edellä mainittujen, hallitus–oppositio-asetelma ja pormestari/apulaispormestari -jännitteet ovat erittäin merkittävinä haasteina niissä kunnissa ja kaupungeissa, joissa pormestarijärjestelmä on olemassa.

Pormestari/apulaispormestari -jännitemahdollisuus on lähtökohtaisesti henkilösidonnainen, mutta jonka taustalla voivat olla myös vahvat poliittiset intressit, kuten Helsingin osalta on nähty. Hallitus–oppositio-asetelman muodostumisen kehittymistä kannattaa seurata erittäin tarkasti niiden kuntien ja kaupunkien osalta, joissa pormestarijärjestelmä tällä hetkellä on.

Kuntahallinnossa hallitus–oppositio-asetelmaa on perinteisesti pyritty välttämään viimeiseen saakka. Pormestarijärjestelmä luo tähän kehitykseen otollisen maaperän, jota on tarkoituksenmukaista seurata sekä tutkimuksen, että lainsäädännönkin näkökulmasta.

Kuten edellä todettiin, pormestarijärjestelmässä on varmasti hyvätkin puolensa. Voitanee kuitenkin olettaa, etteikö pormestarijärjestelmästäkin löydy valuvikoja. Hallitus–oppositio-asetelman vahvistuminen on tästä yksi valitettava esimerkki.

Yli puoluerajat (valtuustoryhmät) välisestä konsensuksesta siirrytään kohti Arkadianmäellä harjoitettavaa repivää ja yhteistyöhalutonta, populistista politiikkaa myös kunnissa. Onko tämä toivottava ja tavoiteltava olotila kunnissa? 

Yksinkertaisin hallitus–oppositio-asetelman ja pormestari/apulaispormestari -jännitteen purkaja on se, että apulaispormestareita ei jatkossa nimitetä.

Kirjoittaja on velvoitettu esittämään ongelmaan ratkaisun. Yksinkertaisin hallitus–oppositio-asetelman ja pormestari/apulaispormestari -jännitteen purkaja on se, että apulaispormestareita ei jatkossa nimitetä. Tämä takaa mm. puolueiden näkökulmista riippumattoman valmistelun (virkamiesvalmistelu), johon mm. Helsingin johtaminen on kosahtanut. ”Yksipäinen pormestarimalli” takaa riittävän ja toivotun poliittisen johtajuuden, jota viime vuosina kunnissa on peräänkuulutettu.

Sanotaan, että oppositio sparraa hallitusta. Näin ei kuitenkaan käytännössä tapahdu myöskään Arkadianmäellä. Hallitus–oppositio-asetelman muodostuminen kuntiin ja kaupunkeihin on vaarallinen kehityssuunta, jonka ei toivoisi niihin rantautuvan, ellei järjestelmää viilata edellä mainitun ”yksipäisen pormestarimallin” suuntaan. Nykyinen kehityssuunta romuttaa perinteisen kuntajärjestelmämme idean. Hallitus–oppositio-asetelmaa ei voi kutsua tervetulleeksi. 

Olli-Pekka Salminen

Kirjoittaja on hallintotieteiden maisteri, pääaineena kunnallisoikeus

Luitko jo?