Kinastelu terveysasemien sijainnista ei synnytä alueuudistuksessa uutta demokratiaa
Kuinka hyvin demokratiaa toteuttaa neljän vuoden välein vaaliuurnaan pudotettava äänestyslappu?
Alueuudistuksessa on mahdollista nostaa osallisuutta ja osallistumista sekä samalla demokratiaa uudelle tasolle.
Tämä ajatus on keskeinen Sitran vetämässä työryhmässä, joka suunnittelee ja kehittää alueille sopivia kansalaisosallistumisen malleja. Työryhmässä on mukana Sitran ja hyvinvointialueiden lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö sekä oikeusministeriö.
Johtava asiantuntija Joonas Leppänen Sitrasta sanoo, että uusi hallinnon taso tuo mukanaan mahdollisuudet miettiä demokratiaa uusista näkökulmista.
– Tämänhetkinen demokratia on kärjistettynä käytännössä sitä, että käymme pudottamassa neljän vuoden välein paperin puupönttöön. Vaaleja ja äänestyksiä tarvitsemme edelleen, mutta parlamentaarisuuden rinnalle tarvitsemme uusia tapoja toteuttaa demokratiaa.
Jos äänestysaktiivisuus jää alle 50 prosentin, on relevanttia kysyä, kuinka hyvin demokratia toteutuu.
Leppäsen mielestä nyt olisikin ymmärrettävä, että uudet demokratian tavat on kytkettävä olemassa oleviin ja saada mukaan nykyistä suurempia kansanjoukkoja.
Osallistumisen malleja alueille
Kuntaliitto on vastikään julkaissut hyvinvointialueita varten hallintosääntömallin. Sitrassa on nyt ajatus, että se voisi yhdessä alueiden kanssa tehdä pohjan osallistumisohjelmaa varten. Kukin hyvinvointialue voisi räätälöidä mallia omiin tarpeisiinsa.
Yksi tärkeä näkökulma on lisätä vaikuttamisen mahdollisuuksia ennen kuin asioista päätetään.
– On hyvin tiedossa, että alueuudistus etenee hurjaa vauhtia eteenpäin ja että alueilla on valtavasti asioita tehtävänään. On riski, että osallistuminen ja demokratia jäävät uudistuksessa toisarvoisiksi, Leppänen kertoo.
Hän mainitsee, että yhteisissä tapaamisissa Sitran ajatukset osallisuuden lisäämisestä ovat saaneet tosi hyvän vastaanoton. On koettu huojentavaksi, että demokratian keinoja pohditaan yhdessä.
Leppäsen mielestä nyt on olennaista, että osallistumisen rakenteiden ydinasiat otetaan alueilla esille. Toisin sanoen selvitetään, minkälainen rakenne on sellainen, jolla saadaan parhaat mahdolliset palvelut asukkaille. Entä miten voidaan toteuttaa sotepalvelujen integraatio parhaalla tavalla sekä kuinka mahdollistaa asukkaiden vaikutusmahdollisuudet?
Koko alueen edustajat
Ennen aluevaaleja on puhuttu paljon siitä, vievätkö kasvukeskukset kaiken äänivallan ja unohtuvatko pienet syrjäisemmät kunnat.
– Nyt pitää ymmärtää, että valtuutetut edustavat koko aluetta, eivät yksittäisiä kuntia.
Kansalaiset hyvinvointialueen eri puolilta on saatava keskustelemaan. Puolueet ovat olleet perinteisesti kanavia, joiden kautta mielipiteitä on tuotu esiin. Kaikille ihmisille puolueiden välityksellä toimiminen ei ole luontevaa, ideaalia tai motivoivaa.
Julkista keskustelua onkin aktivoitava. Leppänen kertoo esimerkkinä alueiden vaikuttajafoorumit.
– Ne ovat lautakuntia avoimempia ryhmiä, joissa voisi olla luottamushenkilöiden lisäksi satunnaisotannalla mukaan tulevia asukaita ja esimerkiksi järjestöjen edustajia.
Myös digitaalisia välineitä on mahdollista hyödyntää demokratiaa lisättäessä.
– Periaatteena on, että uudet mallit ovat toisenlaisia kuin nyt olemassa olevat. Jokaisen alueen olisi valittava itselleen parhaiten sopivat.
”Missä säilyy terveysasema” -keskustelu ei ole rakentava
Kun julkista keskustelua käydään vaikkapa vaikuttajafoorumeissa, on pidettävä huolta siitä, että niitä käydään rakentavasti. Kenenkään etu ei ole esimerkiksi vastakkainasettelu siitä, missä kunnissa terveysasemat säilytetään ja missä ne lakkautetaan.
– Rakentavampi keskustelu voidaan käydä vaikkapa siitä, millaiset palvelut asukkaat haluavat 30 minuutin ajomatkan päähän. Kun tilannetta alkaa pohtia tätä kautta, voi ilmetä, ettei terveysasema olekaan tärkein juttu vaan vaikkapa se, että pääsee helposti laboratorioon.
Leppänen sanoo, että kun asukkaat saadaan mukaan kertomaan haluamistaan lähipalveluista, he saavat samalla tietoa mahdollisista muutoksista. Tuolloin ei nouse sellaista vastustusta kuin muutoin tapahtuisi, mikä puolestaan auttaa tekemään palveluiden kehittämisestä tehokkaampaa ja vastaamaan asukkaiden tarpeisiin.
– Eri alueilla on erilaiset väestöpohjat, minkä tulee näkyä myös erilaisina palveluina.
Aktiivinen vuoropuhelu auttaa lisäksi saamaan asukkailta arvokasta tietoa näiden kokemuksista.
Toimivimmat keinot käyttöön
Kuinka realistisena pidät, että hyvinvointialueet alkavat kehittää uudenlaisia demokratian keinoja?
– Olen aika optimistinen. Maailma on muuttunut, meillä täytyy olla uusia osallistumisen tapoja, Leppänen sanoo.
Nyt rakenteille luodaan pohja, kuten myös hyvinvointialueiden hallintosäännöille. Leppänen sanoo, että alkuun uusia tapoja on mahdollista kokeilla ja ottaa niistä toimivimmat käyttöön.
Juuri näin. Täytyy todeta, että vaikka nykyisin moni laki velvoittaa kuulemaan ja osallistamaan asukkaita ja asukasryhmiä, niin kyllä siinä vielä on asenteissa paljon, paljon parannettavaa. On hieno juttu, että osallisuus ja osallistaminen nostetaan näkyvästi keskusteluun. Osallistamsen muotoja ja kokeiltuja tapoja on paljon, kumppanuuspöydistä järjestöfoorumeista kyläparlamentteihin saakka ja paljon muuta. Pääasia on, että ihmiset voivat olla osallisina kehityshankkeissa, ei pelkästään valmiin asian kommentoijina. . Ihmisille ei enää riitä neljän vuoden välein pelkkä äänestäminen. Ihmiset haluavat itse vaikuttaa siihen, miten palvelut toimivat ja millaisia palveluja kehitetään.
Sotekeskustelussa on kaksi hyvin ristiriitaista asiaa, hyvinvointialueen verotus ja tosiaan tämä kiistely terveysasemasta. Hyvinvointialueiden päättäjät siis valitaan demokraattisesti vaaleilla. Mutta valtio rahoittajana ohjaisi suvereenisti yli kansan valitsemien päättäjien, mihin ja miten raha käytetään. Tällehän nauravat aidanseipäätkin, tällaiselle demokratialle. Ja jos palvelut seinineen säilytetään kuntapohjaisina, menetetään mahdollisuudet tehdä toisin, paremmin.
Palvelut pitää olla ihmisen lähellä, mutta se voidaan tehdä monella uudella tavalla ja siitä olisi hyvä käydä keskustelua.