Kristiina Järvenpään mielestä kunnanjohtajan työssä parasta oli monipuolisuus – eläkepäivillään hän haluaisi nähdä ainakin tunturihaukan

Rantasalmen kunnanjohtajana vuodesta 2008 toiminut Kristiina Järvenpää jää eläkkeelle syyskuussa, mutta kertyneiden vuosilomien takia hän jätti työtehtävänsä jo toukokuussa.

Järvenpää aloitti kuntajohtajauransa 2006, jolloin hänet valittiin Suomenniemen kunnanjohtajaksi. Sitä ennen työskenteli Mäntyharjun kunnan palveluksessa, ensin henkilöstösihteerinä ja sitten. hallintojohtajana.

Kuntalehti kysyi Järvenpäältä, mikä kunnanjohtajan työssä on kiehtonut.

Miksi aikanaan halusit kunnanjohtajaksi?

– Ennen kuntajohtajaksi tuloani toimin hallintojohtajana. Silloin ajattelin, että kunnanjohtaja pääsee verkostoitumaan laajemmin ja on ensimmäisenä tiedonlähteillä kuntakenttää koskevissa muutoksissa.

– Kunnanjohtajan työssä on viehättänyt sen laaja-alaisuus ja monipuolisuus. On saanut palvella kuntalaisia vauvasta vaariin. Työssä kohtaa mittasuhteiltaan hyvin erilaisia asioita, tapaa hyvin erilaisia ihmisiä ja joutuu ratkomaan mitä moninaisempia ongelmia. Kun saa ratkaistuksi asioita ja vietyä hankaliakin asioita päätökseen, tuo se tyydytystä ja motivoi työhön.

– Ennen koronaa oli myös paljon liikkumista kunnan ulkopuolella ja se toi vaihtelua päiviin. Etätyöt ja -palaverit ovat mielestäni yksipuolistaneet työntekoa, mutta toisaalta on huomattu, että matkustaminen palavereihin ei aina ole tehokasta ajankäyttöä.

Onko tehtävänkuvassa jotain sellaista, mistä et niin pitänyt?

– Luonteeseeni kuuluu, että en pidä rutiineista. Enkä siitä, että jokin asia pitäisi tehdä uudelleen. Onneksi kunnanjohtajan työssä ei näitä tällaisia juuri ole. Kunnanjohtaja voi itse vaikuttaa hyvin paljon tehtävänkuvaansa eli hän voi priorisoida tehtäviään haluamallaan tavalla. Kiire ja riittämättömyyden tunne voi joskus tuntua epämiellyttävältä tai ainakin stressaavalta.  

Kuntajohtajat vaihtuvat tiuhaan. He eroavat, heitä erotetaan ja he vaihtavat vilkkaasti työpaikkaa. Onko kuntajohtajan asema kohdallaan? Pitäisikö se olla turvatumpi?

– Tilanteita on varmasti monenlaisia. Yleisesti haluaisin, että kuntalakia tarkistettaisiin kunnanjohtajan irtisanomisen osalta. Nykyisin varsin pienellä vähemmistöllä valtuutettuja saadaan irtisanominen vireille, ja irtisanomisen peruste voi olla melkein mikä vaan. Johtajasopimukset ja niiden myötä erokorvaukset luultavasti vielä madaltavat kynnystä.

– Irtisanotulle tai irtisanoutumaan joutuneelle kokemus on todennäköisesti hyvin traumaattinen, ja myös kunnan maine tahraantuu helposti prosessissa. Seuraavalla kierroksella hakijajoukko saattaa olla oletettua vaatimattomampi, kun mahdolliset ehdokkaat miettivät minkälainen hallintokulttuuri mahtaa kunnassa olla.  

Myös poikasi (Juho Järvenpää, Sulkavan kunnanjohtaja) on kunnanjohtaja. Oletteko keskustelleet paljon kuntajohtamisesta? Mitä olet hänelle painottanut?

– Meillä on tosiaankin ollut Juhon kanssa poikkeuksellinen tilanne, kun olemme olleet naapurikunnissa kunnanjohtajina. Kunnillamme on perinteisesti ollut pitkä historia yhteistyössä, ja meilläkin on ollut paljon yhteisiä asioita pohdittavana ja sovittavana. Keskustelemme aika ajoin myös kuntajohtamisesta ja vaihdamme kuulumisia kentältä. En mielestäni ole varsinaisesti lähtenyt ohjeita antamaan, mutta toki omia kokemuksiani ja niistä johtopäätöksiä tulee kerrottua pitkän kuntauran varrelta.

Oletko viehättynyt pormestarimallista?

– Pormestarimallin käyttöönotto on valtuuston päätettävissä oleva asia, ja se sopii kenties johonkin kuntakulttuuriin. En kuitenkaan ole vakuuttunut siitä, että sen tulisi yleistyä kaikkiin kuntiin.

Mitä sait aikaan? Voitko nimetä jonkin yksittäisen onnistumisen kuntajohtajavuosiltasi, joka on jäänyt mieleen?

– Kuntajohtaja ei koskaan toimi yksin, eikä siten yksittäisiä onnistumisia tai epäonnistumisia pitäisi pelkästään omaan piikkiin laittaa. Monissa isoissa asioissa on tullut oltua mukana vuosien varrella. Mieleeni palaa esimerkiksi ne ajat, jolloin erilaisissa kunta- ja palvelurakenneuudistuksissa on pitänyt puolustaa oman pienen kunnan olemassaoloa.

– Rantasalmella sote-palveluiden ulkoistus pelasti aikanaan kunnan talouden ja toi kuntalaisille aiempaa paremmat palvelut. Monenlaisia kuntien yhteistyökuvioita olen ollut rakentamassa ja joskus myös purkamassa.

Entä mikä pettymys on erityisesti piirtynyt muistiin?

– Iso pettymys oli, kun Rantasalmen kunnan näkemystä suuntautumisesta Pohjois-Savon hyvinvointialueeseen ei huomioitu alueista päätettäessä. Asioissa on kuitenkin mentävä eteenpäin, kun päätökset on tehty. Olin myös aikanaan hyvin pettynyt, kun JJR-allianssi (Juva-Joroinen-Rantasalmi) purkautui. Siinä oli kuntien yhteistyö viety hyvin pitkälle ja kehittämismahdollisuuksia olisi vielä ollut paljon. 

Sano suorat sanat sote-uudistuksesta. Mitä mieltä olet siitä?

– Aika näyttää saavutetaanko uudistuksen tavoitteet. Paljon riippuu rahasta. Riittääkö rahat kunnille ja hyvinvointialueille? Pahimmillaan molemmille käy huonosti. Itse olisin rakentanut sote-uudistuksen toisin, mutta niillä korteilla pelataan, jotka ovat kädessä. Pääasia on, että sote-palveluita on tarjolla ja saavutettavissa tulevaisuudessakin riittävästi ja laadukkaasti myös harvempaan asutuilla alueilla.

Millaisen sote-uudistuksen olisit itse rakentanut?

– Olisin ainakin tehnyt alueista suurempia. Maakuntapohjaiset alueet ovat väestöpohjaltaan aivan liian pieniä. Olisin myös pohtinut erikoissairaanhoidon siirtämistä valtion vastuulle. En ole varma, tuovatko maallikkoluottamushenkilöt paljon lisäarvoa erikoissairaanhoidon päätöksentekoon.

Millaisena näet Rantasalmen kaltaisen kunnan tulevaisuuden?

– Itä-Suomen kehityksessä on tummia pilviä enemmän kuin aikoihin. Rantasalmella on kuitenkin paljon mahdollisuuksia ja vahvuuksia. Rantasalmen kaltaisten kuntien tulevaisuus oman elinvoiman lisäksi riippuu myös siitä, miten valtio osallistuu tehtävien rahoitukseen. Ensi vuoden alussa tehtävät ja rahoitus muuttuvat niin paljon, että on vaikea olla ennustajana, miten tasapaino löytyy. Paikallishallintoa tarvitaan kuitenkin aina ja uskon, että kaltaisillamme kunnilla on paikkansa kuntakentässä jatkossakin.

Mitä aiot nyt tehdä, kun kuntajohtaminen jää taakse? Kiinnostaako kuntapolitiikka?

– ”Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan” -lausahdus pätee tässä. Kuntapolitiikka ei ole kuitenkaan suunnitelmissani. Mieluummin keskittyisin nyt harrastuksiin, läheisiin ja vaikka vain olemiseen.

Lintuharrastuksesi varmaankin jatkuu edelleen? Mitä tavoittelet seuraavaksi sillä saralla? Millainen tämä kevät ja alkukesä on ollut? Onko kiikarisi tavoittaneet jotain erityisen kiinnostavia lintuja?

– Lintuharrastus jatkuu ja toiveissa on käyttää siihen entistä enemmän aikaa. Olisi mukava päästä taas ulkomaille lintumatkoille. Ne ovat jääneet tekemättä korona-aikaan. Tavoitteena on, kuten varmaan monissakin harrastuksissa, kehittyä aina paremmaksi. Yhtenä tavoitteena voisi olla, että saavuttaisin 400 pinnan rajan kotimaassa. Se ei ole mahdotonta, mutta omalla kohdallani kyllä hyvin vaikea tavoite. Nyt minulla on 324 lajia havaittuna Suomessa. Minulta puuttuu muun muassa tunturihaukka, ja sen haluaisin ehdottomasti nähdä.

– Tänä keväänä olen retkeillyt kenties normaalia vähemmän ja siihen on yksi syy polttoaineen hinta. Tulee harkittua enemmän mihin lähtee ja mitä voi mahdollisesti nähdä. Kylmähkö kevät ja alkukesä on myös näkynyt linnustossa. Tämän kevään harvinaisuuksia ja pikkuharvinaisuuksia kiikarissa ovat olleet mustanmerenlokki, mustatiira, kattohaikara, kuningaskalastaja ja kiljukotka.