Lausuntopalaute poiki TE-uudistuksen lakiesitykseen joitakin kuntien toivomia linjauksia – mutta ei toivottua järjestämisvastuuta jokaiselle kunnalle
TE-uudistuksen taustalla on ajatus siitä, että kun työllisyyspalvelut, kunnan koulutuspalvelut sekä elinkeinopalvelut ovat saman järjestäjän vastuulla tukevat palvelut nopeamman työllistymisen tavoitetta ja alueen elinkeinoelämän tarpeita. Kuva: Miska Puumala
Lakiesitykseen työllisyyspalvelujen siirtämisestä kuntien vastuulle tehtiin heinäkuussa joitakin muutoksia lausuntopalautteen perusteella.
Palautetta lakiesitysluonnos TE-palvelut 2024 -uudistuksesta keräsi runsaasti: lausuntoja tuli peräti 373 kappaletta.
Moni asia lakiesityksessä liikahti parempaan ja lausuntopalautetta huomioivaan suuntaan, arvioi kehittämispäällikkö Erja Lindberg Kuntaliiton Elinvoima ja talous -yksiköstä.
-Kuntien yhteinen toive oli kuitenkin, että järjestämisvastuu annetaan rahoitusvastuun lailla kaikille kunnille ja kunnat voisivat sopia yhteistoiminnasta vapaaehtoisesti kaikkia kuntalain yhteistoimintamuotoja käyttäen.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Uudistuksen on tarkoitus siirtää TE-palvelujen järjestäminen kuntien vastuulle vuoden 2025 alussa. Uudistuksen tavoitteena on palvelurakenne, joka tukee työntekijöiden nopeaa työllistymistä ja lisää työ- ja elinkeinopalvelujen tuottavuutta, saatavuutta, vaikuttavuutta ja monipuolisuutta.
Kuntaliitto on halunnut järjestämisoikeuden jokaiselle kunnalle, mutta lakiesitysluonnoksessa palvelujen järjestämisen minimitasoksi oli määritelty 20 000 asukkaan työvoimapohja.
Tämä minimipohja sai kuntakentällä runsaasti kritiikkiä lakiesitysluonnoksen valmisteluvaiheessa.
Jos kunnan oma työvoimapohja ei riitä, kuntien tulisi esityksen mukaan luoda yhteinen työllisyysalue muiden kuntien kanssa, jotta kriteeri täyttyisi. Yhteistoiminta-alueiden tulisi olla työmarkkinoiden ja työssäkäynnin kannalta toimivia alueita ja yhteistoiminta-alueen muodostavien kuntien tulisi olla maantieteellisessä yhteydessä toisiinsa.
Ministerityöryhmä linjasi 7.7., että poikkeuksen myöntämiselle alun perin esitetty 17 000 henkilön työvoimapohjan alaraja poistetaan. Järjestämisvastuun poikkeuslupaa voitaisiin hakea saaristoisuuden, pitkien etäisyyksien sekä kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi sekä muutamien palvelujen järjestämiseen, niiden tarpeeseen sekä kustannuksiin liittyvien erityisten tekijöiden perusteella.
Kaikkia poikkeuslupia koskisi vaatimus siitä, että kunta tai työllisyysalue on osoittanut riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit työllisyyspalvelujen järjestämiseksi, ja ettei palvelutaso heikkenisi poikkeuksen seurauksena. Kunnan tai työllisyysalueen tulisi hakea poikkeuslupaa valtioneuvostolta ja liittää hakemukseen suunnitelma työvoimapalveluiden järjestämisestä.
-Yhteistoiminnassa olevat kunnat voisivat sopia viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä kuntalain säännöksistä poiketen. Järjestämisvastuun poikkeusperusteiden ja tuottamisen organisoinnin – eli se, että kaikki kunnat voivat tuottaa viranomaistehtäviä – yhdistelmä on uusi elementti ja tuo sinänsä tiettyä joustavuutta TE-palveluihin, Erja Lindberg toteaa.
Rahoitusmallin toimivuutta seurattava
TEM arvioi, että uudistuksessa luotava rahoitusmalli kannustaa kuntia kehittämään toimintaansa työllisyyttä edistäväksi siten, että uudistuksella saavutetaan 7 000–10 000 lisätyöllistä.
Kuntaliitto pitää tärkeänä TE-palveluiden rahoitusmallissa pääperiaatetta, että valtio sitoutuu korvaamaan tehtävävastuiden siirrosta aiheutuvat kustannukset kunnille täysimääräisesti.
Rahoitusuudistus on tässä kokonaisuudessa kokonaan uusi elementti, jonka vaikutuksia on kuitenkin mahdotonta ennakoida täysin, Erja Lindberg muistuttaa.
– Siitä ei saa muodostua kunnille taloudellisesti liian raskasta taakkaa. Rahoitusuudistuksen toimivuutta on seurattava tarkasti ja mahdolliset korjaustarpeet on tarvittaessa tehtävä ripeästi.
Lausuntopalautteen jälkeen ministerityöryhmä päätti muuttaa kunnille siirtyvien työvoimapalveluiden rahoituksen jakoperusteita. Rahoitusjärjestelmän toimivuuden arviointi on tarkoitus lisätä työllisyyden edistämisen valtakunnallisen neuvottelukunnan tehtäviin.
Uusissa linjauksissa rahoitusuudistuksessa työttömyyden painoarvoa nostettiin valtionosuusrahoituksessa 30 prosentista 50 prosenttiin, kuten Kuntaliitto ja useat kunnat esittivätkin.
Työikäisen väestön painoarvoa alennettaisiin 70 prosentista 50 prosenttiin. Kuntakompensaatiossa säilytetään poikkileikkausvuoden tarkastelu, mutta kompensaatiota korotetaan vuosittain kansaneläkeindeksin mukaisesti, jolloin kompensaatio ei vuosien saatossa reaalisesti alene. Tällä pyritään parantamaan rahoitusjärjestelmän toimivuutta.
Palkkatuen käyttö sovittiin myös Kuntaliiton ehdottaman mallin mukaiseksi eli siinä on nyt samat kriteerit sekä kunnille että muille työnantajille.
Lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyn aikana.
