Suorituskeskeisyys uuvuttaa lukiolaiset sairauslomalle saakka
Lukion suorittaminen pidennettynä kolmessa ja puolessa tai neljässä vuodessa on yksi keino saada opintoihin väljyyttä, sanoo opinto-ohjaaja Liisa Huhta. Kuva: Anrietta Kuosku
Yhä useampi lukiolainen uupuu opinnoissaan. Väsymyksestä, pitkistä päivistä ja ahdistuksesta on tullut lukiolaisten arkea, sanoo opinto-ohjaaja Liisa Huhta.
–Kaikki vähintäänkin tietävät jonkun uupuneen nuoren. Se kertoo ilmiön laajuudesta. Heitä, jotka joutuvat lukion aikana burn outin takia sairauslomalla, on todella paljon.
Viime viikolla kirjakauppoihin ilmestyi Huhdan kirja Uupuneet nuoret pärjääjät. Hän haastatteli siihen 35 uupunutta lukiolaista.
–Kyseessä ei ole uusi ilmiö. Tehokkuusajattelu ja suunnitelmallisuus ovat jo vuosia valuneet aikuisilta nuorille. Tavoitteellisuutta edellytetään aina vain nuoremmilta.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Monelle lukiolaiselle ylioppilaskirjoitukset ovat “kunnon mörkö”, kuten Huhdan kirjaansa haastattelema Iiris toteaa.
–Mitä lähemmäksi ne tuli sitä enemmän ahdisti. Jotenkin tuntui, että ne määrää sitten ihan kaiken jatkossa, Iiris kertoo kolme vuotta lukiosta valmistumisen jälkeen.
Huhdan mukaan nuorille teroitetaan turhan varhain, kuinka heidän valinnoillaan ja koulumenestyksellään on vaikutusta tulevaisuuteen.
–Koulu ja lukio on vain yksi osa nuoren elämää. Minusta 16-vuotiaiden ei vielä tarvitsisi miettiä tulevaisuutta, vaan sitä, mitkä asiat heitä kiinnostavat, Huhta sanoo.
C:n paperitkin avaavat ovia
Liisa Huhta on työskennellyt opinto-ohjaajana Tampereen yhteiskoulun lukiossa vuodesta 2010. Sitä ennen hän työskenteli tutkijana Tampereen yliopistolla.
–Kun siirryin koulumaailmaan, yllätyin nuorten tavoitteellisuudesta. Osalla nuorista opiskelu menee vähän yli eikä aikaa palautumiseen jää riittävästi, Huhta sanoo.
Hän on pistänyt merkille, että suorituskeskeisillä nuorilla myös harrastukset ovat usein kovin tavoitteellisia.
–Treenimäärät usein lisääntyvät lukiovuosina samaan aikaan kuin oppisisällöistä tulee entistä haastavampia.
Kaksi vuotta sitten voimaan tullut korkeakoulujen valintauudistus pahensi Huhdan mukaan tilannetta entisestään, koska arvosanat ovat entistä isommassa roolissa.
–Tiedotusvälineissä korostetaan koko ajan, että vain hyvällä ylioppilastodistuksella pääsee opiskelemaan, vaikka C:n papereillakin voi saada satoja korkeakoulupaikkoja.
Huhtaa harmittaa myös se, ettei nuorille kerrota, että opintoihin on nykyään useampia väyliä kuin aikaisemmin. Paikka voi irrota esimerkiksi avoimen yliopiston kautta.
–Jos nuori pystyy hellittämään arvosanatavoitteistaan ja kääntämään katseensa niiden sijaan oppimiseen, opiskeluun tulee väljyyttä eivätkä arvosanatkaan yleensä putoa.
Ei jättilukioille
Jättilukiot ja luokattomuus ei Liisa Huhdan kokemuksen mukaan ole hyväksi nuorille, koska ne eivät tue yhteisöön kuulumisen tarvetta.
–Jotta voisi kokea kuuluvansa ryhmään ja joukkoon, se edellyttää, että on vähän ihmisiä samassa paikassa riittävän kauan aikaa. Pienryhmät ovat hyvä vaihtoehto.
Lukiolaiset kokevat usein olevansa kasvottomaksi massaksi. Näin tuntojaan kuvailee Huhdan kirjassa Elsa kolme vuotta lukiosta valmistumisensa jälkeen:
–Opettajat eivät tunteneet sua ollenkaan eivätkä oppineet tuntemaan. Yläasteella oli tottunut siihen, että kaikki opettajat tunsi nimeltä ja ne vähän tiesi susta jotain.
Samaa viestiä tuo myös viime vuoden kouluterveyskysely. Sen mukaan joka kymmenes lukiolainen ei koe olevansa tärkeä osa koulu- tai luokkayhteisöään.
Isossa ryhmässä myös keskittyminen on osalle nuorista vaikeaa. Oman lisämausteensa siihen tuo myös sosiaalinen media, Huhta sanoo.
–Keskittyminen opetukseen on vaikeaa, kun mikä tahansa asia on milloin tahansa keskeytettävissä sosiaalisen median viestiliikenteen takia.
Huhta vierittää vastuuta viestintäjättien suuntaan, koska niiden toimintalogiikka perustuu koukuttavuuteen. Lukiolaiset ovat muutenkin liikaa ruutujen ääressä.
–Lukiolaisille ei ole enää kirjoja, vaan kaikki oppimateriaalit ovat koneella. He istuvat kaikki tunnit koneella ja tekevät vielä läksytkin sillä, Huhta sanoo.
Lääkkeeksi lukiolaisten uupumiseen hän suosittelee aikuisille nuorten kohtaamista ja kuuntelemista sekä kotona että koulussa.
