Väitöskirjatutkija: Epäluottamuksen henki vaikeuttaa valmistelua lukuisissa kunnissa
Moni viranhaltija kokee poliitikkojen epäilevän valmistelutyön riittävyyttä, lainmukaisuutta tai objektiivisuutta. (Kuva: Ville Miettinen)
Mikkelin kaupunginjohtajan tehtävät jättänyt Timo Halonen kohautti kuntakenttää 14. marraskuuta. Hän totesi suorasanaisessa lähtöpuheessaan, että mikkeliläisen päätöksenteon keskeiset toimintamallit ovat syyllistäminen, uhriutuminen ja epäily.
– Jopa niin, että luottamushenkilön keskeisin tunnetila vaikuttaa olevan epäluottamus, Halonen sanoi.
Kuntien johtavien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden yhteistyösuhteista väitöskirjaa valmisteleva Jenni Sipilä sanoo, että epäluottamuksen henki vallitsee lukuisissa muissakin kunnissa. Sipilän kuntien johtaville viranhaltijoille suuntaaman kyselyn mukaan lähes puolet viranhaltijoista, 47 prosenttia, tuntee turhautumista päätöksenteon valmistelussa ja yhteistyössä luottamushenkilöiden kanssa. Sipilä sai kyselyynsä 350 vastausta Manner-Suomen kuntien johtavilta viranhaltijoilta.
– Epäluottamuksellinen ilmapiiri on valmistelun kompastuskivenä. Viranhaltijat toivovat poliitikkojen luottavan heidän asiantuntemukseensa ja puolueettomuuteensa, hän sanoo.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kyselyn mukaan moni viranhaltija kokee poliitikkojen epäilevän valmistelutyön riittävyyttä, lainmukaisuutta tai objektiivisuutta, ja se lisää työntekoon liittyvää painetta.
– Viranhaltijat nauttisivat mielellään enemmän arvostusta työstään sekä ammattitaidostaan. He toivovat poliitikoilta sparraavaa ja positiivisella sävyllä haastavaa otetta. Luottamukseen liittyy kiinteänä osana arvostus ja kunnioitus, Sipilä toteaa.
Turhautumista vakavampaakin on ilmassa. Vastanneista 15 prosenttia ilmoittaa kokevansa päätöksenteon valmistelussa pettymystä. Kiukkua tuntee tutkimusaineiston mukaan 8 prosenttia viranhaltijoista. Kiukkua viranhaltijoissa aiheuttavat muun muassa politikkojen asiattomat kommentit.
Sipilän saamissa vastauksissa hätkähdyttää se, että lukuisat viranhaltijat kokevat poliitikkojen tahallaan vaikeuttavan viranhaltijoiden työtä ja etsivän siitä vikoja.
– Osa viranhaltijoista kokee, että poliitikkojen joutuessa päättämään vaikeista asioista, syntipukeiksi joutuvat valmistelevat viranhaltijat. Näissä yhteyksissä viranhaltijat saavat osakseen hyökkäyksiä sekä ala-arvoisia kommentteja, Sipilä kertoo.
Roolit kirkkaiksi
Mitä kuntien päätöksenteossa pitäisi viranhaltijoiden mielestä muuttaa? Kuinka luottamuksen henki saadaan syntymään? Jenni Sipilän mukaan tärkeintä on valmistelun aikainen rakentava ja avoin dialogi viranhaltijoiden ja päättäjien välillä sekä myös poliittisten ryhmien kesken.
– Viranhaltijat sanovat, että päätöksentekoprosessia saisi sujuvammaksi myös kirkastamalla viranhaltijoiden ja poliittisten päättäjien rooleja. Poliitikkojen roolina pitäisi olla laajoihin kokonaisuuksiin keskittyminen ja strategisista linjoista päättäminen.
Viranhaltijat odottavat poliitikkojen myös sitoutuvan kunnan strategiaan sekä sen tavoitteisiin.
– Viranhaltijat katsovat, että kuntastrategialla on poliitikoille vähemmän merkitystä kuin viranhaltijoille. Viranhaltijat sitoutuvat työssään poliittisen johdon tekemiin linjauksiin, mutta poliittinen johto voi demokratian nimissä sivuuttaa aikaisemmin hyväksymänsä strategian ja tehdä päätöksiä, jotka juuri sillä hetkellä, siis hyvin lyhyelläkin tähtäimellä, tuntuvat parhailta, Sipilä sanoo.
Jenni Sipilä työskentee Maskun kunnan talous- ja henkilöstöjohtajana ja hänellä on takanaan 15 vuoden ura kuntahallinnossa. Sipilä on Turun yliopiston valtio-opin väitöskirjatutkija ja hän valmistelee väitöskirjaansa Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) tukemana.
35 vuoden kuntatyön perusteella voin vahvistaa, että suurimpia ongelmia aiheuttaa roolien sekoittuminen. Luottamushenkilöiden ei tule sekaantua vähääkään operatiiviseen toimintaa ja johtamiseen, vaan keskittyä päätöksentekoon. Toimielinhän voi joko hyväksyä tai hylätä viranhaltijoiden esityksen, jättää asian pöydälle tai lähettää sen uudelleen valmisteltavaksi. Tämän pitäisi riittää.
Toki toivomisen varaa on myös henkilöstön käyttäytymisessä. Jos luottamushenkilöihin otetaan yhteyttä, jos asiat eivät ole menneet, kuten olisi itse halunnut tai pahoitetaan mieltä esimiesten toimivaltaan kuuluvista asioista tai toimenpiteistä, aiheutetaan aivan turhaan epäluottamusta esimiesten ja luottamushenkilöiden välille.
Yli 60-vuotisen kuntakokemuksen, esittelijänä ja päättäjänä, perusteella katson epäluottamuksen päättäjien ja virkamiesten välillä johtuvan huonoista toimielinten esittelyteksteistä. Jos esittelijät ja valmistelijat jaksaisivat, viitsisivät ja osaisivat esitellä kaikki kyseeseen tulevat ratkaisuvaihtoehdot hyvine ja huonoine puolineen sekä sitten oman perustellun päätösehdotuksensa, päättäjät voisivat luottaa siihen, että tietävät mistä päättävät. Elävässä elämässä näyttää kylläkin usein siltä, että vaikutusvaltainen pieni päättäjäryhmä pyrkii ohjaamaan etukäteen esittelijöiden perusteluja. Näkemäni, parhaiten perustellut esittelyt teki aikanaan hallintojohtaja Veikko Jussari Varsinais-Suomen erikoissairaanhoidon kuntayhtymässä 1960- ja 1970- luvuilla. Totta on myös nimimerkki Tietävän huomio luottamushenkilöiden sekaantumisesta operatiiviseen toimintaan. Nykyisen kotikuntani hallintosääntöön pantiin määräys siitä, että kunnanhallituksen puheenjohtajat valtuuston puheenjohtajan kera käyvät vuosittain kehityskeskustelut johtoryhmän jäsenten kanssa ohi kunnanjohtajan ja päättävät näiden työn painopisteistä ja työsuhde-eduista.