Mielipidekirjoitus: Kuntapäättäjä on paljon vartijana tuulivoimaloiden sijoituspäätöksissä – On muistettava myös vastuu asutukselle aiheutuvista haitoista

Mika Aalto ym. kirjoittivat 31.1. julkaistussa mielipiteessään, että kuntapäättäjien on aika tehdä tulevaisuutta määrittäviä ratkaisuja. Niillä he tarkoittivat mm. tuulivoiman yhtä laajemman lisärakentamisen mahdollistamista kunnissa.

Kunnilla on kaavoitusmonopolinsa turvin yksinoikeus päättää alueensa maankäytöstä, ja se koskee myös tuulivoimaa. Tuulivoimaan sovelletaan samoja säädöksiä kuin muuhunkin rakentamiseen, vaikka tuulivoima poikkeaa vaikutuksiltaan tavanomaisesta asuin- ja maatalousrakentamisesta aivan olennaisesti. Tuulivoimaa koskevia erityissäädöksiä ei juurikaan ole.

Laissa ei säädetä siitä, minne ja miten tuulivoimalat pitää sijoittaa. Sijoittaminen perustuu tapauskohtaiseen arviointiin ja sen yhteydessä tehtäviin selvityksiin. Kunnilla on oikeus päättää, minkälaiset selvitykset katsotaan riittäviksi. Lainsäätäjä on jättänyt sekä vastuun tuulivoiman sijoittamisesta, että sijoituspäätösten seurauksista yksin kuntapäättäjille.

Kuntapäättäjän vastuu onkin suuri, koska väärään paikkaan sijoitettua tuulivoimalaa ei voida myöhemmin siirtää muualle. Lisäksi kunnan viranomaisilla on terveydensuojelu- ja ympäristönsuojelulaissa säädetty velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin, jos tuulivoimaloiden toiminnasta aiheutuu haittaa ihmisille tai ympäristölle.

Tuulivoimahankkeet sijoitetaan mielellään kauas keskustoista kuntien laidoille, jolloin osa haitoista menee naapurikunnan puolelle. Kuntapäättäjien tulisi kuitenkin muistaa, että kuntarajan ylittyminen ei vapauta heitä vastuusta, jos haittoja aiheutuu.

Tuulivoimaloiden sijoittaminen asutuksen yhteyteen ratkaistaan tuulivoimayhtiön esittämän melumallinnuksen perusteella. Asumisterveysasetuksella säädettyjen melun toimenpiderajojen katsotaan alittuvan lähellä sijaitsevissa asuinrakennuksissa, jos melumallinnuksen osoittama ulkomelutaso jää tuulivoimameluasetuksella säädettyjen ohjearvojen alapuolelle.

Käytännön kokemukset kuitenkin osoittavat, että melumallinnukset monissa tapauksissa aliarvioivat tuulivoimaloiden melua, ja asukkaat kärsivät melusta voimaloiden aloitettua toimintansa. Melua koskevia prosesseja onkin meneillään lukuisilla paikkakunnilla, ja uusia meluhaittatapauksia tulee ilmi sitä mukaa, kun uusia tuulivoima-alueita otetaan käyttöön. Lähekkäin sijaitsevista tuulivoima-alueista aiheutuu myös yhteisvaikutuksia, joiden ehkäiseminen voi olla äärimmäisen vaikeaa.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuulivoimaloiden meluhaittoja on mahdollista hallita ainoastaan ympäristölupamääräyksillä. Tuulivoimayhtiöt kuitenkin vastustavat ympäristöluvan hakemista koskevaa velvoitetta käytännössä aina, ja vetoavat oikeuteensa toimia tehtyjen päätösten mukaisesti. Silloin kunnan viranomaiset ovat tukalassa tilanteessa. Laki velvoittaa ryhtymään toimenpiteisiin meluhaittojen ehkäisemiseksi, mutta toimenpiteet tarkoittavat pahimmassa tapauksessa omien aikaisempien päätösten kyseenalaistamista.

Tuulivoimaloiden sijoittamisessa kannattaisi noudattaa varovaisuuden periaatetta, eikä etäisyyttä asutukseen tulisi ratkaista pelkästään melumallinnuksen perusteella. Kaikkien osapuolten edun mukaista olisi edellyttää tuulivoimahankkeelta ympäristölupaa ennen voimaloiden käyttöönottoa ainakin silloin, jos kunnassa ei ole päätetty tuulivoimakaavoituksessa sovellettavasta riittävästä minimietäisyydestä tuulivoimaloiden ja asutuksen välillä, ja asutusta on lähellä.

Sari Murto FM Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry:n puheenjohtaja,

Riitta Lindgren KTM luvitusasiantuntija