Asiantuntijoilta: Kuntalaisaloite ja sitä koskeva tiedonsaanti turvaavat kunnan jäsenten oikeutta osallistua kunnan toimintaan
Työvoiman liikkuvuuden tematiikka tulisi elinkeinopoliittisen kysymyksen lisäksi nähdä sosiaalisena kysymyksenä, kirjoittavat Heidi Niemi ja Sami Lind. Kuva: Pixabay
Tuoreen tutkimuksen perusteella kuntalaisaloitetta ei kuitenkaan määritetä riittävän selkeästi lainsäädännössä, mikä muodostaa ilmeisen riskin siihen, että kunnan jäsenet eivät välttämättä osaa tunnistaa kuntalaisaloitetta heille kuuluvana osallistumisoikeutena.
Samanaikaisesti aloitteen sisältö- ja muotovaatimusten yleismuotoisuus voi johtaa siihen, ettei kuntaan saapunutta asiakirjaa kuntalaisaloitteeksi vaan esimerkiksi kuntalaisen yhteydenotoksi.
Tämä taas voi heikentää kunnan jäsenten osallistumisoikeuksien toteutumista.
Kunnan jäsenten osallistumisoikeuksien toteutuminen edellyttää tiedonsaantia vireillä olevista sekä käsitellyistä aloiteasioista.
Kunnan jäsenellä on oikeus saada pyynnöstä tieto kuntalaisaloitteesta ja sen käsittelyn yhteydessä laadituista, saaduista ja hankituista asiakirjoista. Tiedonsaantioikeuden edellytyksenä on pyynnön tekeminen viranomaiselle. Lähtökohtana on, että kunnallisen viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ovat julkisia.
Viranomaisen asiakirjan julkiseksitulo määräytyy julkisuuslain mukaan, mutta viranomainen voi harkintansa perusteella antaa tietoa myös sellaisesta asiakirjasta, joka lain mukaan ei ole vielä julkinen.
Viranomaisella on velvollisuus antaa pyynnöstä tietoja kuntalaisaloitteista ja niihin liittyvistä asiakirjoista, ellei niiden sisältöön liity lailla salassa pidettäviksi määritelty tietoja tai tietojen luovuttamista koskevia rajoituksia.
Esimerkiksi aloitteen tekijän nimi- ja yhteystiedot sekä aloitetta varten kerätyt kannatusilmoitukset eivät lähtökohtaisesti ole salassa pidettäviä, vaan kunnan jäsenillä on oikeus tietää, ketkä ovat aloitteen tekijöitä ja kannattajia.
Tietopyynnön käsittelyssä on noudatettava julkisuuslaissa vahvistettua menettelyä myös silloin, kun viranomaisella ei ole pyydettyä asiakirjaa tai viranomaisen tulkinnan mukaan tietopyyntö ei kohdistu julkisuuslaissa tarkoitettuun asiakirjaan.
Jos siis viranomainen kieltäytyy antamasta pyydettyä tietoa, tiedon pyytäjälle tulee kertoa kieltäytymisen syy eli mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun ja sovelletut säännökset. Pelkkä säännöksen ilmoittaminen ei näin ollen riitä.
Samassa yhteydessä tietopyynnön käsittelystä vastaavalle henkilölle muodostuu neuvontavelvollisuus, johon kuuluu velvoite tiedustella tiedon pyytäjältä, haluaako hän saattaa pyyntöään koskevan asian viranomaisen ratkaistavaksi, jolla siis tarkoitetaan samaa viranomaista, joka on tähänkin asti käsitellyt tietopyynnön.
Se, kuka lopulta asian ratkaisee, määräytyy viranomaisen sisäisten määräysten perusteella. Kunnan jäsenellä on oikeus hakea muutosta viranomaisen ratkaistavaksi saatetussa asiassa annettuun päätökseen, jolla viranomainen on ratkaisut tiedonsaantia koskevan asian.
Kaikkiin kunnallisessa viranomaisessa vireillä oleviin tai olleisiin aloitteen valmistelun yhteydessä syntyneisiin asiakirjoihin ei kuitenkaan sovelleta julkisuuslakia.
Julkisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät asiakirjat on määritelty tarkasti laissa. Tutkimuksen perusteella viranomaisten on tästä huolimatta syytä tiedostaa, että julkisuuslaki tulee sovellettavaksi sellaisiin keskeneräistä aloiteasiaa koskeviin asiakirjoihin, joilla on suora vaikutus kunnallisen viranomaisen päätöksentekoon ja julkisen vallan käyttöön.
Asian keskeneräisyys ei siten itsessään muodosta perustetta sille, että tietoja ei voida antaa.
Evgeniya Kurvinen
julkisoikeuden yliopistonlehtori (OTT)
Saanareetta Virikko
väitöskirjatutkija (HM)
