Asiantuntijoilta: Työvoiman liikkuvuudessa on huomioitava myös sosiaaliset tekijät
Ainoa keino puuttua tuulivoiman meluhaittoihin on ympäristölupa, kirjoittavat Sari Murto (pj.), Ismo Anttalainen ja Riitta Lindgren. Kuva: Pixabay
Verrattaessa työllisyydenhoidon historiaa ja tätä päivää, on niillä selkeä yhdistävä piirre. Jo vuosina 1914 ja 1961 aikamme sosiaalitieteilijät Eino Kuusi ja Jouko Siipi totesivat, että osa työttömyysalueiden väestöstä oli niin lujasti paikalleen sidottua ja ikääntynyttä, ettei se liikkunut kotiseudultaan pois.
Tärkeä teema, työvoiman liikkuvuus, nähdään poliittisessa keskustelussa helposti globaalin ja valtakunnallisen tason liikehdintänä. Globaalin liikkuvuuden lisäksi Suomi tarvitsee vahvempaa maansisäistä työvoiman liikkuvuutta, sillä avoimet työpaikat eivät edelleenkään välttämättä ole siellä, missä työtä vailla olevat asuvat.
Liikkeelle lähtö, kuten muuttaminen työn perässä, on erilaisten sosiaalisten ja psykologisten prosessien seurausta.
Tavoitteet ja motivaatiotekijät elämän kokonaisuuden osalta liittyvät niin työllisenä kuin työttömänä olevien osalta samankaltaisiin uskomuksiin ja toiveisiin.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Työelämä antaa aineellista turvaa sekä mahdollisuuden kilpailla ja saavuttaa omia tavoitteita.
Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole riittävää ihmisen onnellisuudelle, mikäli uusi sosiaalinen todellisuus ei vastaa omia toiveita. Ihmisen läheisverkosto ja perhe tuovat elämään rakkautta ja huolenpitoa.
Tutkimusten perusteella se, miten voimakkaasti ihminen kokee kodin tuntua sekä luontaista turvallisuutta ja mukavuutta oman arkensa elämän piirissä, vaikuttaa päätökseen jäädä.
Työvoiman liikkuvuuden tematiikka tulisi elinkeinopoliittisen kysymyksen lisäksi nähdä sosiaalisena kysymyksenä.
Aihe on hyvin ajankohtainen myös usean kunnan väkimäärän voimakkaasti vähetessä. Tarkemmin yksilöiden, heidän perheiden ja läheisten tasolle meneminen tuo esiin yksilöllisiä tarpeita, kuten toimivan päivähoidon ja sopivan kokoisen koulun ja lähipalvelut.
Paikallisia työllistymismahdollisuuksia lisäävät myös lähellä sijaitsevat työpaikat, riittävät kulkuyhteydet, erilaiset pendelöinnin ja etätyön tekemisen mahdollisuudet sekä koulutuksen kohtaaminen.
On lisäksi huomioitava, ettei yksilön liikkumisvalmius ole stabiili olotila.
Nuoruus, työn perässä liikkumisen mukanaan tuomat kielteiset ja myönteiset kokemukset, ikääntyminen, läheisten ja omaisten hoiva tai maaseudulla jo pelkkä auton omistaminen, vaikuttavat mahdollisuuksiin liikkua työn perässä.
Liikkumisvapauden ja yksilön työhön liittyvien valintojen välillä vallitsee siis jännite.
Katseen kiinnittäminen kotiseudun työllistämismahdollisuuksiin sekä liikkuvan työvoiman paikkakunnalle jäämisen sosiaalisiin ja paikkaan juurtumisen tekijöihin lisää ymmärrystämme myös työnhakijoihin liittyvistä veto- ja pitovoimatekijöistä.
Heidi Niemi
sosiaalityön yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa
Sami Lind
vieraileva tutkija Tampereen yliopistossa
