Jos kunta saisi siivun pääomatuloista, se vahvistaisi verojärjestelmän oikeudenmukaisuutta – "Aihe on ymmärrettävästi herkkä kunnille"
Kysymys on siitä, miten kuntien ja valtion rahoituksen tulisi jakaantua niin, että kunnat pystyisivät tarjoamaan niille laissa säädetyt tehtävät, Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio sanoo. Kuva: Heli Sorjonen
Kunnallisveroa maksetaan kunnille noin 18 600 euroa ylittävistä vuosittaisista palkkatuloista, mutta pääomatuloista kunnat eivät rikastu senttiäkään. Vaikka pelkillä pääomatuloilla eläviä henkilöitä on Suomessa vain kourallinen, asia voi näyttää epäsuhtaiselle ja epäoikeudenmukaiselle kuntien yhteisten asioiden hoitamisen kannalta, myöntää Kuntaliiton pääekonomisti Minna Punakallio.
– On se epäkohta. Kunnan tarjoamat palvelut mahdollistavat perusasiat kaikille ihmisille. Asian vaikuttavuus korostuu, mitä pienempi kunta on kyseessä ja jos kunnan talous ei ole tasapainossa.
Kuntien etuja valvova Kuntaliitto on pyrkinyt nostamaan vuosien varrella keskusteluun sitä, että kunnat tarvitsevat uusia tulolähteitä. Osuus pääomaverosta on tässä paletissa yksi vaihtoehto.
Vaatimukset ovat jääneet tosin viime vuosina vähemmälle, kun tiukkuus julkisessa taloudessa on lisääntynyt.
Ongelmallinen nollasummapeli
Finanssikriisi 2007–2009 oli maailmanlaajuinen pankki- ja rahoituskriisi. Hallituksesta toiseen on ollut sen jälkeen vallassa kunta-valtio-suhteen linjaus, jonka mukaan kunnille ei ole tiedossa lisätuloja.
– Tämä tarkoittaisi sitä, että jos kunnat saisivat osuuden pääomatuloista, sama potti otettaisiin esimerkiksi yhteisöveroista pois. Koko valtakunnan tasolla tämmöiset niin sanotut neutraalit linjaukset tarkoittaisivat siis kaiken kukkuraksi huomattavia kuntakohtaisia tulojen muutoksia.
– Kyse olisi siis ongelmallisesta nollasummapelistä.
Pitäisikö pääomatuloista kuitenkin mennä siivu kunnille tuloverojärjestelmän oikeudenmukaisuuden lisäämisen nimissä?
Yksittäiselle kunnalle asia voi olla erittäin merkittävä.
Toisaalta aiheesta ei ehkä haluta puhua juuri sellaisissa kunnissa, joissa on kuntalaisen pääomatuloihin perustuen kytköksiä tähän veroasiaan. Sitäkin moni miettii, että jos joku varakas henkilö ei maksa kunnallisveroa, niin hän saattaa toisaalta tuoda kunnalle tuloja vaikkapa kiinteistöverojen kautta.
– Aihe on ymmärrettävästi herkkä kunnille, Punakallio sanoo.
– Halutaan pitää kiinni rikkaista henkilöistä. Ymmärretään myös, että varakkaat henkilöt kuluttavat, ylläpitävät palveluita ja maksavat kuntaan kiinteistöveroa. Monilla varakkailla henkilöillä saattaa olla myös yhteiskunnallista paloa kunnostaa ympäristöä, kiinteistöjä tai osallistua hyväntekeväisyyteen.
Varakkaiden henkilöiden talousasioihin ei siis haluta viitata, vaikka kyseessä onkin enemmän kysymys siitä, miten kuntien ja valtion rahoituksen tulisi jakaantua niin, että kunnat pystyisivät tarjoamaan niille laissa säädetyt tehtävät.
– Sote-uudistuksen jälkeen monet kuntatalouden perusrakenteet ovat muuttuneet, haasteet kasvaneet, mutta uudistuksia lykätään tai pohditaan vain pistemäisinä tai teoreettisina erityiskysymyksinä.
– Keskiöön tulisi asettaa yksittäisten kuntien talouden resurssit ja vastuut.
Talouden heilahteluita vältellään
Virkakunnassa ja akateemisessa tutkimuksessa kuntien pääomaverotusta on pidetty liian suhdanneherkkänä.
– Sellaistakin näkemystä on esitetty, että pääomaverotulot kunnille toisivat yksittäisen kunnan talouteen liikaa heilahtelua. Heilahtelevien tulojen myötä se voisi myös lisätä paineita päätöksenteossa ja aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia.
Punakallio antaa esimerkiksi tilanteen, jossa jonkun yksittäisen kuntalaisen pääomatulojen kautta saadut verotuotot innostavat vaikkapa uimahallin rakentamiseen, vaikka sellainen aiheuttaa pidemmällä aikavälillä huomattavia ylläpitokustannuksia.
– Saattaisihan kunnat innostua myös kilpailemaan varakkaista pääomansaajista.
Helsingin Sanomat uutisoi, että Suomessa asuu kymmeniä hyvätuloisia, jotka eivät ole maksaneet vuosiin asuinkuntaansa veroa. Verottaja julkaisi tänään torstaina vuoden 2023 julkiset tulo- ja verotiedot. Nämä tiedot ovat varsin puutteellisia, sillä esimerkiksi vuoden 2022 julkisista tiedoista jäi uupumaan lähes viidennes suomalaisten kaikista tuloista, kerrotaan HS:n jutussa.
Lue myös:
Erittäin perusteltu ajatus on, että kunnat saisivat osuuden pääomatulojen verotiuloista. Nyt on tehty siinä mielessä turhaa työtä, että panostukset teollisuuden kuntiin hankkimisessa eivät tuo niiden pääomatuloja kuntiin.
Samoin kaikki metsien verotulot on otettu valtiolle metsäverouudistuksessa Esko Ahon hallituksen ja taloudellisen laman aikana.
Valtio ei palauta tietoisesti eriteltynä näitä yritysten ja metsien tuloja mitenkään eriteltyinä kuntiin, vaan katsoo yleisen valtionosuuskäytännön riittävän. Itse asiassa valtio ryösti kunnilta nämä verotuotot. Valtion tulisi tutkia miten paljon näitä eri kunnista tulee ja palauttaa niitä kunnille.
Jatkan yllä olevaa kirjoitustani. Aiemmin kunnat saivat verotuloja, mitkä 1990-luvun puolivälissä otettiin valtiolle. Ketkä muistavat tämän? Kuntapäättäjänä tiedän kuntien ponnistelut saada teollisuusyrityksiä kuntiinsa niiden yritysverotulen takia kuten myös työntekijöiden tuloverojen takia.
Nyt kunnat saavat vain asukkaidensa palkka- ja eläketuloista tuloveroja. tämä kavensi kuntien tuloveropohjaa merkittävästi niin teollistuneissa kuin metsävaltaisissakin kunnissa. Siksi kunnat ovat joutuneet korottamaan kiinteistöveroja suorastaan mielettömyyksiin ja monet eläkeläiset ja pienituloiset ovat vaikeuksissa omistusasunnoissaan. Kiinteistöjen kaupallinen arvo on monilla paikkakunnilla paljon pienempi kuin vanhojen asuinkiinteistöjen kaupallinen myyntiarvo.
Valitettavasti tätä ongelmaa ei haluta tiedostaa ja siksi väestön vähenemisistä kärsivät kunnat ja niiden asukkaat ovat taloudellisesti tiukoilla. Kuntapäättäjätkin ovat pääosin niin nuoria, että he eivät enää muista 1990-luvun puolivälillä tapahtunutta verotusmuutosta kunnilta ja seurakunnilta valtiolle. Siksi monet kunnat ja seurakunnat ovat joutuneet talousahdingossaan menettämään itsenäisyytensäkin ja hallinto osaltaan tästäkin syystä etääntyy asukkaistaan.
En halua uusia veroja, mutta valtion tulisi tiedostaa historia kuntien valtion osuuksissa ja korjata tapahtunut valtionosuuksissa ja kirkolle annettavissa määrärahoissa, jotka 1990-luvun puolivälissä otettiin valtiolle kunnilta ja seurakunnilta.