Ministeriö ehdottaa: Kunnat eivät saa myydä edes pientä osuutta vesihuoltolaitoksistaan – Kuntaliitto pitää ehdotusta rajuna
Taustalla on muun muassa kansalaisaloite, jossa vesihuoltolaitosten myynti yksityisille haluttiin kiistää. Kuva: Kirsi Riipinen
Uudistettava vesihuoltolaki oli jo kertaalleen syksyllä lausuntokierroksella. Ensimmäisen lausuntokierroksen ehdotuksessa omistusta olisi saanut myydä, mutta kunta ei olisi saanut luopua määräysvallastaan.
Maa- ja metsätalousministeriö ehdottaa nyt uudessa ehdotuksessaan muutosta kuntien vesihuollon omistukseen ensimmäisen lausuntokierroksen palautteen perusteella.
Kuntaliiton asiantuntijat nimeävät ehdotuksen varsin rajuksi. Yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipale ja erityisasiantuntija Tuulia Innala kertovat, että sinänsä kuntien vesihuoltolaitosten omistus on hyvä asia. Heidän mielestään ehdotuksen tiukka ja tarkka sääntely on ongelmallista jo kuntien itsehallinnon näkökulmasta.
– Kunnan tulisi saada itse päättää, miten palvelunsa järjestää ja missä määrin tuotantotekijöitään omistaa, Taipale huomauttaa.
Alkuperäisen ehdotuksen mukaan olisi riittänyt, että kunnalla olisi vesihuoltolaitosten enemmistöosuus. Nykyisellään vesihuoltolaitosten myymiselle ei ole rajoituksia.
Uuden ehdotuksen taustalla on kiihkeä julkinen keskustelu ja vajaat viisi vuotta sitten tehty kansalaisaloite, jossa vesihuoltolaitosten myynti yksityisille omistajille haluttiin kieltää.
Myyntiä selvitelty mutta kaupat jääneet tekemättä
Taipale kertoo, että kunnissa on tehty toistakymmentä selvitystä vesihuoltolaitoksen mahdollisesta myynnistä, mutta ne ovat jääneet selvityksiksi. Etenkin julkisen keskustelun jälkeen myyntiaikomukset on torpattu.
– Joissakin pienissä kunnissa osaomistajina voi olla esimerkiksi paikallinen pankki tai yksityishenkilöitä. Jätevedenpuhdistamoyhtiöiden omistajina on joissakin tapauksissa teollisuuslaitos, Taipale kertoo.
Näihin jo olemassa oleviin omistuksiin uusi laki ei puuttuisi, vaan omistusosuuden tiukennus koskisi vain lain voimaantulon jälkeistä aikaa.
Lähinnä pienten vesihuoltolaitosten omistajina on nykyään runsaasti osuuskuntia, joita on Suomessa kaikkiaan yli tuhat. Myöskään niitä nyt lausunnolla oleva pykälämuutos ei koske. Ehdotus ei myöskään rajoita usean kunnan yhteisomistuksessa olevia vesihuoltolaitoksia laajentamasta omistajapohjaa kuntien kesken.
– Kunnat voisivat myös jatkossa ottaa mukaan uusia kuntia yhteiseen vesihuoltolaitokseen, Innala kertoo.
Hän ei usko, että kunnissa tulisi kiirettä lähteä myymään osuuksia ennen kuin uusi laki tulee voimaan. Siitä pitää huolen jo julkinen keskustelu.
”Kriittisyyden aste harkinnassa”
Miten Kuntaliitto aikoo kommentoida uutta käännettä lausunnossaan?
– Tätä pitää pohtia rauhassa. Lausunnon toki laadimme, todennäköisesti kriittisen, mutta kriittisyyden astetta en osaa vielä sanoa, Taipale sanoo.
Hän arvelee, että kunnista on tulossa monenlaisia lausuntoja, aivan kuten ensimmäisenkin lausuntokierroksen aikana.
Lausuntoja uudesta ehdotuksesta, joka koskee tällä kierroksella vain omistusosuutta, voi antaa 6.2.2025 saakka. Lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle loppukeväästä 2025.
Isoja investointeja tarvitaan
Suomen Vesilaitosyhdistyksen mukaan monet kuntien omistamat vesihuollon jakeluverkostot vaativat mittavia saneerauksia.
Vesilaitosten investointitarve nousee 400 miljoonasta eurosta 800 miljoonaan euroon vuodessa – noin 16 miljardia euroa seuraavan 20 vuoden aikana.
Suomen Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Riku Vahala kommentoi syksyllä Kuntalehdelle, että jakeluverkkojen ongelmat ovat suurempia pienissä, harvaan asutuissa kunnissa, sellaisissa, joissa etäisyydet ovat pitkiä ja kunnan vesihuollon rahoitukseen osallistuvien asukkaiden määrä on pienehkö.
– Hiljattain palkkaamamme konsultti arvioi, että vesilaitoksen tehokkaaseen ja tulokselliseen toimintaan tarvittaisiin vähintään 50 000 asukkaan väestöpohja. Tämä lisäisi todennäköisyyttä, että toiminta on kannattavaa, Vahala mainitsi.
