”Olen ankkuri enkä mikromanageri” - Tärkeintä on itsensä johtaminen, sanoo hallitusammattilainen Tanskasta
Ulkoilma on Sanna Suvanto-Harsaaen elämän eliksiiriä. Ulkona liikkuminen sopii keskellä työpäivääkin. Kuva: Ritzau Scanpix / Lehtikuva
Sanna Suvanto-Harsaae istuu haastatteluhetkellä omassa työhuoneessaan Kööpenhaminan pohjoispuolella. Teamsin välityksellä tehtävässä haastattelussa pystyy kuvittelemaan Suvanto-Harsaaen kotoa avautuvan maiseman. Ikkunasta näkyy ”rapakon” yli Ruotsiin. Hallitusammattilaisen välittömyys tuntuu myös etäyhteyden päässä.
– Oi, mikä kaunis, talvinen maisema sinulla siellä on, kommentoi Suvanto-Harsaae toimittajan taustalta näkyvää Savonlinnaa. Käy ilmi, että Sannan omiakin juuria löytyy Savonlinnasta, jossa isoäiti eli viimeiset vuotensa, ja sukua löytyy Saimaan rannalta edelleen.
Yli kaksikymmentä vuotta sitten Suvanto-Harsaae muutti Tanskaan. Aikuiselämä on kulunut ulkomailla Sveitsissä, Saksassa ja Ruotsissa ennen Tanskan vuosikymmeniä.
Ollaan jalat maassa
Tänään keskustellaan työelämästä ja johtamisesta, jotka ovat Suvanto-Harsaaen aiheita Suomessa pidettävässä rahoituksen ja johtamisen foorumissa RAFOssa helmikuussa.
Tanskalaisilla ja suomalaisilla on ainakin aika samanlainen mentaliteetti, kertoo haasteltavamme.
– Ollaan samalla tavalla jalat maassa. Ei olla niin hienoja kansoja kuin nuo ruotsalaiset tuossa välissä, naurahtaa Sanna Suvanto-Harsaae.
Mutta se, mikä on täysin erilaista, löytyy myös Asterixista ja Obelixista: Kun Suomessa pelätään, että huomenna tulee huonompaa, tippuu taivas niskaan, niin tanskalaiset ovat sitä mieltä, että huomenna tulee parempaa.
– Jos menee huonosti, otetaan lasi viiniä ja jos menee hyvin, otetaan lasi viiniä, kun juhlitaan sitä.
Kahden samankokoisen maan työelämässä on paljon eroja, ja yksi isoimmista eroista on joustavuus. Tanskalaiset ovat kovia menemään eteenpäin, ja se ilmenee vaikkapa siten, että ”ei jäädä suohon itkeskelemään”. Opitaan asiasta ja mennään eteenpäin.
– Tanskalainen työelämä on joustavaa ja yhteistyö työntekijöiden ja työnantajien välillä on hyvää. Kolmikantaan kuuluu myös valtio ja lisäksi on paikallista sopimista.
Hallitusammattilaisena ja ihmisenä Sanna Suvanto-Harsaae arvostaa tanskalaisten joustavuutta. Kuva: Ritzau Scanpix / Lehtikuva
Ei kellokorttia kaulassa
Tanskassa tehdään töitä hyvin eri tavalla kuin Suomessa. Kellokortti kaulassa ei mennä ennen eikä jälkeen koronan. Sanna Suvanto-Harsaae arvostaa Suomea, mutta kritisoi vanhoillista tekemisen tapaa ja jäykkyyttä. Hän näkee Suomessa edelleen patruunat-työläiset -asetelmaa, joka juontaa juurensa paperiteollisuuden historiallisesta merkityksestä. Se näkyy yhteiskunnassa yleisestikin jarruna maan kehittämiselle.
Tanskalaisten asennoitumista kaupallisuuteen Suvanto-Harsaae kiittää. Yleinen positiivisuus ja myyntifokus ovat kaksi taikasanaa. Tanskassa ei herroja kumarrella vaan toimintatapana on välittömyys.
– No kuningasta joudutaan teitittelemään.
Hierarkisuus näkyy myös suomalaisessa johtamisessa, mikä tappaa oman vastuun kantamista. Suvanto-Harsaaen oppeihin kuuluu, että jokaista kannustetaan olemaan hyvä itsensä johtamisessa, ottamaan vastuuta.
– Ei odoteta sitä, että joku muu johtaa.
Hyvää johtamista on myös se, että ollaan tulosfokusoituneita. Ja ollaan tulevaisuusfokusoituneita.
– Ei käytetä aikaa siihen, miksi joku meni pieleen tai ei mennyt niin kuin haluttiin vaan nopeasti analysoidaan tilanne ja korjataan.
Suvanto-Harsaae tunnistaa Suomesta tulosjohtamista, mutta hänen mielestään pitäisi katsoa, että jokaisella on sellaiset tulosvastuut, joista heille maksetaan.
– Peruspalkka on peruspalkka ja olen erittäin innoissani, jos ihmisille voidaan maksaa enemmän, kun he tekevät parempaa työtä.
Kööpenhaminalainen hallitusammattilainen tietää yleistävänsä ja kärjistävänsä, mutta viestin läpiviemiseksi niitäkin tarvitaan. Hän puhuu ongelmasta, jonka nimi on vikojen ja syyllisen etsiminen.
Miksi suomalainen johtaminen ei ole mennyt eteenpäin vaikka maassa on hyviä ja menestyviä yrityksiä?
– Suomessa on menestyviä yrityksiä, mutta ne eivät ole tunnettuja johtamisen kehittämisen taloina. Enemmän on sellaista asiantuntijatekemistä.
Suvanto-Harsaae pallottelee esimerkiksi johtamiseen liittyvää termistöä. Leadership tarkoittaa johtamisen taitoa.
– Ongelmana on se, että me ajatellaan johtamista muiden johtamisena. Vähän armeijatyyppisesti. Jos sinä et osaa johtaa itseäsi, et osaa johtaa muitakaan. Johtaminen on perusasioiden tekemistä joka päivä samalla tavalla ja paremmin, hän kuvailee.
Suvanto-Harsaae on omalla pitkällä työurallaan oppinut, miten tehdään fokusoidusti aika ison paineen alla töitä.
– Minä en koskaan voi tehdä tulosta yksin. Sinulla on se tulosvastuu, mutta tulos syntyy muiden kautta.
Fakta
Sanna Suvanto-Harsaae
- Hallitusammattilainen
- Perhe Puoliso ja kolme aikuista lasta
- Suomen ja Tanskan kansalainen
- Asuu Kööpenhaminassa, käy viikoittain Helsingissä
- Nimetty seitsemänä perättäisenä vuotena Suomen vaikutusvaltaisimmaksi liike-elämän naisjohtajaksi
- Toimii hallituksen puheenjohtajana muun muassa Finnairissa ja Suomen Postissa.
Vapaus tehdä
Sanna Suvanto-Harsaae on vuosikymmenten työuran aikana ollut työntekijä, toimitusjohtaja, hallitusten puheenjohtaja ja kaikkea siltä välillä.
– Olen hyvä tekemään päätöksiä, olen analyyttinen, olen päätösorientoitunut. Olen sitä mieltä, että ihmisillä, jotka tekevät kanssani töitä, pitää olla oma vapaus tehdä. Heillä on tavoitteet ja tsekataan, että mennään tavoitteita kohti. Se on heidän asiansa johtaa sitä omaa työtään. Olen ankkuri ja varmaan antimikromanageri.
Hallituksessa hän tietää olevansa taustavaikuttaja.
– Minun ei tarvitse seistä siellä parrasvaloissa, vaan se on toimitusjohtaja ja hänen tiiminsä, jotka siellä seisoo.
Minkä takia haluat olla hallitusammattilainen?
– Minulle se titteli ei ole niin tärkeä. Usein olen ollut hallituksissa, joissa on muutostarve. Että pystyy olemaan osana ja mukana. On tosi kiva, kun voi antaa oppia eteenpäin.
Ydinviesti on se, että Suomessa on yksi Euroopan parhaista raaka-aineista ja se on meidän ihmiset, sanoo tanskalais-suomalainen Sanna Suvanto-Harsaae. Kuva: Ritzau Scanpix / Lehtikuva
Lisää lämpimiä käsiä
Oppejaan hän jakaa myös suomalaiseen työvoimapulaan ja julkisen puolen tilanteeseen: Tehokkuutta, vähemmän byrokratiaa ja enemmän lämpimiä käsiä eli ihmisiä, jotka käytännössä tekevät töitä ja vaikkapa hoitavat ihmisiä. Rahoitus- ja johtamisfoorumissa RAFOssa julkisen puolen haasteisiin halutaan apua. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Suomen Kuntaliitto ja sen tytäryhtiö FCG Finnish Consulting Group Oy.
– Siitä pitää antaa suomalaisille pisteet, että on onnistuttu saamaan työntekijöitä esimerkiksi Aasiasta hoitamaan ihmisiä, tekeviä käsiä vanhustenhoitoon. Kun vielä keksittäisiin, miten nämä ihmiset saadaan pidettyä Suomessa. Suomella on sama kuin muualla Euroopassa: työvoimapula. Mutta jos ihminen miettii, menisikö hän Pohjois-Italiaan vai Suomeen, joudutaan tekemään töitä ja keksimään ekstraa.
Hän hämmästelee myös Suomen korkeaa työttömyyttä ja samanaikaista työvoimapulaa.
– On autettava ihmisiä löytämään uusia uria ja on oltava fiksuja maahanmuuttajaperäisessä työn tekemisessä.
Suvanto-Harsaaella on ratkaisuehdotus sote-ongelmiin. Vähemmän sotealueita ja vähemmän pomoja.
– Mutta me tarvitaan osaavia johtajia julkisessa johtamisessa. Pienempi palkka kuin yksityisellä puolella ei auta saamaan parhaita johtajia julkiselle puolelle. Jos sote olisi tehty Tanskassa, olisi jo todettu, että tämä meni ihan päin metsää. Suomessa pitäisi olla rohkeutta yhdistää hallintoa.
– En ole ollenkaan pahoillani, jos julkisen puolen ihmisille maksetaan hyviä palkkoja, mutta on hirveän vaikea katsoa sitä tehottomuutta. Osa tehottomuudesta tulee siitä, että on niin monta sotealuetta. Miten saadaan yksinkertaistettua hallintopuolta. Turhauttaa katsoa, kun hukataan ihmisten elämää ja rahaa ja Suomen tulevaisuutta.
Suvanto-Harsaae kannustaa tarkastelemaan myös kuntien ja kaupunkien määrää. Hän viittaa kuntien pakkoliitoksiin Tanskassa 18 vuotta sitten. Samalla hallinnolla voidaan pyörittää isompaakin kuntaa.
– Kunnat löysivät nopeasti toisensa paria kuntaa lukuun ottamatta.
Suomalaisia ihmisiä ja työntekijöitä Suomen ja Tanskan kaksoiskansalainen suorastaan ylistää.
– Ydinviesti on se, että Suomessa on yksi Euroopan parhaista raaka-aineista ja se on meidän ihmiset ja meidän koulutustaso. On karseaa katsottavaa, miten vähän me saadaan niistä irti. Pitäisi löytää tapoja, että yhä useammalla ihmisellä olisi fiksumpaa tekemistä.
Työ ja arki
Sanna Suvanto-Harsaae kuvailee olevansa monikkotyöntekijä. Tavanomaisena työviikkona hän matkustaa kaksi päivää. Suomen kotikaupungissa Helsingissä hän käy joka toinen viikko, joskus useamminkin.
Viime kesään saakka Sanna asui työmatkoillaan aina vanhempiensa luona. Isä nukkui pois yhdeksän vuotta sitten ja äiti aivan vähän aikaa sitten, joten Suomen työmatkojen luonne on muuttunut. Hotellielämää hän ei kuitenkaan vietä.
– Otin oman yksiön käyttööni siellä.
Työmatkoista osa suuntautuu Suomeen, osa muualle Eurooppaan ja joskus kaemmaksikin.
– Jos on kauhea tsägä, minulla on yksi tai kaksi kotikonttoripäivää ja teen aina töitä sunnuntaisin 3-5 tuntia. Se johtuu siitä, että yleensä edellisen viikossa lopussa tulee materiaalit seuraavan viikon kokouksiin.
Suurin ja tärkein osa hallitusammattilaisen työstä on muuta kuin kokouksia. Toimitusjohtajien kanssa keskustelut on tärkeintä.
– Hallituksen kokouksessa taas on tärkeintä saada muiden äänet kuulumaan.
Suvanto-Harsaae on tehokas, mutta työhuone on kaukana askeettisesta. Työpöytä on toiselta ukilta peritty lähes satavuotias kaunis kirjoituspöytä. Luonnonvaloa tulvii isoista ikkunoista ja parvekkeelta. Esineet ovat Sannan sydämelle tärkeitä, suvun historiasta kertovia.
– Lapsena aina katsoin, kun naapurissa asunut ukki teki töitä. Huoneesta näkee, missä olen ollut töissä. Olen hyvin omantyyppisessäni ympäristössä. Mieheni on pakottanut ottamaan sotataulut tänne. Ukkini oli kenraali toisessa maailmansodassa ja tässä on myös ukin sotakypärä. Toisen ukin matka-arkku on pöydän vieressä.
Sanna pitää työstä ja on kiitollinen saadessaan olla mukana kiinnostavissa asioissa.
– En ole koskaan laskenut työaikaa. Kyllä töitä tulee tehtyä, mutta se ei ole paine olkapäillä.
Suvanto-Harsaae on tottunut auttamaan muita, mutta mikä häntä itseään motivoi?
– Muutos. Se on vähän kliseemäinen, mutta mä tykkään ongelmista. Tykkään ratkaisujen etsimisestä.
Hän ei ole omien sanojensa mukaan koskaan ajatellut työaikaa ja vapaata erikseen. Elämä on ratkaissut ajankäytön ihan itsestään.
– Kun sain aikoinaan kolme lasta neljän vuoden sisällä, ei kotona paljon töitä ajateltu. Kun leegoista piti rakentaa lentokone, se rakennettiin. Myös lasten raijaaminen harrastuksiin oli aivolomaa, kertoo kolmen aikuisen lapsen äiti.
Hallitusammattilaisen työpäivät muotoutuvat kokousten ja valmistelujen ympärille. Kotona työskentelemisessä on paljon hyviä puolia.
– Olin tunti sitten kävelemässä ulkona. Työ ja vapaa-aika on lomittain tässä työssä. Pitää oppia menemään nopeasti tilanteesta vapaalta töihin. Kun silmiään räpsäyttää, ollaan takaisin töissä, kertoo ulkoilmaelämästä nauttiva Sanna.
Töilläkin on kuitenkin aikansa ja paikkansa.
– Lauantaisin pitää olla aikamoinen tulipalo, että mä teen töitä. Perjantai-iltapäivästä viiden jälkeen johonkin sunnuntai-iltapäivään olen aina vapaalla. Tässä työssä on se hyvä puoli, että voi olla vapaalla keskelläkin viikkoa. Olen ulkona, sienestän.
Lue myös:
