Imatra toivoo, etteivät pakotteet vaikuta tavallisiin kansalaisiin

Pahinta olisi, jos pakotteet vaikuttaisivat viisumien myöntämiseen tavallisille ihmisille. Sillä olisi kaakossa erittäin suuri merkitys, koska venäläisillä on jo runsaasti loma-asuntoja Saimaan rannoilla ja monet asuvat vakituisestikin.

Ostosmatkailu on jo vanhastaan erittäin laajaa.

– Toivon todella, etteivät kylmän sodan ajat palaisi, joista olisi taas hidasta ja vaikeaa palata entiseen hyvään tilanteeseen. Viimeksihän kesti 70 vuotta niin, että rajalla oli aika hiljaista, Lintunen viittaa Neuvostoliiton aikoihin.

Imatran seudulla kehittyvä kauppa on jo korvannut teollisuuden rakennemuutoksen ikäviä vaikutuksia. Työpaikkoja on siirtynyt tehtaista kaupan alalle. Rajaseudusta on tullut myös vilkas: ennen niin suljettu raja voidaan jo ylittää melkein kuin Ruotsin raja Lapissa.

– Myös suomalaiset ovat tottuneet kulkemaan tiuhaan Venäjällä, kun viisumeita on saanut tosi helposti ja rajayhteyksiä on kehitetty, Rajavartiolaitos sijoitti 14 miljoonaa euroa raja-asemaan ja Venäjänkin rajavartiosto on investoinut. Myös ruplan kurssi houkuttelee taas ostoksille Venäjälle.

– Suurin vaikutus Ukrainan kriisillä voisikin olla ruplan kurssiin. Se hiljentää venäläisten matkailua Suomessa, kun ruplalla saa entistä vähemmän. Ruplan arvo on pienentynyt nopeasti 35 ruplasta noin 50 ruplaan eurolta – noin 40 prosenttia. Vaikutus on suuri, jos se vielä heikkenee, Lintunen toteaa.

Rajakaupan nykyinen hyvä tilanne on kehittynyt viimeisten 10 vuoden aikana. Vielä 1990-luvulla itänaapurin elintaso oli heikko. Siitä on noustu nopeasti. Se näkyy pitkinä jonoina kaupoissa, mikä voi toki ärsyttää ihmisiä, joilla on vanhaa neuvostokammoa.

Lintunen toivoo, ettei Ukrainan kriisi jättäisi pitkäaikaista jälkeä ihmisten muistiin ja käytökseen. Hän sanoo, etteivät venäläiset kaipaa kylmän sodan aikoja, minkä hän tietää matkusteltuaan runsaasti Pietarissa virkansa puolesta. Venäläisten matkailussa ei kriisi ole näkynyt – merkitystä on lähinnä ruplan kurssilla.

– Ukrainan ja Krimin kriisissä kannattaisi huomioida, kuinka Venäjä katsoo asioita pitempiaikaisesta historiallisesta näkökulmasta kuin vaikkapa Suomi, Lintunen huomauttaa ja kertoo lukevansa parhaillaan ruotsalaisen Peter Englundin kirjaa Pultavan taistelusta, joka käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä Ukrainassa vuonna 1709. Taistelun voitti Pietari Suuri ja hävisi Kaarle kahdestoista.

Kaarle matkasi joukkoineen alunperin Moskovaan, mutta muonan puute pakotti hänet kääntymään Ukrainaan, jonka johtaja kasakkahetmanni Ivan Mazepa tarjoutui viralliseksi liittolaiseksi, jotta Ukraina voisi itsenäistyä Venäjästä. Pultavan taistelun tappio sorti suuret suunnitelmat.

Pietari valtasi jo aiemmin pääsyn Mustallemerelle valtaamalla vuonna 1696 Azovin kaupungin Krimin tataareilta ja Turkin osmanneilta, joiden alaisia tataarit olivat. Katariina toinen vapautti Krimin tataarit osmannien vallasta vuonna 1774 ja sai sataman Mustaltamereltä. Hän liitti Krimin Venäjään vuonna 1783.

– Pietarin kuvernöörinä muuten toimii nykyään Georgi Poltavtshenko –niminen mies – eli pultavalainen, lintunen naurahtaa.

Nato-asioihin hän ei ota kantaa: valtionjohto saa hoitaa sellaiset asiat. Hän sanoo kuitenkin huomanneensa, ettei venäläisiä häiritse esimerkiksi Norjan pitkäaikainen ja vakiintunut Nato-jäsenyys: Norjahan on saanut hyviä etuja pohjoisessa, kuten viisumivapaita vyöhykkeitä. Mutta Naton laajentuminen ärsyttää venäläisiä enemmän.