Optimaalista kuntakokoa ei ole

Yhtä oikeaa kokoa kunnalle ei ole. Kuntauudistus ei useinkaan tuo lyhyellä aikavälillä näkyviä säästöjä. Kuntien eriytyminen jatkuu ja korostuu.

 

Nämä ovat vuoden 2012 lopussa päättyvän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eli Paras-hankkeen evästykset seuraavalle kuntauudistukselle.

 

Paras-hankkeen vaikutuksia ja hankkeen aikana tapahtuneita muutoksia kunnissa on selvitetty viisivuotisessa mittavassa arviointitutkimusohjelmassa.

 

– Näyttää siltä, että kuntien sovittaminen samanlaiseen muottiin on hankalaa eikä se ole perusteltua. Kuntauudistuksella tavoiteltavat hyödyt ovat erilaisia väestöltään ja elinkeinoelämältään kasvavilla ja supistuvilla seuduilla, samoin kaupunkiseuduilla ja harvaanasutuilla seuduilla. Kuntaliitos saattaa tuoda toisissa kunnissa hyötyjä, mutta toisissa ei, ARTTU-arviointitutkimusohjelman koordinaattori, Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom kiteyttää tuloksia.

 

Kunta on paitsi palvelujen järjestäjä, myös alueen kehittäjä ja demokratian varmistaja. Eri tehtäviin sopiva tai riittävän suuri kunnan koko vaihtelee. Käytännössä kunta voi olla vain yhden kokoinen, toisiin tehtäviin koko voi olla liian pieni, toisiin tarpeettoman, jopa haitallisen suuri.

 

Tutkimusohjelman keskeinen tulos on, että kuntien väliset erot korostuvat, ja myös samankaltaisissa kunnissa on havaittavissa erilaisia kehityskulkuja. Tämä näkyy niin taloudessa, palvelujen järjestämisessä kuin myös demokratian toimivuudessa.

– Tutkimustulosten mukaan näyttää siltä, että kuntakoon suurentuessa demokratiavaje siirtyy toiseen paikkaan eli kuntien välisistä yhteistoimintarakenteista kunnan sisälle, Pekola-Sjöblom toteaa.

 

– Suuremmissa kunnissa äänestysaktiivisuus on alhaisempi ja reuna-alueiden asukkaat kokevat vaikutusmahdollisuudet vähäisiksi. Lisäksi suuremmat kunnat usein myös perustavat välittömästä demokratiasta kauempana olevia tytäryhteisöjä ja ostavat enemmän palveluja kunnan ulkopuolelta.

 

 

ARTTU-arviointitutkimusohjelman tulosten mukaan kuntauudistus ei useinkaan tuota näkyviä säästöjä. Lyhyellä aikavälillä kuntaliitosten tekeminen ja yhteistoiminta-alueen muodostaminen synnyttävät ns. fuusio- eli liitoskustannuksia esimerkiksi palkkojen ja palvelujen harmonisoinnissa, tietojärjestelmien yhteensovittamisessa, sekä uuden organisaation sisäänajossa.

 

– Osa fuusiokustannuksista poistuu ajan kuluessa, mutta osa jää pysyvästi. Hyödyt syntyvät pidemmällä aikavälillä, eikä hyöty ole välttämättä ”säästöä”.  Merkitystä näyttää kuntaliitoksissa olevan sillä, minkä kunnan toimintatapaa uusi kunta lähtee soveltamaan, tiivistää ARTTU-tutkimusohjelman tieteellinen johtaja, professori Pentti Meklin Tampereen yliopistosta.

 

– On muistettava, että Paras-uudistuksen ensimmäinen vaihe, kuntaliitokset ja yhteistoiminta-alueiden muodostaminen, tarjosi vain kehittämispotentiaalia. Toisessa vaiheessa tapahtuvat todelliset uudistukset, kun uudistetaan palveluja, palvelurakenteita ja johtamisjärjestelmiä. Vasta tässä vaiheessa saavutetaan todellisia hyötyjä, Pentti Meklin muistuttaa.