Uusi opas tarjoaa tietoa palvelusetelin käyttöönotosta ja hinnoittelusta
Kuntalaisille, kuntien luottamushenkilöille ja työntekijöille tarkoitetussa oppaassa suositellaan muun muassa hintakaton ja tulosidonnaisuuden käyttämistä palvelusetelijärjestelmässä.
– Hintakaton käyttäminen lisää valinnanvapautta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Ja valinnanvapaus kuuluu palvelusetelijärjestelmässä kaikille kansalaisille – tuloista riippumatta, sanoo johtava asiantuntija ja oppaan kirjoittaja Tuomo Melin Sitrasta.
Tämä kansalaisten yhdenvertaisuusperiaate on Palvelusetelioppaan lähtökohta. Hintakaton ja tulosidonnaisuuden käyttäminen palvelusetelin hinnoittelussa ja arvonmäärityksessä takaa kansalaisten yhdenvertaisuuden ja lisää kilpailua palvelun sisällöllä ja laadulla.
Erityisen tärkeää tulosidonnaisuuden käyttö on Melinin mukaan sosiaalipalvelujen ja vanhuspalvelujen palvelusetelin arvonmäärityksessä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Jos esimerkiksi hintakattoa ei käytetä, vaarana on palvelusetelijärjestelmän muotoutuminen ”Kunta-Kelaksi”, jossa vain varakkailla ja hyvätuloisilla on mahdollisuus valinnanvapauteen.
Lisäksi palvelutuottajien nostaessa palvelujen hintoja, kunta on pakotettu nostamaan myös palvelusetelin arvoa, koska lainsäädäntö velvoittaa kuntaa huolehtimaan asiakkaan omavastuuosuuden pysymisestä kohtuullisena.
Laki palvelusetelistä tuli voimaan elokuussa 2009, ja palveluseteli on nyt tarjolla yhä useammille kuntien rahoittamia palveluja tarvitseville kansalaisille.
Oma sääntökirja ohjeistaa palvelusetelin käyttöä kunnissa
Kunnan tulisi laatia palvelusetelillä hankittaville palveluille oma lyhyt sääntökirja, jossa se ilmoittaa hankittavat palvelut, palvelukokonaisuudet ja asiakkaat, jotka voivat palvelusetelin saada ja sen, miten palvelusetelin arvo ja palvelun hinta muodostuvat.
Sääntökirjan avulla kunta hallitsee sille koituvia kustannuksia ja kykenee entistä paremmin suunnittelemaan omaa palvelutuotantoaan.
Melinin mukaan on tärkeää, että kunnat tekevät yhteistyötä sääntökirjojen laatimisessa.
– Näin kokemukset kasaantuvat ja hyvät toimintamallit yleistyvät. Kaikkea ei tarvitse keksiä jokaisessa kunnassa uudestaan.
