Kuntaliitos ei poistanut jännitteitä Rovaniemellä

Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta yhdistyivät vuoden 2006 alussa. Rovaniemellä tehty kuntaliitos oli Suomen ensimmäisiä strategisia kuntaliitoksia. Yhdistymiselle asetettiin kehittämiseen ja tulevaisuuteen liittyviä tavoitteita, kuten sopimusohjauksen uudistaminen ja kaupungin vetovoimaisuuden vahvistaminen.

Lapin yliopiston tutkijoiden tekemän arvioinnin mukaan yhdistämisen kaikkia vaikutuksia ei saavuteta pelkästään rakenteita uudistamalla. Merkittävien vaikutusten aikaansaamiseksi yhdistämisprosessin tulee olla kunnianhimoinen ja sen tulee sisältää toimintamallia, palveluita ja johtamista koskevia tavoitteita.

– Myönteisten vaikutusten saavuttamiseksi yhdistyminen tulisi kyetä viemään myönteiseen suuntaan heti alkuvaiheessa. Tässä työssä erityisen tärkeässä roolissa ovat muutosjohtaminen ja henkilöstöpolitiikka sekä yleensäkin kehittämismyönteinen kulttuurin rakentaminen prosessin ympärille, professori Jari Stenvall sanoo.

Rovaniemen uudistus on vauhdittanut kaupungin kehitystä. Se näkyi yhdistymisen alkuvaiheessa muun muassa maankäytön suunnittelussa ja kaupungin imagon paranemisessa. Lisäksi uudistus on vahvistanut kaupungin taloutta.

– Oman haasteensa kehitystyöhön tuo sopimusohjaus, jonka käyttöönotto oli osa yhdistämisprosessia. Yhdistettyjen kuntien erilaiset kulttuurit näkyvät edelleen arjen toiminnassa. Yhdistymisen konkretisoiminen esimerkiksi palveluiden kehittämiseen on myös varsin haasteellista.

Kuntalaisten näkökulmasta Rovaniemen yhdistyminen näyttää tutkimuksen mukaan melko onnistuneelta. Kuntalaisten suhtautuminen liitokseen on kehittynyt ajan myötä hieman myönteisempään suuntaan. Kuntalaisten käsityksiin on vaikuttanut etenkin palveluiden toimivuus.

– Rovaniemen haasteena ovat edelleen jännitteet keskuksessa ja sen ulkopuolella asuvien välillä. Kuntalaisten mukaan poliittisten päättäjien tulisi kirkastaa käsitystään siitä, mitä Rovaniemi on ja mihin sen tulisi panostaa. Suosittelemme, että Rovaniemi panostaisi edelleen palveluihin, talouteen ja hallintoon, kaupungin ja maaseudun tasapainoon sekä alueelliseen elinvoimaan, tutkimuksen koordinaattori, professori Stenvall listaa.

Tutkimuksessa esitetään neljä mahdollista tulevaisuuskuvaa. Ensimmäisen vision mukaan Rovaniemi kehittyy paljolti nykyiseltä pohjalta. Toisen vision mukaan näivettyminen alkaa, varsinkin jos ulkoiset uhkakuvat ja riskit toteutuvat. Kolmannessa visiossa Rovaniemi vahvistaa asemaansa keskeisenä kaupunkitoimijana Pohjois-Suomessa ja Pohjoiskalotin alueella. Neljäs visio liittyy tulevaisuuden ennustamattomuuteen ja sen hallintaan. Tämän vision lähtökohtana on epävarmuus tulevaisuudesta, josta johtuen selkeitä linjauksia ei pystytä tekemään.

Rovaniemen yhdistymisen arviointi on ensimmäinen keskipitkän aikavälin monitahoarviointi Suomessa. Arvioinnin aineisto perustuu avainryhmien ryhmähaastatteluihin, yksilöhaastatteluihin sekä kuntalaiskyselyyn. Arvioinnin mukaan viisi vuotta yhdistymisen jälkeen näyttäisi olevan sopiva ajankohta arvioida yhdistymiselle asetettuja tavoitteita.

Arvioinnin tekivät professori Jari Stenvall, tutkija Jenni Tyvitalo, professori Asko Suikkanen ja professori Antti Syväjärvi Lapin yliopistosta. Arviointi on toteutettu Rovaniemen kaupungin toimeksiannosta.

(KL)

Lapin yliopiston tiedote