Suun terveydenhuolto osaksi Kansallista Terveysarkistoa

Suun terveydenhuolto on osa Suomen terveydenhuoltojärjestelmää ja sitä säätelee sama lainsäädäntö kuin terveydenhuoltoa yleisestikin. Terveydenhuollon vuoden 2011 kokonaismenoista (17,1 miljardia euroa) suun terveydenhuollon osuus oli noin 6 %. Perusterveydenhuollon suun terveydenhuoltomenot olivat 357 miljoonaa euroa.

 

Vuonna 2009 terveyskeskushammashoidon käyntejä tuhatta asukasta kohti oli 914 ja asiakkaita 356.

 

Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä suun terveydenhuollon osuus oli 2 % vuonna 2011. Suun terveydenhuollon ammattihenkilöistä noin puolet on hammashoitajia, hammaslääkäreitä on runsas kolmannes ja suuhygienistien osuus on 15 %. Suun terveydenhuollon ammattihenkilöiden välistä työnjakoa on kehitetty siten, että suuhygienistien ja hammashoitajien tehtäviksi on siirretty aiemmin hammaslääkäreille kuuluneita tehtäviä.

 

Suun terveyden parantuminen erityisesti nuorissa ikäryhmissä johti osaltaan siihen, että 1990-luvulla vähennettiin hammaslääkäreiden koulutusmääriä, koska korjaavan hammashoidon tarpeen arvioitiin vähenevän. Suun terveyden edistyessä aikuisväestön hampaattomuus onkin vähentynyt, mikä väestön ikääntymisen myötä on lisännyt hampaallisen väestön määrä. Tämä jo sinällään lisää hammashoidon tarvetta, koska suun sairauksille alttiina olevien hampaiden lukumäärä kasvaa dramaattisesti, vaikka sairastuvuus väheneekin. Hampaalliselle väestölle on tehty myös runsaasti korjaavia ja kuntouttavia hoitotoimenpiteitä, (paikkoja, juurenhoitoja ja proteeseja) jotka väistämättä aiheuttavat uusintahoidon tarvetta.

 

Viime vuosina monet kunnat ovat kamppailleet vaikeissa hammaslääkäreiden saatavuusongelmissa ja joutuneet turvautumaan ostopalveluihin ja vuokratyövoiman käyttöön. Viimeisen kymmenen vuoden aikana erilaisten ostopalveluiden osuus kuntien järjestämässä suun terveydenhuollossa onkin lisääntynyt huomattavasti. 

 

2000-luvun alun lainsäädännön uudistusten seurauksena terveyskeskushammashoidon kysyntä kasvoi, ja osassa terveyskeskuksia hoitoon pääsy ruuhkautui. Tästä seurasi tarve erilaisten jonotusjärjestelmien ja ostopalveluiden käytölle. Myös toimintatapoja on uudistettu muun muassa siten, että sairastumisriskiin perustuvat yksilölliset hoitosuunnitelmat pyritään tekemään useamman vuoden jaksolle. Suuhygienistien ja hammashoitajien osuutta hoidon toteuttamisessa on tarpeen edelleen lisätä, jotta ennaltaehkäisyn mahdollisuudet hyödynnetään nykyistä tehokkaammin ja siten tuetaan potilaiden omahoitoa.

 

Suun terveydenhuollon potilastiedot osaksi Kansallista Terveysarkistoa

Sähköiset potilastietojärjestelmät alkoivat yleistyä Suomessa1980-luvulla. Kehityksen myötä yhä keskeisemmiksi tarpeiksi ovat tulleet tiedon yhteiskäyttö yli organisaatiorajojen ja sähköisessä muodossa olevan tiedon arkistointi. Ne korostuvat entisestään potilaiden liikkuvuuden ja valinnanvapauden lisääntyessä. Myös erilaiset palvelutuotannon ulkoistamismallit (esimerkiksi palveluseteli) lisäävät edelleen painetta ratkaisuille yhteiskäyttöisyyden parantamiseksi; potilastiedon sujuvalle kululle tilaajan ja tuottajan välillä.

 

Tarpeet ovat olleet jo pitkään olemassa, ja myös ensimmäisten kansallisten toimenpiteiden käynnistämisestä on kulunut aikaa. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti tammikuussa 2003 työryhmän ohjaamaan sähköisten potilasasiakirjojen toteuttamista. Tavoitteena oli löytää valtakunnallisesti yhteinen näkemys potilastietojärjestelmien sisällöllisille ja teknisille ratkaisulle sekä edistää yhteisesti hyväksyttyjen toimintamallien käyttöönottoa. Työryhmä valmisteli strategian sähköisten potilasasiakirjojen valtakunnalliselle toimeenpanolle sekä kuvasi loppuraportissaan sähköisille potilasasiakirjoille asetettavat vaatimukset.

 

Kesällä 2006 käynnistettiin terveydenhuollon kansallisen tietojärjestelmäarkkitehtuurin määrittelyprojekti, jonka tulokset julkistettiin alkuvuonna 2007. Tämän jälkeen 2009 – 2010 myös suun terveydenhuollon statusmerkintöjen rakenne vietiin THL:n ylläpitämälle koodistopalvelimelle. Suun terveydenhuollon osalta tämän jälkeen ei kovinkaan paljon ole tapahtunut lukuun ottamatta sähköistä reseptiä.

 

On huomattava, että KanTa-hankkeessa kyse ei alun perinkään ole ollut pelkästään tiedonsiirron teknisestä toteuttamisesta, vaan myös toimintatapojen kehittämisestä.

 

KanTa-palvelut

Kansalliseen Terveysarkistoon (KanTa) sisältyvien KanTa-palvelujen tavoitteena on edistää hoidon jatkuvuutta ja potilasturvallisuutta mahdollistamalla kansalaisten/potilaiden ajantasaisten tutkimus- ja hoitotietojen saatavuus kaikissa hoitotilanteissa. KanTa-palveluita ovat: Potilastiedon arkisto (eArkisto), sähköinen resepti (eResepti) ja Omien tietojen katselu. Potilastiedon arkisto on terveydenhuollolle tarkoitettu valtakunnallinen sähköinen potilasasiakirjojen tiedonvälitysalusta, joka sisältää myös tiedonhallintapalvelun. Potilastiedon arkistoon terveydenhuollon yksiköt tallentavat potilastietoja omista tietojärjestelmistään tietoturvallisesti (Kuvio 1).

 

Tiedonhallintapalvelu on valtakunnallisesti käyttöön otettavan palvelu, joka mahdollistaa potilaan keskeisten terveystietojen hyödyntämisen kaikille potilasta hoitaville terveydenhuollon ammattilaisille nopeasti ja tehokkaasti. Tiedonhallintapalvelu hyödyntää tiivistettyjä potilaskeskeisesti koottuja ja ylläpidettyjä tietoja, jolloin tiedot pysyvät paremmin ajantasaisena. Koska arkistoon tiedot tallennetaan palvelutapahtuma- ja rekisterinpitäjäkohtaisesti, ei niitä ole hoitotilanteessa aina helppo hyödyntää. Tiedonhallinpalvelun edellyttämät määrittelyt tulee toteuttaa kaikkiin potilastietojärjestelmiin, jotka liittyvät Kansalliseen Terveysarkistoon. Terveydenhuollon ammattilainen käyttää palvelua oman, tutun tietojärjestelmän kautta.

 

Tiedonhallintapalvelu on valtakunnallinen sähköinen palvelu, joka sisältää seuraavat palvelut ja toiminnot: 1) tieto potilaalle valtakunnallisista tietojärjestelmäpalveluista annetusta informaatiosta, 2) potilaan antamat suostumukset, 3) potilaan tekemät kiellot, 4) potilaan tekemä elinluovutuskielto ja muut elinluovutuksia koskevat tahdonilmaisut, 5) potilaan hoitotahto, 6) muut potilaan terveyden- ja sairaanhoitoa koskevat tahdonilmaisut, sekä 7) näyttää potilaan terveyden- ja sairaanhoidon kannalta keskeiset tiedot, kuten esimerkiksi tietoja toimenpiteistä, rokotuksista, laboratoriotuloksista, fysiologista mittauksista, lääkityksestä, diagnooseista, riskitiedoista sekä terveys- ja hoitosuunnitelma.

 

Miten potilas hyötyy KanTa-palveluista

Terveyspalveluita tuottavat organisaatiot mielellään korostavat potilas- tai asiakaslähtöisyyttä. Potilaan on kuitenkin vaikea ymmärtää, mikseivät hänestä jo kerran kirjatut terveystiedot ole eri ammattihenkilöiden saatavilla, vaikka hän ei ole tätä kieltänyt. Potilas saattaa joutua kertomaan hammaslääkärille lääkitystään ja terveydentilaansa koskevat tiedot, vaikka samat asiat oli käyty läpi edellisenä päivänä lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolla. Tilanne on usein tämä, vaikka potilas asioi saman organisaation eri toimipisteissä, ja potilastiedot kokonaisuutena sisältyvät samaan potilasrekisteriin. Tällöin ongelma on puhtaasti tietotekninen; esteenä ovat erilliset tietojärjestelmät ja niiden sisältämien tietosisältöjen yhteiskäytön puute.

 

Terveydenhuollon ammattihenkilön tulee merkitä potilasasiakirjoihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Tarpeellisuus ei toteudu, elleivät nämä tiedot ole tosiasiallisesti käytettävissä silloin, kun niitä tarvitaan. Asialla on iso merkitys myös potilasturvallisuuden ja terveydenhuoltohenkilöstön oikeusturvan kannalta.

 

KanTa-palvelut mahdollistavat potilastiedon yhteiskäytön yli tietojärjestelmä- ja organisaatiorajojen ja siten edistävät hoidon toteuttamista ja potilasturvallisuutta. Viime kädessä hyötyjänä on potilas.

 

Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jotta potilas voi aidosti osallistua hoitoonsa, tarvitsee hän ajantasaista tietoa saamistaan taudinmäärityksistä ja hoidoista. Omien tietojen katselu on kansalaisten nettipalvelu, josta täysi-ikäinen näkee omat Reseptikeskukseen ja Potilastiedon arkistoon tallennetut tietonsa. Palvelusta voi tulostaa myös yhteenvedon sähköisistä resepteistään. Palvelussa näkyy tietoja vasta, kun henkilölle on kirjoitettu sähköinen resepti tai hänen tietojaan on tallennettu potilastiedon arkistoon.

 

Osana arkistointipalvelua ylläpidetään valtakunnallista potilaan tiedonhallintapalvelua. Tiedonhallintapalveluun merkitään potilaan antama suostumus tietojen luovutukseen ja mahdolliset luovutuskiellot, sekä suostumuksen ja luovutuskieltojen peruutukset. Lisäksi palveluun tallennetaan tieto siitä, että potilasta on informoitu valtakunnallisista tietojärjestelmäpalveluista. Yhdellä suostumuksella potilas voi varmistaa, että häneen hoitosuhteessa olevat terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat katsoa ajantasaisia tietoja.

 

Sitä mukaa, kun arkistoon liitytään, palvelusta näkee myös muita potilastietoja reseptitietojen lisäksi. Näin potilas voi omien tietojen katselun kautta varmistaa myös terveydenhuollon ammattilaisen käytössä olevan, oman sairaushistoriansa oikeellisuuden.

 

Hyödyt suun terveydenhuollon ammattilaiselle

Hyvän ja riittävän pitkälle ajalle tehdyn hoitosuunnitelman merkitys korostuu potilaiden liikkuvuuden lisääntyessä ja erilaisissa ostopalvelutilanteissa, jossa hoidon toteutus hajautuu eri palveluntuottajille. Vaarana on, että potilaan vaikuttavan hoidon kannalta keskeisimmät ongelmat jäävät sivuun korjaavien, sairauden hoitoon painottuvien toimenpiteiden kustannuksella. Tällöin myös vastuu terveyttä edistävistä toimenpiteistä hämärtyy.

 

Tiedonhallintapalvelun avulla terveydenhuollon ammattilaisella on käytössään potilaan hoidon kannalta keskeiset ja ajantasaiset tiedot riippumatta siitä, missä tiedot on kirjattu.

Esimerkiksi hoitaessaan kotihoidon lähettämää vanhuspotilasta, jolla on paljon lääkkeitä ja sairauksia, hammaslääkäri voi hyödyntää potilaan yleisterveyttä koskevia tietoja hammashoidon toteuttamiseksi. Vastaavasti lääkäri tai sairaanhoitaja näkee suun terveyttä koskevat kirjaukset.

 

Potilaan tullessa tutkimukseen hoitosuunnitelman laadintaa ja sen edellyttämää hoitoa varten aiempien tutkimusten tiedot ovat käytettävissä, vaikka ne olisi kirjattu toisessa hoitopaikassa ja toisenlaisella potilastietojärjestelmällä. Tämä antaa nykytilannetta paremmat edellytykset myös potilaan suun terveyttä edistävälle hoidolle.

 

Yksityishammaslääkärin jatkaessa terveyskeskuksen viikonloppupäivystyksessä aloitettua juurenhoitoa hän näkee suoraan omasta potilastietojärjestelmästään, mitä toimenpiteitä ja kirjauksia päivystyksessä on tehty. Samoin potilaan riskitiedot ja röntgenkuvat ovat käytettävissä.

 

Hyötyjen saavuttaminen voi edellyttää käyttäjiltä myös toimintatapojen muutosta ja aktiivisuutta, jotta tiedot pysyvät ajantasaisina. Keskeisenä tavoitteena kuitenkin on, että kirjaamisen tulee palvella toiminnan sujuvuutta. Tietojen saattaminen standardin mukaiseksi mahdollistaa myös potilastietojärjestelmien helpomman vaihtamisen, kun aikaisemmat hoitokäynnit eivät jää vanhaan järjestelmään.

 

Kansallisesti yhtenäinen sähköisten tiedonhallintapalvelujen kokonaisuus luo pohjaa sosiaali- ja terveydenhuollon prosessien uudistamiselle, mahdollistaa aiempaa edullisemmat ja vaikuttavammat toimintamallit sekä edistää potilasturvallisuutta.

 

Aikataulu

Velvollisuus laatia lääkemääräykset sähköisesti tuli voimaan kuntien ja valtion terveydenhuollon toimintayksiköissä 1. päivänä huhtikuuta 2013 ja tulee voimaan yksityisen terveydenhuollon toimintayksiköiden ja niiden tiloissa toimivien itsenäisten ammatinharjoittajien osalta 1. päivänä huhtikuuta 2014. Maaliskuun puolivälissä 2013 sähköisiä reseptejä kirjoitettiin noin 55 000 kappaletta arkipäivisin ja viikonloppuisin muutamia tuhansia. Sähköisen reseptin oli saanut noin 1,5 miljoonaa kansalaista. Kaikkiaan sähköisiä reseptejä oli kirjoitettu noin 7,3 miljoonaa kpl ja lääketoimituksia oli tehty noin 8,6 miljoonaa kpl. Omien tietojen katselu -palvelua oli käyttänyt yli 500 000 kansalaista.

 

Arkistointipalveluun aikataulua on täsmennetty niin sanotussa vaiheistusasetuksessa, jonka mukaan suun terveydenhuollon potilasasiakirjat (sekä julkisen että yksityisen sektorin osalta) tulee tallentaa kansalliseen terveysarkistoon viimeistään 1.9.2016. Aikataulu tarkoittaa käytännössä sitä, että ensimmäisten suun terveydenhuollon pilottien tulee toteutua ensi vuoden aikana, jotta valtakunnalliseen levittämiseen jää riittävä aika.

 

 

Hankkeen eteneminen suun terveydenhuollon osalta

Jotta suun terveydenhuollon tietojen liittymiselle eArkistoon saadaan samankaltainen kehityspolku kuin muussa terveydenhuollossa on luotu, sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteena on tuottaa strateginen toimeenpanosuunnitelma suun terveydenhuollon tietomäärittelyiden ja tietojärjestelmien liittämiseksi osaksi valtakunnallisia KanTa-palveluja. Yksityisen sektorin kokonaisuudesta on jo tehty erillinen selvitys, joka otetaan soveltuvilta osin lähtökohdaksi tälle julkiseen sektoriin keskittyvälle projektille. Toimeenpano koskee molempia sektoreita, ja ideaalisinta olisi löytää yhteinen etenemispolku huomioiden seuraavat asiat:

 

•    Toimeenpanosuunnitelman toteutuksen ja jalkautuksen kannalta oleelliset sidosryhmät ja suun terveydenhuollon ammattihenkilöt

•    Voimassa olevat kansalliset määritykset ja tarvittavat muutokset

•    Käytössä olevat suun terveydenhuollon järjestelmät, kirjaamiskäytännöt ja riippuvuudet muihin potilashallinnon, kuten kuvantamisen, järjestelmiin

•    Ohjaus- ja seurantamallit sekä riskienhallinta

•    Vaiheistettu ja aikataulutettu suunnitelma nykytilan kuvaamisesta tavoitetilan mukaisen mallin käyttöönottoihin

•    Arviot aikataulu- ja resurssivaatimuksista

Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa toimeenpanosuunnitelman laadinnasta. Suunnitelman toteutus siirtyy myöhemmin Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselle, joka vastaa KanTa-hankkeen operatiivisesta ohjauksesta. Hankkeelle nimetyssä ohjausryhmässä ovat edustettuina: kunnat, Suomen Hammaslääkäriliitto, Suomen Kuntaliitto, KELA, THL sekä hankkeessa mukana oleva konsulttiyritys. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimii lääkintöneuvos Anne Nordblad STM:stä

 

 

Terveydenhuollon menot ja rahoitus 2011, THL 2013oit

www.sotkanet.fi

 

Kuntien terveys- ja sosiaalipalvelujen henkilöstö 2011, THL (2012-11-15)

 

Suomalaisten aikuisten suunterveys, Terveys 2000 -tutkimus, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B16 / 2004

 

Hallituksen esitys Eduskunnalle sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköistä käsittelyä koskevaksi lainsäädännöksi HE 253/2006

 

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus terveydenhuollon valtakunnallisista tietojärjestelmäpalveluista11.4.2012/165

 

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 9.2.2007/159

 

Heikki Virkkunen. Jari Porrasmaa, Jari Suhonen, Päivi Mäkelä-Bengs, Jukka Lehtovirta ja Riikka Vuokko.Tiedonhallintapalvelun periaatteet ja toiminnallinen määrittely. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Luokitukset, termistöt ja tilasto-ohjeet 4/2012. 113 sivua. Helsinki 2012. ISBN 978-952-245-540-6 (verkko).

 

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785

 

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 298/2009

 

 

 

Kirjoittajat: