Alueellistaminen tasaa kasvueroja mutta vaikuttaa myös haitallisesti
Alueellistaminen eli valtion toimintojen siirtäminen pääkaupunkiseudulta maakuntiin näyttää tasaavan alueiden välisiä kasvueroja, mutta koko kansantalouden tasolla vaikutukset ovat kuitenkin negatiiviset, arvioivat Valtion taloudellisen tutkimuksen tutkija Antti Simola ja yksikönjohtaja Juha Honkatukia.
Syynä negatiiviseen vaikutukseen on kansantuotteen ja työllisyyden laskeminen alueellistamisen seurauksena. Myös julkiselle sektorille koituvat vaikutukset ovat lähinnä negatiivisia – julkisen sektorin alijäämä ja kuntien riippuvuus valtion rahoituksesta kasvavat.
Virallisena tavoitteena on ollut alueellistaa 4 000–8 000 valtion työpaikkaa vuoteen 2015 mennessä. Nykyiset vuonna 2008 alkaneet alueellistamistoimet koskevat 5 200 työpaikkaa, joista tutkimukseen kuului kaksi kolmasosaa.
Muuttamaan joutuneiden työntekijöiden keskuudessa alueellistamistoimet ovat olleet epäsuosittuja – ainoastaan viidennes työntekijöistä on todellisuudessa muuttanut alueellistetun työpaikan mukana. Niinpä suurin osa alueellistetuista työpaikoista on jouduttu rekrytoimaan uudestaan, mikä on omiaan vähentämään toimenpiteen aluepoliittisia hyötyjä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kuntien riippuvuus valtion rahoituksesta kasvaa
Alueellistamistoimet aiheuttavat BKT:n 0,05 %:n kumulatiivisen laskun vuoteen 2018 mennessä. Työllisyys laskee hieman vähemmän. Julkinen kulutus kasvaa alueellistamisen seurauksena ja syrjäyttää yksityistä kulutusta, mikä lisää julkisen sektorin alijäämää, vaikka alueellistamistoimet ovatkin periaatteessa kustannusneutraaleja.
Maksut valtiolta kunnille kasvavat kokonaisuudessaan, vaikka valtionosuusjärjestelmän mukaiset maksut vähenevätkin. Alueellistaminen näyttäisi siis lisäävän kuntien riippuvuutta valtion rahoituksesta.
Alueellistaminen tasaa kuitenkin alueiden välisiä kasvueroja. Eniten hyötyvät Kanta-Häme ja Etelä-Savo, jotka ovat alueellistamisen seurauksena saaneet eniten uusia työpaikkoja suhteessa väkilukuunsa.
Työpaikkoja puolestaan menettää suhteellisesti eniten Uusimaa. Toisaalta hyödyt eivät jakaannu maakunnittain tasaisesti, sillä osa maakunnista ei ole saavuttanut juurikaan mainittavia hyötyjä alueellistamisesta.
VATT:n tutkimus perustuu laajaan aineistoon alueellistetuista työpaikoista ja alueellistamisen seurauksena muuttamaan päätyneistä työntekijöistä. Tutkimus toteutettiin alueellisella yleisen tasapainon mallilla, jonka avulla voitiin selvittää alueellistamisen taloudelliset vaikutukset niin alueiden kuin koko kansantaloudenkin tasolla.
Alueellistamista tarkasteltiin maakunnittain, mikä oli riittävän tarkka taso kokonaiskuvan muodostamiseksi. Malli huomioi keskeisten toimialojen väliset panos-tuotosvirrat sekä julkisten sektoreiden väliset rahavirrat, jonka vuoksi mallilla pystytään arvioimaan sekä yksityisen ja julkisen kulutuksen että julkisten sektoreiden rahoitusaseman muuttumista.
