Sote-laskelmat jäivät ministeriön ja ohjausryhmän harkittaviksi
Sote-uudistuksen taloudellisten vaikutusten kuntakohtainen arvioiminen on pysähtynyt sosiaali- ja terveysministeriöön.
Alustavia kuntalaskelmia on valmistunut sosiaali- ja terveysministeriössä, mutta ne on päätetty pitää ministeriön omina laskelmina, joita ei jaeta esimerkiksi valtiovarainministeriön tai Kuntaliiton tiedoksi.
Kunnissa on yhä voimakkaampaa kritiikkiä sitä kohtaan, että hyvään lainvalmisteluun kuuluvaa taloudellista arviota ei ole tehty, ennen kuin kunnat joutuvat antamaan lausuntonsa sote-järjestämislaista. Lausuntoaika päättyy 14.10.
Sote-uudistusta ohjaava parlamentaarinen ohjausryhmä ehti lakiluonnoksen teon aikana kireän aikataulun vuoksi pääasiassa käsitellä vain järjestämis- ja tuottajakysymyksiä, eikä uudistuksen taloudellisiin vaikutuksiin ehditty paneutua.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Parlamentaarinen ohjausryhmä käsitteli kuntakohtaisten laskelmien kohtaloa tiistaina. Se katsoi, että laskelmille pitää saada sovituksi yhteiset periaatteet ministeriöitten ja kuntakentän kanssa. Kun niitä ei ole ollut, kuntakohtaisia laskelmia ei voi vielä julkaista.
Parlamentaarisen komitean sisältä todettiin Kuntalehdelle keskiviikkona, että ryhmässä tiedetään, että kunnissa ja alueilla on useita laskelmia uudistuksen vaikutuksista. Uudistus tulee taloudellisesti kohtelemaan kuntia hyvin eri tavalla; osa kunnista menettää rahaa, osa kunnista hyötyy uudistuksesta.
Jotkut kaupungit ovat teettäneet vaikutuslaskemia konsulttifirmoilla ja luvut ovat karmeita. Siksi stm ei uskalla omiaan julkistaa. Järkevää julkisten varojen käyttöä teettää kaksia laskelmia!!?
Eipä lakia tehdessä paljon muutakaan ehditty arvioida. Esimerkiksi se että yksityinen sektori jätettiin pois tuottajakentän keskiöstä tulee maksamaan yhteiskunnalle todella paljon sekä pitää rakenteet edelleen jäykkinä ja tehottomina sekä tuotannon laadun keskinkertaisena. Nyt pyydetään kunnilta lausunto aivan vääristä asioista. Pitäisi kysyä esim.: Miten tulisi järjestää tehokas kilpailutus erikoissairaanhoidossa? TAI: Miten tulisi kehittää hankintaosaamista?
On väärin, jos ne kunnat menettävät, jotka ovat hoitaneet tehtävänsä edullisesti ja hyötyjiä ovat muut. Kustannusten pitäisi perustua jatkossakin todellisiin eikä mihinkään laskennallisiin kustannuksiin.
Säästöistä sote-kuluista ei näyttäisi tulevan kunnille sitä mitä oletetaan sote-uudistuksen tuovan. Ainoa mihin tällä uudistuksella päästäisiin olisi sote-kulujen kasvun estäminen ja pitäminen sote-kulut tämän hetkisellä tasolla. Kuinka moni kunta joutuu maksamaan uudistuksen tuoman palvelujärjestelmän kautta lisää rahaa tulevalle sote-alueelle, jää nähtäväksi. Huoli pienten kuntien äänen kuulumisesta häviää tämän uudistuksen myötä. Tulevassa uudistuksessa esim. hallintokuvio on jo sellainen, että pienempien kuntien edustus ei yllä korkeimman päätäntävallan tasolle, joten näin ollen myös pienten kuntien vaikuttaminen häviää. Täten huoli kustannusten noususta ja palveluiden, erityisesti lähipalveluiden, sote-alueen järjestämisoikeuden vuoksi, on oikeutettua. Saako pieni kunta lähipalvelut n
Hei Jaakko; eihän yksityinen sektori ole jätetty pois. Sote-alue määrittää palvelutarpeen järjestämisvastuulla ja rahoittaa sen kunnilta perittävän osuuden mukaan. Sote-palevluiden tuottaja voi olla kunta, kuntayhtymä, yksityinen tai vaikka jokin järjestö. Joten, jos palvelun tuottaa esim. vaikka kuntayhtymä, niin tämä voi kilpailuttaa osan palveluista yksityisen sektorin tuottamaksi palveluksi kuntaan tai kuntayhtymään.
Erikoissairaanhoito, eli nykyiset sairaanhoitopiirit tullaan purkamaan ja ne integroidaan perusterveydenhuollon kanssa. Joten mitään erillistä erikoissairaanhoitoa ei enää ole. Hoitoketju tulee oleellisesti muuttumaan ja tässä tulee korostumaan kunnan lähipalveluiden toimivuus mm. kotihoito.
Ei pidä unohtaa jo voimassa olevaa asiakkaan valinnan vapautta; asiakas/potilas voi hakeutua hoitoon muun sairaanhoitopiirin alueelle kuin omaansa tai toiseen kuntayhtymään.
Sit sinulle Jouko; tulevassa sote:ssa laskentaperusteena käytetään kapitaalimallia eli asukasluku, sairastavuus ja ikärakenne huomioidaan. Tässä laskentamallissa voi joku kunta voittaa joku taas hävitä.
Kuntien sote-menoissa on eroja. Ovatkohan nämä soten kokonaismenot vertailukelpoisia? Onko menot kaikissa kunnissa laskettu samalla tavalla, kaikki menot ja vyörytykset huomioiden ? Mahtaako kuntien välisiä tarvevakioitujen menojen eroa saman sairaanhoitopiirin sisällä selittää toiminnan tuottavuus. Toimintahan on lainsäädännöllä ja normeilla väännetty aika samaan muottiin. Ottaako tarvevakiointi riittävästi huomioon esim. työttömien, päihdeongelmaisten ja mielenterveyspotilaiden hakeutumista asutuskeskuksiin (osa poste restante – osoitteessa)? Yleensä päivystävien sairaaloiden sijaintipaikkakunnilla väestö käyttää muuta maakuntaa enemmän kalliita erikoissairaanhoidon palveluja, tarjonta lisää kysyntää. Isot kunnat tarjoavat asukkailleen pikkukuntia enemmän erityispalveluja: esim. vanhukset, vammaiset, päihdeongelmaiset, diabeetikot, opiskelijat ym. Jos sote-alue päättää nämä palvelut säilyttää, uudistus tuo nämä palvelut myös muiden kuntien asukkaiden saataville. Tai sitten tämä palvelujen kuorrutus puretaan, jolloin kuntien kustannusten ero tasaantuu?
Koko ajan kuntakentän pirstoutuneisuus on ollut ongelman ydin sote-uudistuksessa. Ei saatu aikaiseksi isoja, toimintakykyisiä kuntia. Piti tehdä sote-alueet. Nyt sitä vastustetaan. Seuraava askel on viedä sote-rahoitus ja ohjaus valtiolle? Sitäkö kunnat haluavat?
Yksityissektorin mahdollisuuksia toimia palvelujen tuottajana on liioiteltu julkisuudessa. Siellä pystytään tuottamaan perusterveydenhuollon lääkäripalveluja (suurin osa osana työterveyshuoltoa nykyään) sekä kevyitä erikoislääkärikonsultaatiota ja pieniä toimenpiteitä. Erikoissairaanhoidon asiakkaista suuri osa ohjautuu ympärivuorokautisten päivystyksen kautta ja vaatii kallista tutkimus-, hoito- ja osaamisinvestointeja ettei yksityisellä niitä ole. Eikä tietenkään kannata tehdäkään päällekkäisi investointeja. Erikoissairaanhoidon osalta on siis edettävä julkisen järjestelmän palvelukykyä, potilasturvallisuutta ja tuottavuutta kehittämällä. Perusterveydenhuollon osalta valinnanvapaus tulisi voida toteuttaa Ruotsin mallin mukaisesti (raha seuraa potilasta). Tämä edellyttää kuitenkin rahoituksen.
yksikanavaisuutta (sisältäen työterveyshuollon sairaanhoitopalvelut).
Muuten kun arvioidaan yksityisen palvelutuotannon edullisuutta, unohdetaan kuntia rasittavat yksityissektoria suuremmat eläkemaksut (eläkemenoperusteiset maksut jäävät kuntien maksettavaksi, vaikka palvelu ulkoistetaan), kuntien virkaehtosopimuksen yksityissektoria pidemmät vuosilomat ja muut oikeudet sekä kuntien byrokratiasta johtuvat menot (julkista toimintaa velvoitetaan päätösten, kilpailutuksen, toimintatilastoinnin ym. osalta aivan eri lailla kuin yksityistä).
Rahoitusta tulisi tarkastella niin, että mukana laskelmissa on kaikki yhteiskunnan kanavoimat rahat terveydenhuoltoon. Valtionosuudet, kuntien keräämät osuudet ja vieläpä sairausvakuutuksen osuudet samaan tarkasteluun mukaan. Suoritteiden mukaan maksetaan kustannustehokkaista palveluista eikä mistään nuppiluvuista.
Eiköhän olisi kuntakapinan aika. Huonompaa ratkaisua olisi vaikea keksiä. Raskas hallinto syö kuntien loputkin rahat ja päätösvalta häipyy huitsin nevadaan.
Rahoituskysymyksen ratkaiseminen on vaikea kysymys varsinkin jos valtionosuudet ohjataan jatkossakin kunnille. Toisaalta mitä mieltä on ohjata valtionosuus kunnille, jos se samoilla perusteilla siirtyy saman tien kunnalta sote-alueelle. Toinen iso kysymys tulee olemaan tuotannon rahoitus ja sen perusteiden määrittely. Kun ottaa huomioon nämä kaksi rahoituskysymyksiin liittyvää isoa haastetta, lakiehdotuksessa esitetty aikataulu uudistukselle on epärealistinen. Tärkeintä olisi nyt luoda lainsäädännöllä raamit jatkovalmistelulle ja hyväksyä se, että tavoitteellinen rakenne on valmis ehkä joskus 2020. Siirtymäajan tulee joka tapauksessa on olla pitkä, jotta kunnat voivat sopeutua tilanteeseen. Todelliset hyödyt saadaan sisältöä uudistamalla ja se taas ei tapahdu pelkillä organisaatiomuutoksilla.
Kannatan kuntakapinaa ! Varmaa on vain, että uuden sote-lain myötä palvelut tulevat heikkenemään ja kustannukset kohoamaan. Uusia organisaatioita rakennetaan ja johtajia lisätään, eikä varmaankaan aivan pienipalkkaisia. Tulee käymään kuten Ruotsissa kävi, kustannukset nousevat valtiotasolla miljardeja euroja. Sitten vain ihmetellään, miten tässä näin kävi !!! Vanhat hyvät rakenteet hajotetaan ja uusia luodaan isolla rahalla ja pyritään muka säästöihin.