Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ole antanut periksi
Juha Rehula johtaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan loppurutistusta sote-lakien muokkaamiseksi.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ainakaan vielä ole taipunut perustuslakivaliokunnan ajatukseen, että lakiesityksen valmistelua pitäisi jatkaa valtioneuvoston ja mahdollisesti laajan parlamentaarisen työryhmän toimesta.
Nyt on kaivettu valiokunnassa ja kokoussalin ulkopuolella esiin erilaisia uusia ja vanhoja malleja, lukumääriä ja muita tarkastelukulmia.
Viisi järjestäjää oli perustuslakivaliokunnan mielestä liian vähän, eli alueet demokratian toteutumisen kannalta liian suuria. Nyt on palloteltu myös ajatusta, että viiden sijaan alueita olisi selvästi enemmän. Rahoitusmallin ja sen seurausten selvittäminen olisi kuitenkin siinäkin vaihtoehdossa vaikeaa tässä aikataulussa.
Tiettävästi ajatus 19 alueesta, jotka hoitaisivat järjestämisen sekä päätöstensä mukaan myös osallistuisivat tuotantoon, on vahvasti hengissä. Tässä mallissa on puhuttu myös muista lukumääristä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Pitkän kaavan mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan siis pitäisi ensin pystyä löytämään malli, jonka katsotaan täyttävän sekä uudistustyön varsinaiset tavoitteet että myös perustuslakivaliokunnan vaatimukset. Sitten pitäisi pystyä selvittämään taloudelliset vaikutukset. Lisäksi pitäisi ilmeisesti ehtiä käydä kuntakierros. Ja lain pitäisi ehtiä vielä uudestaan perustuslakivaliokuntaan, sitten takaisin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan ja sen jälkeen suureen saliin. Siellä laki tarvitsee ensin ensimmäisen käsittelyn ja sen jälkeen aikaisintaan kolmantena päivänä toisen käsittelyn.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt hanketta perustuslakivaliokunnan torstaisen lausunnon jälkeen perjantaina, maanantaina ja tänään tiistaina. Valiokunnan viikkolistalla se on tällä viikolla jokaisena päivänä, mistä voi päätellä vain, että valiokunta on varautunut työstämään sitä tämän viikon.
Erilaisia aikarajoja on esitetty erilaisiin vaiheisiin, mutta varmaa tällä tietoa on vain, että eduskunta työskentelee tämä viikon jälkeen vielä kaksi viikkoa.
Perusteluksi sitkeydelle on esitetty myös, että mitä pitemmälle nyt päästään, sitä parempi kuntien on suunnitella omaa osuuttaan tulevissa palveluissa.
Valiokunnan ponnistelujen ei katsota menevän hukkaan myöskään sikäli, että kun puolueet ovat pysyneet yhteisessä rintamassa, ei ole suurta pelkoa, että vaalien jälkeen alettaisiinkin koko prosessia alusta.
Etelä-Karjalan sosiaali- ja teveyspiirin Eksoten perustamistapa ei edellytä uutta lainsäädäntöä.
Miksi Suomen kuntien pitäisi odottaa vuosia lakia ja sen voimaantuloa, kun vapaaehtoisesti kunnat saavat säästöä muutaman kuukauden valmistelun jälkeen?
Hallitus ja eduskunta tekevät asiat turhan vaikeiksi, kun samat asiat voidaan toteuttaa nopeasti.
Maakuntien sairaanhoitopiireille voi antaa avokätisesti porkkanarahaa maakunnallisen sote-piirin perustamiseksi vapaaehtoisesti. Se tulee nopeasti maksetuksi takaisin.
Periksiantamattomuus on lähtökohdiltaan ihailtava piirre mutta jos Suomen suurimman uudistuksen eli soteuudistuksen yhteydessä hylätään vaihtoehtoisia toteutustapoja sen takia ettei aika riitä niiden läpiviemiseen tällä hallituskaudella sotemallin lopullisen valintaperusteen ollessa käytettävissä oleva aika siirtämättä uudistusta seuraavalle hallitukselle parhaimman lopputuloksen saavuttamiseksi periksiantamattomuus saa lähtökohdan vastaisesti negatiivisia piirteitä.
Soteuudistusta kuvattiin aikoinaan sotesopaksi ja nyt se on saamassa näköisensä lopun.
Poliittinen yksimielisyys vallitsee siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden hoitoketjujen hallinta – sote-intrgraatio – totrutetaan maakunnissa.
Muiden ehdotusten tekeminen viivästyttää sote-integraation käynnistymisajankohtaa kaikissa muissa maakunnissa paitsi Kainuussa ja Etelä-Karjalassa.
Sote-integraatio ja kaikkien maakuntien saaminen toteuttamaan suurinta mahdollista tuottavuutta ja laatua, on Suomen julkisen talouden kannalta kaikkein tärkein asia.
Julkisen talouden rahaa on niin niukasti, että se on hyödynnettävä sote-integraatiosta saatavan hyödyn maksimointiin ja yhdenvertaisiin palveluihin pienissä kunnissa.