Valinnanvapaudessa laajoja ongelmia levällään
Sosiaali- ja terveyskeskus voisi raportin mukaan ohjata ei-toivotut asiakkaat muualle. (Kuva: Ville Miettinen)
Kustannustehokkuuden tavoittelu voi kääntyä itseään vastaan, julkisen vallan käyttö herättää kysymyksiä Kuntaliiton asiantuntijoissa.
Soten valinnanvapautta linjanneen raportin lopussa oleva lista edessä olevista haasteista, jotka liittyvät esitettyihin linjauksiin, on pitkä ja korostaa osaltaan sitä, kuinka levällään palaset vielä ovat.
– Ehkä keskeisin asia on se, että tämänkin raportin jälkeen auki on erittäin laajoja ja monitahoisia ongelmia liittyen ohjaukseen, rahoituksen, ylipäätään valinnanvapauden toteutukseen, tiivistää johtava lakimies Kirsi Mononen Kuntaliitosta Kunta.tv:n haastattelussa.
Uudistuksella on tarkoitus hakea kustannustehokkuutta, joka syntyisi siitä, että kilpailluilla markkinoilla pystytään pitämään tehokkaasti hintatasoa kurissa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Toisaalta raportissa varoitetaan, että mahdollinen kilpailun puute voi johtaa korvauskustannusten nousuun.
– Mikäli markkinoita ei ole, vaikka maakunta luo niille edellytyksiä, se voi johtaa vastakkaiseen kehitykseen ja monopolimaiseen toimintaan, joka on kustannustehokkuudelle päinvastainen kehitys, Mononen sanoo.
Isoja kysymyksiä julkisen vallan käytössä
Erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen Kuntaliitosta huomauttaa, että raportissa on esitetty runsaasti sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja sosiaali- ja terveyskeskukselle, kuten sosiaalihuoltolain mukainen sosiaalityö, perhetyö, kasvatus- ja perheneuvonta, sosiaaliohjaus, päihde- ja mielenterveystyö.
Raportti ehdottaa, että portinvartijana toimivan sosiaali- ja terveyskeskuksen palvelutarpeen arvioinnin jälkeen valinnanvapauden piirissä olisivat kotipalvelu, kotihoito, kotisairaanhoito, asumispalvelut, laitospalvelut, liikkumista tukevat palvelut, kuntoutus-ja terapiapalvelut, suun terveydenhuolto sekä muut erityispalvelut (esimerkiksi ravitsemus-tai puheterapia ja jalkojen hoito).
– Isot kysymykset tulevat liittymään julkisen vallan käyttöön. Ei ole yksinkertaista järjestää kyseisiä palveluja noin laajasti sosiaalipalvelujen osalta valinnanvapauden piirissä, Puustinen-Korhonen muistuttaa.
”Odotettavissa ’leimasin-sossuja’”
Raportissa varoitetaan myös, että vaikka linjaus ei mahdollista asiakkaan suoraa valikointia, on mahdollista, että sosiaali- ja terveyskeskuksissa muodostuu toimintatapa, jossa ei-toivottu asiakas pyritään lähettämään muualle.
Puustinen-Korhonen ennustaa, että toteutuessaan valinnanvapaus tulee synnyttämään suuren määrän ”leimasin-sossuja”.
– Kuka tekee yksityisten ylläpitämissä sosiaali- aja terveyskeskuksissa viranomaispäätökset sosiaalihuollon palveluista, joista lain mukaan asiakkaalla on oikeus saada päätös? hän kysyy.
– Palvelutarpeen arviointi on lähellä sellaista julkisen vallan käyttöä, johon perustuu myös julkista valtaa käyttävän viranhaltijan päätös. Jos palveluntarpeen arviointi katsotaan julkisen vallan käytöksi, juuri mikään sosiaalipalveluista ei voi olla valinnanvapauden piirissä olevassa sosiaali- ja terveyskeskuksessa.
Kirsi Monosen haastattelu Kunta.tv:ssä (valinnanvapauden käsittely kohdasta 4.18):
Aiemmin aiheesta:
Kommentti: Haluaako hallitus vieläkin laajemman valinnanvapauden?
Valinnanvapausraportin esitysdiat
Olen tainnut jo aikaisemmin todeta, että on suuri riski, saadaanko näitä ”sote-uudistuskustannuksia” koskaan takaisin.
Samalla taataan kaikille suomalaisille tasapuolisesti yhtä huonot palvelut.
Brommelsin työryhmä esittää siis suurtuottajamallia eli väestövastuista sos ja terv keskusta, jossa on laajat palvelut. Vain suuret yritykset voivat osallistua kilpailuun. Ei saada perhelääkärimallia kuten Norjassa ja Tanskassa. Toivottavasti suurten terveysyritysten verotus on hallinnassa, etteivät voitot valu suuromistajille ulkomaille.
Muistakaa, että opetus- ja koulutus sekä tieteellinen tutkimus sisällytetään myös yksityisten yritysten kuluihin.
Näytttääpä pahasti siltä, että valinnanvapaus on soten päällimmäisin tavoite ja päämäärä.
Enää tuskin kukaan puhuu sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiosta, yhdistämisestä ja yhtenäisistä palveluketjuista. Keskustelu käy niin korkeissa sfääreissä, että pihtiputaanmummot ja suurten markkinoiden syrjässä olevat eivät enää pysy ns. kärryillä. MIKSI NÄIN?
Vaihtoehto Kokoomuksen rahoituksellisesti ja kansanvaltaisuudelle perustuslakiongelmaiselle valinnanvapausmallille:
VOITTOA TAVOITTELEMATTA, PÄIVYSTYKSEEN PUUTTUMATTA:
Nykyisellä rahoitusperiaatteella ja valtionosuusjärjestelmällä.
Kun Suomessa on 20 vapaaehtoista, verotusoikeudellista (PL 121 §) sote-sairaanhoitopiirin hoitoketjuintegraatiota (PL 121.4 §), jotka toimivat itseohjautuvasti (Eksote) Aalto-yliopiston selvityksen mukaisella nykyisten 1–5 tehokkaimman kustannuksilla per asukas, niin ei tarvita Kokoomuksen vaatimaa sekavaa, kustannuksia kasvattavaa ja julkiselle taloudelle haitallista valinnanvapausmallia.
Parlamentaarinen sote-työryhmä säätää lait laadusta ja jonotusajaoista.
– Tämä johtaa siihen, että 20 vapaaehtoista sote-sairaanhoitopiirin kuntayhtymän jäsenkunnat, jotka istuvat sote-valtuustossa sekä parantavat laadun ja lyentävät jonotusajat lakisääteiseksi että tehostavat toimintaa (Eksote): kuntaveroprosentteja ei nosteta.
Miksi Kokoomus haluaa sekoittaa vuodesta 2011 lähtien erinomaisen Etelä-Karjalan sote-kuntayhtymän?
Siksi, että Kokoomus ja SDP ajavat politiikkaa ja ”demokraattista” päätösvaltaa sellaiseksi, että Kokoomuksen intressiryhmät – suuret kaupungit – saavat mahdollisimman suuren päätösvallan Suomessa ja rahavirrat kulkevat suuriin kaupunkeihin.
On naiivia kuvitella, että Suomeen saadaan Ruotsin mallin mukaisesti sekä kunnat että aluekunnat, missä stabiili järjestelmä on: 290 kuntaa ja 20 aluekuntaa, joiden sisällä ovat 290 kuntaa.
Kokoomuksen tähden Suomen kuntatalous on menettänyt miljardeja ja miljardeja.
Miksi Kokoomus on kokoomusmielisen Sipilän hallituksessa – ylipäätään parlamenttissa, jossa ei ole Kokomuksen painostuksesta parlaamentaarista sote-työryhmää?
Kokoomukselle ei haittaa vaikka sote-lakiesitys kaatuu perustuslakivaliokunnassa kerta toisensa jälkeen. Tärkeintä on ottaa riski, ja yrittää keksiä keinoja, joilla perustuslain 121 § saadaan ”tulkinnallisesti” uuteen perustuslain esitöiden vastaiseen muotoon – kirjoittamatta perustuslaki uudelleen.
Kokoomukselle perustuslaki ei merkitse mitään!